thumb|500px|Yksivärisiä hevosia laitumella: vasemmalta oikealle voikko, valkoinen kimo, liinaharjainen vaalea rautias, harmaa kimo ja musta.

Hevosilla on erittäin laaja kirjo erilaisia värityksiä ja merkkejä. Väri on yksi ensimmäisistä hevosesta merkille pantavista ominaisuuksista, ja usein hevosta kuvataan tietyn väriseksi ennen kuin viitataan sen rotuun tai sukupuoleen; niin suomessa kuin monissa muissakin kielissä hevosten värinimitykset toimivatkin sekä adjektiiveina että substantiiveina. Laajin värikirjo on tietyillä kesyhevosroduilla. Joillakin vanhoilla alkuperäisroduilla ja prewalskinhevosilla hallakkovärit ovat erittäin yleisiä tai koko kannan kattavia, ja toisaalta monia kesyhevosrotuja on jalostettu siten, että niissä esiintyy vain yhtä tai muutamaa eri väriä. Väri, kuviot ja merkit ovat hevosyksilön tärkeimmät tunnistusmerkit.

thumb|300px|Monenvärisiä pienoishevosia näyttelyssä: etualalta taakse ruunipäistärikkö, ruunikonkirjava, (mahdollinen) hopeanmusta, tiikerinkirjava; taka-alalla useita voikon sävyjä. __TOC__

Hevosen väri on aina jossakin määrin epämääräinen käsite, koska esimerkiksi auringonvalo, talvi- ja kesäkarvan vaihtelu, ruokinta ja sairaudet voivat muuttaa värin ulkonäköä paljonkin. Useimmat hevoset ovat koko ikänsä osapuilleen samanvärisiä, mutta jotkin väritykset muuttuvat hevosen iän myötä ja voivat lopulta poiketa täysin yksilön varsaväristä. Useimmat hevosen merkit näkyvät jo hevosen syntyessä.

Hevosvärejä kuvaamaan on kehittynyt erityinen sanastonsa. Eri kielten hevosvärinimet poikkeavat joskus erittäinkin paljon toisistaan, ja joissakin kielissä erillisiä värinimiä on enemmän, toisissa vähemmän. Erityisesti islannin kielessä tiedetään olevan erityisen paljon nimityksiä hevosten väreille ja värisävyille.

Hevosten värien perinnöllisyys on pääpiirtein selvillä, ja useimmille värigeeneille on kehitetty DNA-testausmenetelmiä. Joistakin värityksen piirteistä käydään silti yhä keskustelua ja vallitsee paljon erimielisyyttä. Erityisesti kirjavuuskuvioita ja värien sävyihin ja merkkeihin vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta kovin hyvin.

thumb|vasen|Norjanvuonohevosia hevosen alkuperäistä aromaastoelinympäristöä muistuttavassa maastossa. Vaaleanruskea väritys naamioi hevoset tehokkaasti tuleentuneeseen heinikkoon. Hevosten alkuperäisenä eli niin sanottuna villityyppivärityksenä pidetään villiruunikkopohjaista ruunihallakkoväritystä, jossa rungon väri on vaaleankellanruskea. Vuohiset ja kaviot ovat tummat ja rungon varjopuolella eli turvan ympärillä, mahan alla ja jalkojen väleissä on vaaleampi niinkutsuttu pangarekuvio. Selkälinjalla kulkee tumma siimamerkki. Tämä on ainoa przewalskinhevosella esiintyvä väritys ja esimerkiksi ikivanhan norjanvuonohevosrodun ylivoimaisesti yleisin väritys. Tarpaanien oletetaan olleen yleensä ellei poikkeuksetta hiirakoita eli mustapohjaisia hallakkoja.

thumb|Kaikki nämä hevoset ovat väriltään liinakkoja tummanrautiaita, joilla on läsi, mutta yksilöiden väreissä on silti selvästi näkyviä eroja. Hevosten väri- ja merkkikuvaukset ovat aina likiarvoja ja joskus jopa valheellisia virheellisen tunnistuksen tai vaikeasti tunnistettavan värin vuoksi.

Värien muuntelu Hevosyksilön väri voi vuosien myötä muuttua dramaattisesti, ja joihinkin väreihin liittyy vaihtelua jopa vuodenaikojen mukaan johtuen talvi- ja kesäkarvan erilaisista ominaisuuksista. Väriin ja sen sävyihin vaikuttavia tekijöitä on paljon. Sama hevosyksilö voi myös näyttää jopa samana päivänä otetuissa valokuvissa aivan eri hevoselta erilaisten valaistusten, kuvaustaustojen ja muiden visuaalisten tekijöiden vuoksi.

Varsaväri Varsaväriksi (myös syntymäväriksi) kutsutaan hevosen väriä pikkuvarsana erityisesti ennen ensimmäistä karvanvaihtoa. Varsan ensimmäinen karvapeite on myöhempää karvaa pehmeämpää, eivätkä kaikki pigmentit tiineyden aikana välttämättä ole ehtineet kehittyä valmiiksi. Joissakin tapauksissa varsaväri on lähellä aikuisväriä, toisinaan varsaväri taas poikkeaa täysin myöhemmästä ulkonäöstä. Myös valkoiset merkit voivat muuttua, mikä ilmenee lähinnä pikkuvarsalla laajoilta näyttävien pään merkkien pienenemisenä suhteessa pään kasvavaan kokoon. Tästä syystä hevosen tunnistaminen rekisteröintiä varten tehdään vasta varsakarvan vaihduttua. Suomen Hippos suosittelee tunnistusiäksi noin neljää kuukautta. Tunnistamisen jättäminen myöhempään voi antaa tarkemman kuvan lopullisen värin sävystä, mutta esimerkiksi joka karvanvaihdon yhteydessä harmaantuvien ja vaalentuvien kimojen kohdalla aikainen tunnistaminen on välttämätöntä, jotta pohjaväri voitaisiin varmuudella tunnistaa oikein. Jos kovin tumma varsa kimoutuu hyvin nopeasti, ei silti välttämättä saada koskaan varmuutta siitä onko se pohjaväriltään ruunikko vai musta.

Useimmat värit ovat varsavärinä vaaleampia: esimerkiksi hopeanmustat hevoset syntyvät harmaina ja muuttuvat ajan myötä tummanharmaanruskeiksi, ja mustienkin hevosten tavallisin varsaväri on harmaa. On kuitenkin joitakin värejä, jotka ovat varsalla lopullista sävyä tummempia. Pikkuvarsoina hevosilla on usein myös vaaleampi iho ja silmät kuin aikuisena.

Sävyn vaihtelu vuodenajan mukaan Kaikkien hevosten väri vaihtelee hieman vuodenaikojen mukaan: kesän ja talven lopulla vanha karva on haalistunut ja karvanvaihdossa esiin tulee uusi tummempi karva. Erityisen selkeää tämä vaihtelu on pitkäkarvaisilla hevosilla.

Erityisesti musta pigmentti voi hevosilla vaalentua voimakkaasti. Tätä kutsutaan värin kuloutumiseksi. Useimmiten kuloutumisen aiheuttaa kesäinen runsas auringonvalo, mutta myös hikoilulla on kulottava vaikutus. Auringonpaiste ja hiki yhdessä saattavat tuottaa mustille tai mustanruunikoille hevosille kesäisin esimerkiksi selvästi muuta runkoa vaaleamman satulansijan. Tavanomaista selvemmin kuloutuvat mustat luetaan omaksi värikseen eli kulomustaksi. Islannin kielessä jopa erotetaan värinimillä toisistaan tummat ja vaaleat kulomustat.

Alkukantaisilla hallakkovärityksillä on taipumus olla kesäisin vaaleampia ja talvisin tummempia.

Päistäriköt ovat vaaleimmillaan keväisin ja syksyisin, kun valkoinen pohjavilla on pisimmillään ja nousee irti karvanlähdössä. Talvella taas jotkin päistäriköt ovat melkein yksivärisen näköisiä, kun talvikarvan pitkät päällyskarvat peittävät valkoisen pohjavillan. Päistärikköjen värinvaihtelu on selkeintä pitkäkarvaisilla roduilla.

thumb|150px|Erittäin kuloutunut musta poni.

thumb|150px|Maaliskuussa otettu kuva päistärikkötammasta: runko on melkein valkoinen.

Muut väriä muuttavat tekijät Ravinnon laatu ja määrä sekä hevosen terveydentila vaikuttavat karvan väriin: karvan ja ihon väriaineet sisältävät typpeä. Ravinnostaan liian vähän typpeä saava hevonen on oikeaa väriään vaaleampi ja typen liikasaanti vastaavasti tummentaa väriä. Myös värisävyn punaisuus voi muuttua ruokinnan myötä.

Hormonitoiminta voi vaikuttaa väriin: ruunauksen jälkeen oriin väri muuttuu himmeämmäksi ja saattaa vaalentua.

Ruunikoiden karva on tyvestä vaaleampaa kuin kärjestä, ja klipattu ruunikko voi näyttää todellista väriään paljon vaaleammalta, mikä näkyykin selvästä värierosta klippaamatta jätettyihin alueisiin.

Iäkkäät hevoset saavat usein hopeanvalkoisia sekakarvoja erityisesti päähän.

thumb|150px|Rungon alueelta klipattu tummanpunaruunikko

thumb|150px|Valkoisia sekakarvoja vanhalla hevosella

thumb|150px|Myös hevosen likaisuus, märkyys ja valaistusolosuhteet vaikuttavat siihen, miltä väri näyttää

Perusvärit thumb|Punaruskean pigmentin eri vaalentuma-asteita. Vasemmalta oikealle: tummanpunarautias, rautias, voikko ja kimo. Hevosen kaikki värisävyt muodostuvat kahdesta pigmentistä, jotka ovat eumelaniini (musta) ja feomelaniini (punaruskea). Niistä muodostuvat hevosen kolme niin kutsuttua perusväriä: rautias (eli raudikko), ruunikko ja musta. Jokainen hevosyksilö on geneettisesti jokin näistä kolmesta, ja kaikki muut hevosen värigeenit joko vaikuttavat perusvärin sävyyn (diluutiogeenit, nokikuvio) tai estävät osittain tai kokonaan sen muodostumisen (päistärikkö-, kimo- ja kirjavuusgeenit).

Hevosen perusvärejä säätelee kaksi geeniä. "Mustuusgeeni" E (extension) määrää, onko hevosessa mustaa väriä: dominoiva E mahdollistaa mustan pigmentin muodostumisen yksilön karvoissa ja homotsygootti ee tuottaa "ei-mustan" (eli kokopunaisen eli rautiaan) hevosen. "Ruunikkogeeni" A (agouti) määrää mustan pigmentin leviämisestä. Siitä on tunnistettu neljä eri alleelia, jotka tuottavat erilaiset agoutikuviot: kaikkia muita dominoiva + (villiruunikko; mustaa vain jouhissa ja jalkojen alaosissa), +-alleelin suhteen resessiivinen mutta muita dominoiva A ("tavallinen" ruunikko; mustaa jouhissa ja jaloissa), +- ja A-alleeleiden suhteen resessiivinen mutta a-alleelin suhteen dominoiva t (mustanruunikko; mustaa kaikkialla paitsi turvan ja nivusten pehmemissä osissa), sekä kaikkien muiden alleelien suhteen resessiivinen a (musta; kokomusta hevonen). Mikäli hevonen ei kanna E-geenin dominoivaa alleelia, eikä näin ollen tuota mustaa karvaa, A-geenin genotyyppi ei vaikuta hevosen ulkonäköön mitenkään. A-lokuksen alleeleista A, At ja a on todennettu ja voidaan määrittää hevosesta DNA-testillä. E-lokus

|align ="center"| X|align ="center"| E|align ="center"| e|---- |align ="center"| E|align ="center" bgcolor="#EEEEEE"| EEei-rautias|align ="center" bgcolor="#EEEEEE"| Eeei-rautias|---- |align ="center"| e|align ="center" bgcolor="#EEEEEE"| Eeei-rautias|align ="center" bgcolor="#CCCCCC"| eerautias|} || {| class="wikitable" width="450" align="center" rules="all" cellpadding=3 style="border: 1px solid #000000;"

| colspan="5" align ="center" | A-lokus X A+ AA At Aa A+ A+A+villiruunikko A+AAvilliruunikko A+Atvilliruunikko A+Aavilliruunikko AA A+AAvilliruunikko AAAAruunikko AAAtruunikko AAAaruunikko At A+Atvilliruunikko AAAtruunikko AtAtmustanruunikko AtAamustanruunikko Aa A+Aavilliruunikko AAAaruunikko AtAamustanruunikko Aaaamusta

Rautias

Rautias hevonen on tyypillisesti rungostaan ruskea. Värissä on erittäin paljon sävyjä ja se vaihtelee erittäin vaaleasta kellanruskeasta hyvin tummaan harmahtavaan savenruskeaan. Ruskean sävy on usein punertava ja voi olla jopa selkeän ruosteenpunainen. Rautiaan jouhet voivat olla rungon väriset tai sitä tummemmat, vaaleammat (liinahtavat), pellavanvaaleat (liinakko), harmahtavat (hampahtavat) tai harmaat (hamppujouhet). Jalat ovat usein runkoa vaaleammat. thumb|center|Suomenhevosista erittäin suuri osa on rautiaita. Tämän yksilön jaloissa ei ole merkkejä, vaan vaaleus kuuluu rautiasväritykseen.

Ruunikko

Ruunikko hevonen on tyypillisesti rungostaan ruskea. Jalat ja jouhet ovat mustat. Niin kutsutuilla villiruunikoilla jalat voivat jäädä vaaleiksi tai harmaanmustiksi. Ruunikoiden rungon sävyt vaihtelevat paljon ja ovat tyypillisemmin tummia, punertavia tai mustanpuhuvia ruskeita kuin vaaleita tai kellertäviä. Jotkin yksilöt voivat esimerkiksi kesäisen kuloutumisen tai muun syyn takia näyttää hyvin paljon rautiailta, mutta mikäli hevosessa on vähänkään mustaa, voidaan varmuudella todeta, ettei se ole rautias. Toisaalta monet erittäin tummat sävyt voivat vaikuttaa hämäävästi kuloutuneelta mustalta. thumb|center|Ruunikko on monilla lämmin- ja puoliveriroduilla hyvin yleinen väri. Kuvassa oldenburgilaistamma.

Musta

Musta hevonen on tyypillisesti kauttaaltaan musta. Väri voi voimakkaassa auringonpaisteessa ja esimerkiksi hien vaikutuksesta kuitenkin kuloutua ruskeaksi erityisesti jouhissa. Kulottunutta mustaa ja mustanruskeaa ruunikkoa voi olla äärimmäisen vaikeaa erottaa toisistaan silmämääräisesti ja joskus ainoa keino todeta mustanruskean hevosen väri luotettavasti on tehdä DNA-testi. thumb|center|Friisiläishevonen on nykyään (silloin tällöin syntyviä yksittäisiä rautiaita lukuun ottamatta) täysmusta hevosrotu. Myös valkoiset merkit on jalostettu melkein olemattomiin.

Diluutiovärit