Han-dynastia () oli Kiinaa vuosina 206 eaa. – 220 jaa. hallinnut dynastia. Sen 400-vuotinen valtakausi tekee siitä yhden Kiinan historian pitkäaikaisimmista dynastioista. Aikakausi jakaantuu Läntisen ja Itäisen Han-dynastian valtakauteen; niiden välissä oli lyhytikäiseksi jäänyt Xin-dynastian valtakausi. Han-kaudella kungfutselainen filosofia levisi valtion ideologiaksi. Tuona aikana Kiina otti hallintaansa 8000 kilometriä pitkän Silkkitien kauppareitin, joka yhdisti pääkaupunki Chang’anin Lähi-itään. Han-dynastia on myös antanut nimensä Kiinan suurimmalle kansanryhmälle eli han-kiinalaisille.
Historia Läntinen Han-Dynastia thumb|right|300px|Han-dynastian alue Kiinassa 87 eaa. Kun Qin-dynastian ensimmäinen keisari Qin Shi Huangdi kuoli vuonna 210 eaa., maa joutui sisäisiin valtataisteluihin ja levottomuuksia aiheutti lisäksi talonpoikaisväestön huonot elinolot. Qin-dynastian talonpoikaisväestöä oli rasittanut Kiinan muurin ja muiden valtavien rakennushankkeiden lisäksi jatkuvat sotaretket, minkä vuoksi miljoonat talonpojat olivat joutuneet sivuun maataloustöistä. Kansan kapinointi laajeni yli koko valtakunnan ja vuonna 206 eaa. entisen Chu-valtion aristokraattinen jälkeläinen Xiang Yu ja alhaista syntyperää ollut Liu Bang valtasivat joukkoineen Qin-dynastian pääkaupungin Xianyangin. Qin-dynastian kukistuttua Liu Bang kääntyi entistä liittolaistaan Xiang Yuta vastaan ja surmasi tämän.
Liu Bang otti nimekseen Gao Zu vuonna 202 eaa. ja alkoi nimittää itseään keisariksi. Hän oli Han-dynastian ensimmäinen hallitsija. Keisari Gao Zu siirsi maan pääkaupungin Chang’aniin, nykyiseen Xi'aniin. Han-dynastia peri Qin-dynastian hallintojärjestelmän, mutta legalistista hallintoa oli uudistettava. Qin-hallinto oli syrjäyttänyt feodaalisen ylimystön, mutta Han-dynastia palautti feodaalisen järjestelmän. Näin Han-dynastian alaisuuteen syntyi pienempiä läänitysvaltioita, kuten Qin-dynastiaa edeltäneen Zhou-dynastian aikana. Läänitysruhtinaat alkoivat kamppailla vallasta keskenään ja valtiot pyrkivät myös itsenäistymään, mikä horjutti Han-dynastian vakautta. Han-dynastia joutui ensimmäiset 50 vuotta kamppailemaan eri feodaaliruhtinaita vastaan, kunnes vuonna 154 eaa. keisari vaihtoi läänitysruhtinaat keisarillista sukua oleviin prinsseihin. Suurta osaa valtakunnan hallinnosta hallitsivat edelleen kuitenkin virkamiehet ja sekahallinto säilyi noin sadan vuoden ajan. Feodaaliylimystön korvasi uusi säätyläisluokka, jonka ideologia oli suurelta osin kungfutselainen. Monet legalistiset lait ja käytännöt kuitenkin jäivät edelleen voimaan.
Valtakunnan poliittisen järjestelmän huipulla oli keisari, joka ollessaan kyvykäs hallitsija, pystyi delegoimaan hallintotehtäviä pääministereille ja muille virkamiehille ja kykeni pitämään mahdolliset poliittisten klikkien erimielisyydet tasapainossa, jolloin valtionhallinto toimi tarpeeksi tehokkaasti pitääkseen valtakunnan rauhallisena. Mikäli keisari ei ollut tarpeeksi vahva hallitsija, seurasi epävakauden kausi. Erityisesti keisarin ollessa alaikäinen, valtaansa saattoivat kasvattaa keisarin lähipiirissä olleet keisarinnat ja eunukit. Alaikäisen keisarin murhaaminen ennen täysi-ikäisyyttä oli siten usein jonkun hoviklikin etujen mukaista. Tämä johti toisinaan erilaisiin hovijuonitteluihin keisarinnan ja keisarin haaremiin kuuluneiden muiden vaimojen välillä. Keisarinna oli keisarin ensimmäinen vaimo, jonka poika oli valittu kruununperijäksi, mutta keisari saattoi halutessaan muuttaa perimysjärjestystä, joten keisarinnan asema oli keisarin elossa ollessa usein uhattuna. Leskikeisarinna taas oli usein hyvin vaikutusvaltainen henkilö, sillä hän valitsi alaikäisen keisarin sijaishallitsijan ja myös seuraavan keisarin, mikäli keisari kuoli ennen kuin tuli täysi-ikäiseksi. Han-dynastia joutui epävakauden aikaan hovin sisäpiirin juonittelujen vuoksi heti ensimmäisen keisarin Gao Zun kuoltua vuonna 195 eaa. Keisarin leski Lü, johti valtakuntaa käytännössä noin 15 vuoden ajan, murhauttaen laillisen perijän. Lü johti maata kuolemaansa asti, vuoteen 179 eaa. Hänen kuolemaansa seurasi levottomuuden aika, jonka päätteeksi valtaan nousi laillisen keisarin perillinen Wen. Hän hallitsi maata vuosina 179–157 eaa. ja vasta hänen aikanaan Han-dynastian valta vakiintui.
thumb|left|Qing-dynastian aikainen muotokuva keisari Wusta. Han-dynastian merkittävin hallitsija oli keisari Wu, joka hallitsi vuosina 140–87 eaa. Hänen hallintokautensa aikana valtakunta oli suurimmillaan. Hänen maineensa voimakkaana hallitsijana perustuu Han-dynastian käymiin sotaretkiin xiongnu-paimentolaisheimoa vastaan. Hänen valtakaudellaan Han-dynastia onnistui torjumaan pohjoisesta uhanneiden xiongnujen uhan, missä aiemmat Han-keisarit olivat epäonnistuneet. Ensimmäinen keisari Gao Zu oli pyrkinyt solmimaan sopimuksen xiongnujen kanssa, jonka mukaan xiongnuille annettiin ruokaa ja tavaroita vastineeksi rauhan säilymisestä. Kumpikaan osapuoli ei täysin kunnioittanut sopimusta ja xiongnut tekivät toisinaan edelleen ryöstöretkiä Han-valtakunnan alueelle.
Xiongnut taistelivat myös muita paimentolaisheimoja vastaan ja Han-keisari pyrki liittoutumaan yuezhi-heimon kanssa, jonka xiongnut olivat ajaneet asuinsijoiltaan. Yuezhi-kansan jäänteet asuttautuivat Baktriaan nykyisen Afganistanin alueelle. Kansojen liikehdinnästä aiheutuneet levottomuudet Keski-Aasiassa haittasivat Han-dynastian kauppareittejä ja keisari lähetti Zhang Qian -nimisen sotapäällikön sadan miehen kanssa liittoutumaan yuezhien kanssa xiongnuja vastaan vuonna 138 eaa. Tämä joutui heti matkansa alkutaipaleella xiongnujen vangiksi ja vasta kymmenen vuoden kuluttua hänen onnistui paeta miehineen. Hän suoritti kuitenkin tehtävänsä loppuun ja jatkoi matkaansa länteen, missä yuezhit ottivat hänet hyvin vastaan. Yuezhit olivat jo kotiutuneet uudelle asuinalueelleen, eivätkä olleet kiinnostuneita sotimisesta xiongnuja vastaan. Zhang Qian palasi Chang’aniin vuonna 126 eaa., mutta hänen matkallaan oli kauaskantoiset seuraukset Han-dynastian alueen laajentumisessa. Tärkeä syy länteen päin suuntautuvissa laajentumispyrkimyksissä oli kauppa, sillä Han-kaudella Kiinasta alettiin viedä silkkiä länteen ja kauppareitti Keski-Aasiaan oli turvattava. Nuoren sotapäällikkö Huo Qubingin johdolla Han-dynastian joukot onnistuivat karkottamaan xiongnut yuezhien entisiltä asuinalueilta vuonna 121 eaa., minkä jälkeen kiinalaisjoukkojen onnistui ajaa xiongnut yhä pohjoisemmaksi. Han-dynastian toimet xiongnuja vastaan johtivat siihen, että monet Keski-Aasian kansat tunnustivat kiinalaisten ylivallan alueella. Kauppareittiä turvattiin jatkamalla Kiinan muuria yhä lännemmäs. Han-kaudella silkkitie muodostui tärkeäksi osaksi Rooman ja Kiinan välistä yhteyttä. Sitä pitkin kulkivat kauppatavarat, uudet viljelykasvit, sekä monet uudet keksinnöt.
Dynastian valta laajeni sotaretkillä myös etelään ja sen hallitsemiin alueisiin liitettiin suuri osa nykyistä Etelä- ja Kaakkois-Kiinaa. Han-dynastian ylivallan sai tunnustaa myös Qin-dynastian romahdettua itsenäistynyt Nanyuen valtakunta, joka sijaitsi nykyisen Pohjois-Vietnamin ja Kiinan alueella. Han-dynastia laajensi alueitaan myös Korean niemimaan pohjoisosiin, perustaakseen tukikohdan xiongnuja vastaan käytävissä yhteenotoissa. Lolangin kaupungista, nykyisestä Pyongyangista, tuli merkittävä kulttuurikeskus, mistä käsin kiinalainen kulttuuri levisi muualle Korean niemimaalle ja Japaniin.
Keisari Wu kuoli vuonna 87 eaa. Hänen jälkeensä dynastia ajautui eri sisäisiin kiistoihin eri perhekuntien, sekä juonittelevien virkamiesten ja eunukkien välillä, eikä yhtä vahvaa keisaria enää löytynyt. Uudeksi keisariksi asetettiin Wun perillinen Zhaodi, mutta todellinen valta oli valtiomies Huo Guangin käsissä, hän oli ollut keisari Wun palveluksessa kahden vuosikymmenen ajan. Huo Guangin lapsenlapsi oli naitettu keisari Zhaodille ja heidän yhteinen lapsensa nousi valtaistuimelle Zhaodin kuoltua vuonna 74 eaa. Tämä oli kuitenkin epäpätevä ja hänet syöstiin pian vallasta. Huo Guang onnistui kuitenkin järjestämään seuraavaksi keisariksi Xuandin, jota hän kykenisi manipuloimaan. Huo Guang kuoli vuonna 68 eaa. ja Xuandi hallitsi keisarina kuolemaansa vuoteen 49 eaa. saakka. Tätä seurasi keisari Yuandin valtakausi. Keisari Yuandin kuoltua vuonna 33 eaa. dynastian sisäiset kiistat syvenivät ja myös joissakin osissa valtakuntaa syntyi levottomuuksia. Suurimman vaikutusvallan hovissa onnistui saamaan Yuandin lesken, leskikeisarinna Wangin perhe. Wang-klaanin merkittävimmäksi jäseneksi nousi Wang Mang. Valtakunnan levottomuudet ja hovin sisäinen hajaannus antoi Wang Mangille tilaisuuden syöstä vallasta alaikäisen keisari Ruzi vuonna 9 jaa. Wang Mang nousi itse keisariksi ja perusti lyhytikäiseksi jääneen Xin-dynastian.
Xin-dynastia Xin-dynastian perustanut Wang Mang oli itse toiminut useita vuosia alaikäisten keisarien sijaishallitsijana. Hän riisti ensitöinään Liu-klaanin läänitysruhtinailta heidän asemansa ja karsi aatelin oikeuksia. Valtakunnan talous oli ajautunut taloudelliseen kriisiin. Talouden tervehdyttämiseksi kaikki valtakunnassa oleva kulta otettiin valtion haltuun ja siirryttiin uuteen rahajärjestelmään. Valtio perusti pankkeja, jotka lainasivat rahaa kiinteällä korolla. Suuret maakartanot pilkottiin ja maa jaettiin köyhille talonpojille ja maan ostaminen ja myyminen kiellettiin. Yksityishenkilöiltä kiellettiin oikeus pitää orjia ja valtio monopolisoi itselleen suolan ja raudan tuotannon, rahanlyönnin ja oikeuden vuorten ja järvien tuotteisiin. Ammattimiesten, kuten metsästäjien, kalastajien, silkintuottajien ja käsityöläisten oli maksettava veroa yhdestoistaosa bruttotuloistaan. Virkamiesten palkkio taas määräytyi vuoden sadon mukaan.
Wang Mangin harjoittaman talouspolitiikan ansiosta maan talous alkoi tervehtyä, mutta toimet synnyttivät vastustusta maan yläluokkien piirissä. Kultavarantojen takavarikoiminen ja rahan arvon huonontaminen aiheuttivat heille eniten vahinkoa. Virkamiesten palkkioiden sitominen satojen suuruuteen tarkoitti sitä, että he eivät voineet tietää ansioitaan ennen vuoden päättymistä. Myös talonpojat kärsivät, sillä he joutuivat maksamaan korkeaa korkoa valtion lainoista.
Laajamittainen tyytymättömyys johti kansan kapinointiin. Tyytymättömyyttä nosti luonnonkatastrofit, jotka aiheuttivat nälänhätää kaikkialla maassa. Ajanlaskun ajan vuosina Keltainenjoki muutti uomaansa kahdesti. Joki kuljettaa mukanaan valtavaa lietemäärää, joka kasaantuessaan joen pohjaan kohottaa uomaa ylemmäksi, kunnes rantapenkereet eivät enää kestä valtavaa painetta. Joki muutti uomaansa Läntisen Han-dynastian viimeisinä vuosina, sekä uudelleen Wang Mangin hallintokaudella vuonna 11 jaa. Tulvat aiheuttivat valtavia muuttoliikkeitä, jotka aiheuttivat valtavaa rasitusta seuduille joiden kautta kodittomiksi jääneet vaelsivat.
Tilanne johti suuriin levottomuuksiin, jota lietsoivat lisää myös vallasta syrjäytetyt Liu-klaanin jäsenet. Toinen vahva Xin-dynastiaa vastaan noussut liike oli taolainen salaseura Punaiset kulmakarvat. Vuonna 23 kahdelta taholta hyökänneet kapinalliset hyökkäsivät pääkaupunkiin, eikä Xin-dynastian armeijasta ollut kapinan kukistajaksi. Kapinalliset valtasivat keisarinpalatsin ja teloittivat Wang Mangin. Levottomuudet jatkuivat vielä tämän jälkeen ja ne kestivät yhteensä kymmenen vuotta, minkä päätteeksi kapinaa johtanut Liu Xiu, Liu-klaanin jäsen, julistautui keisariksi vuonna 25 ja julisti Han-dynastian palanneen valtaan.
Myöhempien dynastioiden historiankirjoitus pitää Wang Mangia vallananastajana ja väitetään että hänen uudistuksensa aiheuttivat haittaa jokaiselle yhteiskuntaluokalle. Hän yritti kuitenkin poistaa köyhimpien talonpoikien velkaorjuuden jakamalla maita uudelleen, jolloin myös parantuisi valtion veropohja. Mikäli luonnonkatastrofia ei olisi tapahtunut tai sen aiheuttamat seuraukset olisivat pysyneet hallinnassa, Wang Mangia pidettäisiin menestyneenä keisarina, joka perusti uuden dynastian.
Itäinen Han-dynastia thumb|right|300px|Han-dynastian alue Kiinassa vuonna 189 jaa.