upright=0.9|thumb|Liettuan kiistellyt alueet kartalla korostettuna. Vilnan alue oransilla. Puola lähetti uhkavaatimuksen Liettualle 17. maaliskuuta 1938. Uhkavaatimus edellytti, että Liettua aloittaisi diplomaattiset suhteet Puolan kanssa kahden vuorokauden kuluessa. Uhkavaatimuksen mukaan Liettuan kieltäytyessä Puola aloittaisi sodan Liettuaa vastaan. Liettua oli kieltäytynyt solmimasta tavanomaisia diplomaattisuhteita, koska Puola oli 1920-luvun alusta lähtien miehittänyt Liettuan pääkaupunkinaan pitämää Vilnaa. Uhkavaatimuksen johdosta Liettua solmi diplomaattisuhteet Puolan kanssa.
Tausta Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa Liettua joutui taistelemaan itsenäisyyssotaa Saksan tukemaa ”Länsi-Venäjän vapautusarmeijaa”, Neuvosto-Venäjän puna-armeijaa sekä Puolan joukkoja vastaan. Puolan ja Liettuan "yhteen kietoutunut historia ja kulttuurinen polonisaatio 1300-luvulta 1700-luvun lopulle selittää esimerkiksi niitä vaatimuksia, jotka johtivat Vilnan historiallisen pääkaupungin ja alueen osaksi Puolaa vuosiksi 1922–39." "Tarkastelu käynnistyy vuodesta 1918, jolloin Liettua julistautui itsenäiseksi. Maailmansodan jälkimainingeissa kamppailu alueellisesta itsemääräämisoikeudesta jatkui vapaussotana, jota käytiin vuosina 1919–20 kolmella rintamalla." "Tämän Suomessa varsin heikosti tunnetun sodan rajat ja rintamat hahmottuvat sekavina, sillä useat eri tahot operoivat mielestään oikeutetusti Liettuan alueella – vastaitsenäistyneen Liettuan pikaisesti koottu armeija, uuden Puolan tasavallan armeija, saksalais-venäläinen ”Länsi-Venäjän vapautusarmeija” sekä Neuvosto-Venäjän puna-armeija, jonka riveissä taisteli myös liettualaisia. Kamppailuun yhdistyi myös Puolan taistelu puna-armeijaa vastaan. Jatkumona kamppailulle alueellisesta legitimiteetistä voinee pitää myös Puolan ja Liettuan kiistaa Vilnan hallinnasta vuosina 1920–22 sekä Itä-Preussille kuuluneen Memelin-Klaipėdan alueen valtaamista osaksi Liettuaa vuonna 1923." "Bolševikkien ohella Puola muodosti uhkan itsenäiselle Liettuallle. Puola oli itsenäistynyt 11. marraskuuta 1918 ja sen päämieheksi nimettiin marsalkka Józef Piłsudski. Puola oli haluton hyväksymään itsenäistä Liettuaa tai edes luovuttamaan sille Vilnaa pääkaupungiksi." "Vapaussodan uusi rintama aukeni Pohjois-Liettuassa, kun Latvian puolelta hyökkäsi eversti Pavel Bermondt-Avilovin johtama valkoisten venäläisten joukko-osasto. Hänen tavoitteenaan oli palauttaa jakamaton Venäjän keisarikunta sekä Latviassa että Liettuassa. Liettuan joukot olivat silloin sidotut Puolaa vastaan, jonka vuoksi hyökkäys onnistui kesällä 1919."
Liettua oli saanut Vilnan alueen haltuunsa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Marsalkka Józef Piłsudski antoi salaisen käskyn kenraali Lucjan Żeligowskille järjestää Keski-Liettuan "kapina" ja kaapata Vilna laittaen hänet 1. Liettualais-Valkovenäläisen Jalkaväki-Divisioonan komentoon, joka koostui suurelta osin yksilöistä Kresyn alueelta. Grzegorz Łukowski and Rafal E. Stolarski, Walka o Wilno. Z dziejów Samoobrony Litwy i Bialorusi, 1918–1919 (The Struggle for Vilnius: the History of the Self-Defense of Lithuania and Belarus, 1918–1919), Adiutor, 1994, . Lavastetun "kapinan" tarkoituksena oli säilyttää Puolan virallinen maine kansainvälisesti samalla Vilnan haltuunsaamisesta huolimatta, sillä Kansainliitto oli sovittelijana myös muissa Puolaan liittyvissä kiistakysymyksissä, etenkin liittyen Danzigin vapaakaupunkiin ja Ylä-Sleesiaan, ja suora aggressio Liettuaa kohtaan olisi haitannut Puolan neuvotteluja. Żeligowskin kapinaa oli suunniteltu jo 1920 syyskuun puolestavälistä asti ja Piłsudski oli ottanut suunnitelmaa koskien yhteyttä Żeligowskiin syyskuun jälkipuolella. 1. lokakuuta operaation suunnittelussa kenraali Józef Haller sanoi, että Vilnan miehittämisen lisäksi tarpeeseen voisi tulla myös Kaunasin uhkailu ja Liettuan hallituksen muuttaminen. Józef Hallerin sanat englanniksi: "It is necessary not only to occupy Vilnius, but also to maybe threaten Kaunas and change the Government of Lithuania." Puolan hyökkäykseltä Vilnaa pystyi suojaamaan vain kaksi liettualais-pataljoonaa, jotka olivat asemissa Merkys-joen ohella Jašiūnain ja Rūdninkain lähellä. Pääosa liettualaisten asevoimista oli vielä Suwałki-alueella, Druskininkain kaupungista ja Varėnan pikkukaupungista länteen. Ilman rautatietä liettualaisyksiköt eivät päässeet helposti puolustamaan Vilnaa. Kun ilmeni, että Żeligowski ei jättäisi hyökkäystään Vilnaan vaan jatkaisi sieltä eteenpäin, juuri Liettuan armeijan komentajaksi palautettu Silvestras Žukauskas määräsi kaupungin evakuoitavaksi 8. lokakuuta iltapäivällä.
Puolan asevoimien päästessä Vilnan lähettyville valtausyritys viivästyi vastarinnan johdosta seuraavaan päivään. Kummallekin puolelle koitui "muutama miestappio". "Wypadki wileńskie" ("Wilno Events"), Robotnik (The Worker), October 20, 1920, s. 3. 12. lokakuuta 1920, Żeligowski julisti Keski-Liettuan tasavallan itsenäisyyden Vilna pääkaupunkina, mutta puolalainen historioitsija Jerzy J. Lerski on luonnehtinyt tätä Keski-Liettuan tasavaltaa Puolan nukkevaltioksi.Jerzy J. Lerski, Historical Dictionary of Poland, 966–1945, 1996, Google Print, p. 309.
Żeligowskin "kapina" uhmasi Kansainliiton järjestämää aselepoa, vannottamista rajakiistojen ratkaisemiseen neuvottelukeinoin ja Suwalki-sopimusta.Kallio 2009, s. 200–203.Vilnius dispute, Encyclopedia Britannica Vaikka Vilnaa tai ympäröivää seutua ei mainittu suoraan Suwalki-sopimuksessa, useat historioitsijat ovat kuvanneet kyseisen sopimuksen juuri sellaisena, joka antoi Vilnan Liettualle. "At the same time, Poland acceded to Lithuanian authority over Vilnius in the 1920 Suwałki Agreement. " "In 1920, Poland annexed a third of Lithuania's territory (including the capital, Vilnius) in a breach of the Treaty of Suvalkai of 7 October 1920, and it was only in 1939 that Lithuania regained Vilnius and about a quarter of the territory previously occupied by Poland." "Fighting continued until the agreement at Suwałki between Lithuania and Poland on 7 October 1920, which drew a line of demarcation which was incomplete but indicated that the Vilnius area would be part of Lithuania" "The League effected an armistice, signed at Suwałki, 7 October 1920, by the terms of which the city was to remain under Lithuanian jurisdiction." "The Lithuanians and the Poles signed an agreement at Suwałki on 7 October. Both sides were to cease hostilities and to peacefully settle all disputes. The demarcation line was extended only in the southern part of the front, to Bastunai. Vilnius was thus left on the Lithuanian side, but its security was not guaranteed." "Before long there was a change of authority: Polish legionnaires under the command of General Lucian Zeligowski 'did not agree' with the peace treaty signed with Lithuania in Suwałki, which ceded Vilna to Lithuania." "Mediation by the League Council led to an agreement on the 20th providing for a cease-fire and Lithuania's neutrality in the Polish–Russian War; Vilna remained part of Lithuania. The (abortive) Treaty of Suwałki, incorporating these terms, was signed on 7 October." "Clashes subsequently took place with Polish troops, leading to the armistice at Suwałki in October 1920 and the drawing of the famous Curzon Line under League mediation, which allotted Vilna to Lithuania." "Zeligowski seized the city in October 1920, in flagrant violation not only of the Treaty of Suwałki signed by Poland and Lithuania two days earlier, but also of the covenant of the newly created League of Nations."
Puola oli vaatinut Vilnaa itselleen jo vuonna 1918, kun Liettua oli Saksan miehittämä. Saksa oli aiemmin vuonna 1915 perustellut hyökkäyksensä itään Venäjän imperiumiin propagandalla alistettujen vapauttamisesta "barbaarisen idän" ikeen altaDeep Baltic, "From Memel to Klaipėda: the Lithuania Minor Revolt 94 Years On", Will Mawhood haastattelee historioitsija Vasilijus Safronovasia, 3.1.2017; Arkistoitu; "The Lithuanians of the Klaipėda Region in this respect were influenced by chauvinistic and racist ideas of German cultural superiority. After all, in 1915, the Germans justified their march to the east with nothing less than a slogan of liberating the peoples conquered by the Russian Empire, and spreading their Kultur to the barbaric East. Of course, from time to time, the Lithuanians of the Klaipėda Region heard all these stories…"Natsi-Saksa matki samanlaista propagandaa hyökätessään Neuvostoliittoon yli 20 vuotta myöhemmin. ja samalla kohdellut Liettuaa siirtomaana.Deep Baltic, "From Memel to Klaipėda: the Lithuania Minor Revolt 94 Years On", Will Mawhood haastattelee historioitsija Vasilijus Safronovasia, 3.1.2017; Arkistoitu; "When, in 1915, the German army occupied the territory of what would become Lithuania, the Ober Ost administration treated it like a colony – people observed massive deforestation, and the requisitions of cattle and even their last domestic animals. In this agrarian country, the German soldiers’ looting, destruction of property and finally the recruitment of the population for forced labour left a negative impression and were etched in the memories of ordinary Lithuanians. Basically, it wouldn’t be wrong to say that the very perception of Lithuanians of what the occupation is was based on the 1915-1919 experiences." Saksan miehittämänä liettualaiset olivat menettäneet kaikki poliittiset vapaudet: yksilönvapaus oli ollut rajoitettua ja liettualais-lehdistön toiminta oli ollut aluksi virallisesti kiellettyä. Puolan aluevaatimukseen Liettuan silloinen neuvosto oli vastannut kirjelmässään, että Vilna oli jo perustamisestaan saakka 1300-luvulla ollut Liettuan pääkaupunki, sen valtiollisen ja henkisen elämän keskus, ja että puolalaisten osuus kaupungin väestöstä oli melko pieni. Samanlaisilla perusteilla on kritisoitu Puolan tekemää länsi-Ukrainan kaappausta.George Ginsburgs, "A Case Study in the Soviet Use of International Law: Eastern Poland in 1939"; The American Journal of International Law 52 (1), s. 69 - 84; s. 80 ""...theoretically the U.S.S.R. still retains a better claim than Poland to the incorporated territories on the basis of the principle of national self-determination, if the ethnic composition of the area's population is taken into account. For, though the Soviet title rests on a plebiscite of doubtful validity, the Polish one derives from a direct act of force and military conquest, not even remotely claiming parentage with the concept of national self-determination." Neuvosto-Venäjä oli tehnyt Liettuan kanssa rauhansopimuksen, tunnustanut sen itsenäisyyden ja antanut sille Vilnan jo heinäkuussa 1920, mutta Puola oli uhmannut tätä vaatimalla Vilnaa edelleen itselleen.
Żeligowskin "kapinan" johdosta Liettua katkoi diplomatiasiteet Puolaan. Józef Piłsudski tunnusti 24. elokuuta 1923 Vilnan yliopistossa pitämässään puheessa, ettei Keski-Liettuan tasavallan perustanut kenraaliluutnantti Lucjan Żeligowski ollut vallannut kaupunkia uhmatakseen Piłsudskia, vaan nimenomaan hänen erityismääräyksestään.Piłsudski, Józef:Pisma sbiorowe, VI, 125, Varsova, 1937 Piłsudski luonnehti repineensä Suwałki-sopimuksen ja antaneensa valheellisen julkilausuman. Piłsudskin sanojen lainaus: "I tore up the Suwałki Treaty, and afterwards I issued a false communique by the General Staff." Kaiken tämän johdosta Puolan diplomatia joutui kyseenalaiseksi.Auswärtiges Amt B, IV: Litauen, PO3: Polen 1092/2.
23. tammikuuta 1922 33 liettualaista ja valkovenäläistä kulttuuriaktivistia karkotettiin kirjallisesti Vilnasta ja pakkosiirrettiin Liettuaan. Vilna liitettiin Puolan tasavaltaan 24. maaliskuuta 1922.