Tyhmyys on käsityskyvyn tai älyn puutetta tai epäviisautta.
Suomen sanan tyhmyys alkuperä Suomen kielessä sana tyhmä oli alun perin vain toinen tapa lausua sana tuhma. Näin oli vielä esimerkiksi kalevalaisessa kansanrunoudessa. Merkitykseltään sanat tuhma ja tyhmä olivat siis sama sana, ennen kuin ne eriytettiin toisistaan. Sanalla oli sekä nykyisen tuhma-sanan että nykyisen tyhmä-sanan merkitykset: tuhmuuden katsottiin olevan tyhmyyttä. Ilkeät ja kurittomat (tuhmat) ajateltiin siis jollain tavoin hölmöiksi, ajattelemattomiksi tai vajavaisiksi (tyhmiksi).
Pahuus oli eri asia kuin tuhmuus ja tyhmyys, se ei ollut vain vajavaisuutta, vaan tietoista hyvän vastaista toimintaa, ja siten paljon vakavampi asia. Nykykäsittein vanhan käsityksen mukaista tuhmaa tai tyhmää voitaisiin pitää ainakin osittain syyntakeettomana haitallisiin tekoihinsa, kun taas paha on syyntakeellinen.
Matthijs van Boxselin käsitys tyhmyydestä
Matthijs van Boxselin mukaan tyhmyyden voi määritellä vain jonkin muun ominaisuuden puutteeksi tai vastakohdaksi. Tyhmyyttä ei voi tavoitella, koska tietoisena se ei ole enää tyhmyyttä vaan lisätietoa. Omasta tyhmyydestään ei siten voi olla tietoinen. Tyhmyyteen liittyy toimiminen tietämättään vastoin omaa etuaan.
Toiminnallinen tyhmyys
Toiminnallinen tyhmyys on kriittisen pohdinnan poissaoloa, jota esiintyy esimerkiksi työpaikoilla. Tyhmyys luo organisaatioon yhtenäisen ja yksimielisen tilan, jossa työntekijä alkaa välttää päätösten, rakenteiden ja visioiden kyseenalaistamista. Samanaikaisesti tyhmyys kuitenkin nostaa organisaation tuottavuutta ja tehokkuutta. Jos liian moni terävä yksilö ehdottaisi vaihtoehtoisia toimintatapoja tai kysyisi kriittisiä kysymyksiä, työ hidastuisi. Tyhmyyttä ei vain saa olla liikaa.Tyhmyydestä on työpaikalla suurta hyötyä , Työpiste-verkkolehti 26.4.2013.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Melender, Tommi: Kuinka typerää! Suomen Kuvalehti 27.3.2024.
Luokka:Kehityspsykologia Luokka:Psykometriikka