Keltakurkkurosella (Platycercus icterotis) on pohjoisaustralialainen kaija.
vasen|pienoiskuva|Koiras (yllä) ja naaras
Koko ja ulkonäkö Linnun pituus on noin 26 cm ja paino 45–80 g. Sukupuolet ovat erivärisiä. Koiraan pää ja vatsapuoli ovat punaiset, posket keltaiset, selkä keltaisen ja mustan kirjava, yläperä ja pyrstö vihreät, ja siivillä sekä pyrstön alapinnalla on violettia. Naaraan pää ja kurkku ovat vihertävät ja se on muutenkin koirasta himmeämpi. Nokka on harmaa, iiris tummanruskea ja koivet ruskehtavan harmaat. Nuori lintu muistuttaa naarasta mutta siltä puuttuvat keltaiset poskilaikut.
Väritys vaihtelee alalajien välillä: nimilajilla P. i. icterotis on vihreämpi ja alalaji P. i. xanthogenys punaisempi sekä naaraiden että koiraiden osalta.
Hieman samannäköisiä lajeja ovat punarosella ja valkokurkkurosella, mutta luonnonväritteisillä yksilöillä esimerkiksi kurkun väri on hyvä tuntomerkki. Lemmikkinä valkokurkkurosellasta on myös jalostettuja värimuotoja, esim. opaliini, jossa punainen on levinnyt siipikuvioihin ja vatsaan, saaden yksilön näyttämään luonnonmuotoa enemmän keltakurkkurosellalta. Keltakurkkurosellasta on myös jalostettu värimuotoja, joiden väritys poikkeaa villivärisestä, kuten lutino, opaliini, sininen, pastelli ja kaneli.
Esiintyminen Keltakurkkurosella elää Australian lounaisosassa. Heinrich Kuhl kuvaili lajin holotyypin Albanysta Lounais-Australiasta. Siitä tunnetaan kaksi alalajia, rannikon icterotis ja sisämaan xanthogenys. Populaation koko on noin 100 000 yksilöä.
Elinympäristö Keltakurkkurosellat asuvat metsien reunoissa, jokien ja teiden varsien metsiköissä ja savanneilla. Ne karttavat sulkeutuneita metsiä.
Lisääntyminen Pesä on tavallisesti eukalyptuksen kolossa tai onkalossa. Naaras munii kolmesta seitsemään munaa, tavallisesti viisi, joita se hautoo noin 25 päivää. Poikaset jättävät pesän noin viisiviikkoisina ja pysyttelevät vanhempiensa seurassa vielä useita viikkoja. Aikuisen puvun nuori lintu saa runsaan vuoden ikäisenä.
Ravinto Lajin ruokavalio koostuu siemenistä, marjoista, hedelmistä, kukista sekä hyönteisistä ja niiden toukista.
Lemmikkinä Suomessa keltarosella on harvinainen lemmikki.
Keltakurkkurosellan hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa tai useamman neliön lentohäkin.
Laji kuuluu CITES II/B-liitteeseen, jonka vuoksi lajilla kauppaa käytäessä on yksilöllä oltava vähintään lintuun liitettävä alkuperätodistus. Myös lajia pesittäessä on molemmilla vanhemmilla oltava alkuperätodistukset.
Lähteet Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. World Parrot Trust Lemmikkilinnut Kaijuli ry
Viitteet
Luokka:Rosellat