pienoiskuva|Steve Harley & Cockney Rebel vuonna 1974. Steve Harley & Cockney Rebel oli englantilainen 1970-luvun alussa perustettu glam rock -yhtye. Sen musiikki kattaa laajan kirjon tyylejä popista aina progressiiviseen rockiin. Se sai viisi albumia ja 12 singleä brittien virallisille listoille.
Cockney Rebelin perusti lehtitoimituksessa työskennellyt Steve Harley ystävineen. Harley hankki yhtyeelle mainetta röyhkeillä haastatteluillaan, joissa hän haukkui melkein kaikki siihenastiset artistit ja ivaili sillä, miten helppoa on nousta rocktähdeksi.
Cockney Rebelin ensimmäinen hitti oli ”Sebastian” vuonna 1973. Sitä seurasi ”Judy Teen”, jonka konserttiesitykset ottivat visuaalisia vaikutteita Stanley Kubrickin tuoreesta dystopiaelokuvasta Kellopeliappelsiini. Pian Britannian Top Teniin nousi single ”Mr. Soft”. Kakkosalbumin The Psychomodo jälkeen Harley hajotti yhtyeen jouduttuaan yhä pahempiin riitoihin musiikkitoimittajien kanssa, mutta toi yhtyeen pian takaisin uudistuneella kokoonpanolla ja nimellä Steve Harley & Cockney Rebel. Single ”Make Me Smile (Come Up and See Me)” nousi brittilistan ykkössijalle maaliskuussa 1975. Samana vuonna ilmestynyt albumi The Best Years of Our Lives on yhtyeen eniten myyty.
Yhtye panosti ajan glam rock -tyylin mukaan lavakoreografiaan, esiintymishahmoihin ja -pukuihin sekä valoefekteihin. Helsingin Sanomien Julius Heikkilä ei pitänyt Harleya kovin kummoisena laulajana mutta sitäkin tehokkaampana lavaesiintyjänä. Hän kehui myös yhtyeen komppiryhmän latinalaisvaikutteista polyrytmiikkaa, mutta moitti maaliskuussa 1976 järjestetyn Kulttuuritalon konsertin järjettömän kovaa äänenvoimakkuutta. Cockney Rebel kävi ensivierailulla Suomessa toukokuussa 1975 ja esiintyi silloin Finlandia-talossa.
1980-luvulla Steve Harley teki soolouraa Yhdysvalloissa ja levytti muun muassa Sarah Brightmanin kanssa. 1990-luvulla hän jatkoi soolouraansa Britanniassa. Vuonna 2005 hän kokosi uudelleen yhtyeen nimeltä Cockney Rebel. Harley kuoli maaliskuussa 2024.
Yhtyeen alkuperäinen basisti Paul Jeffreys kuoli häämatkallaan Pan Amin matkustajakoneessa joulukuun 1988 Lockerbien pommi-iskussa.
Jäsenet
Steve Harley – laulu, kitara (1972–1977, 1998–?; k. 2024) Stuart Elliott – rummut (1972–1977, 1998–?) Robbie Gladwell – laulu, kitara (1998–?) Lincoln Anderson – basso (2001–2014, k. 2014) John Crocker – viulu, mandoliini, kitara (1972–1974) Paul Jeffreys – basso (1972–1974; k. 1988) Nick Jones – kitara (1972) Pete Newnham – kitara (1972) Milton Reame-James – kosketinsoittimet (1972–1974) Jim Cregan – kitara (1975–1977) George Ford – basso (1975–1977) Duncan Mackay – kosketinsoittimet (1975–1977) Jo Partridge – kitara (1976–1977)
Diskografia
Cockney Rebel The Human Menagerie (1973) The Psychomodo (1974) Steve Harley & Cockney Rebel The Best Years of Our Lives (1975) Timeless Flight (1976) Love's a Prima Donna (1976) The Quality of Mercy (2005)
Lähteet
Aiheesta muualla Steve Harley & Cockney Rebel, yhtyeen sivusto
Luokka:Brittiläiset glam rock -yhtyeet Luokka:1970-luvun yhtyeet ja sooloartistit