Tila tarkoittaa Suomen kiinteistöoikeudessa sellaista kiinteistöä, joka on merkitty tilana kiinteistörekisteriin. Tilan tilukset voivat koostua maa- tai vesialueista.
Tiloja on pääasiassa maaseudulla, mutta niitä voi olla myös kaupungissa. Tontista tila eroaa siten, että tontti sijaitsee asemakaava-alueella ja on muodostettu sitovan tonttijaon mukaisesti. Maanomistaja ei voi itse muuttaa tilaansa tontiksi, vaan tontteja muodostuu, kun alueella kunnan aloitteesta suoritetaan tonttijako.Laki24.fi.
Historiaa Tilat on muodostettu osittamalla isojaossa syntyneistä taloista tai muodostamalla niitä muista kiinteistöistä.
Vuoden 1951 jakolaki tarkoitti tilalla taloa, verollepantua torppaa tai niittyä tai saarta, ulkopalstaa, siirtotaloa, omaperäismyllyä, kaupungissa ja kauppalassa olevia maa- ja vesikiinteistöjä sekä osittamalla muodostettuja tiloja.Jakolaki, 604/1951, 284 §. Jakolaki kumottiin kiinteistönmuodostamislailla, joka tuli voimaan vuoden 1997 alussa.Kiinteistönmuodostamislaki, 554/1995, 292 §.
Tila Suomen kiinteistörekisterissä
Tila on Suomessa yleisin kiinteistötyyppi ja kiinteistörekisterin keskeisin maanomistusyksikkö. Uusia tiloja muodostuu kiinteistötoimituksissa muun muassa lohkomis- ja halkomistoimituksissa. Kullakin kiinteistöllä tulee olla toisistaan poikkeava kiinteistötunnus, joka muodostuu kunta-, sijaintialue-, ryhmä- ja yksikkönumerosta. Sijaintialue tarkoittaa kylää tai kaupunginosaa taikka muuta niihin verrattavaa aluetta. Ryhmä tarkoittaa taloa tai asemakaavaan mukaista korttelia. Tilan kiinteistötunnus muodostuu kunnan, kylän ja talon numeroista sekä tilan yksikkönumerosta. Majamaa, Markkula: "Kiinteistönmuodostamislaki” Edita, 2001
Tila merkitään kiinteistönä kiinteistörekisteriin. Kiinteistörekisterissä oleva kiinteistötunnus yksilöi kiinteistön ja muun rekisteriyksikön.
Suomessa oli vuoden 2025 alussa 2,34 miljoonaa tilaa.
Katso myös Haamutila Tilus
Lähteet
Luokka:Kiinteistölajit