Gotlanti () on Ruotsin ja varsinaisen Itämeren suurin saari. Gotlannin ainoa kaupunki on Visby. Gotlannin alkuperäinen nimitys suomeksi on ollut Vuojola tai Vuojonmaa.

Maantiede 300px|thumb|Gotlannin kartta.

Gotlanti sijaitsee 90 kilometrin päässä Ruotsin mantereesta ja noin 130 kilometrin päässä Baltian rannikosta. Sen pinta-ala on 3 151,4 km², mikä on 0,8 % Ruotsin kokonaispinta-alasta. Rantaviivaa on noin 800 km, Fårön saari mukaan luettuna. Saaren leveys on 52 km ja pituus 176 km. Saaren ja samalla koko Gotlannin maakunnan korkein kohta on Lojsta hed, joka kohoaa 82 metrin korkeuteen merenpinnasta. Suurin järvi on Bäste träsk, pinta-alaltaan 6,3 km².

Ilmasto

Gotlannissa on meri-ilmasto; kevät ja kesä ovat viileitä, syksy pitkä ja lämmin ja talvi yleensä leuto.Sverigeboken, s. 94. Kesä tulee vähän myöhemmin kuin muualle Ruotsiin, mutta lämpimähkö ilmasto toisaalta pidentää syksyä. Saarella on enemmän aurinkoisia tunteja vuodessa kuin muualla Ruotsissa. Kesällä keskilämpötila on 16 °C, talvella helmikuussa lämpötila saattaa olla rannikolla −1 °C ja saaren keskiosissa −2,5 °C. Sademäärä on pieni.

Geologia pienoiskuva|left|Merenhiomia kiviä eli raukkeja () rannikolla.

Pinnanmuodoiltaan Gotlanti on hiekasta, kalkista ja korallista muodostunutta tasankoa. Saaren muodostuminen alkoi noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Se sijaitsi päiväntasaajalla ja luonto oli samanlaista kuin Havaijilla.Jonsson 1994, s. 6. Tämä vaikutti myös saaren nykyiseen olomuotoon. Gotlannissa on paljon merkkejä tästä ajasta ja fossiileja voikin löytää mistä vain saaren alueella. Erilaisia fossiilisia lajeja on löydetty yli 2 000.Jonsson 1994, s. 7.

Rannoilla on paljon meren hiomia kalkkikivimuodostelmia, joita kutsutaan ruotsin kielessä nimellä rauk (). Eniten niitä on Fårön luoteisrannikolla.Jonsson 1994, s. 8. Ne ovat kehittyneet 10 000 vuotta sitten.Jonsson 1994, s. 9. Useilla rannoilla on myös hiekkadyynejä. Yksi suosituista nähtävyyksistä on kalkkikiviluola Lummelundagrottan, joka sijaitsee rannikolla Visbystä pohjoiseen. Luolat ovat Gotlannin suosituin turistikohde.Sverigeboken, s. 100. Kyseinen luolasto löydettiin vuonna 1948.

Luonto thumb|right|150px|Muratti on Gotlannin maakuntakukka. thumb|right|150px|Siili on Gotlannin maakuntaeläin.

Suojelualueet Gotlannin vierellä sijaitsee kolme Fårötä pienempää saarta. Niistä Gotska Sandön on kansallispuisto. Kansallispuisto siitä tuli vuonna 1963.Landell & Holmåsen 1978, s. 46. Stora Karlsö ja Lilla Karlsö ovat luonnonsuojelualueita ja niille järjestetään retkiä.Sverigeboken, s. 110.

Eläimet pienoiskuva|Gotlanninrusseja

Vesilintuja voi nähdä paljon, erityisesti Stora ja Lilla Karlsöllä. Niillä asuu esimerkiksi kiisloja ja ruokkeja.Salokorpi 2001. Eläimistä Gotlannissa näkee erityisesti lampaita. Saaren oma lammasrotu on nimeltään gotlanninlammas. Saaren vaakunaan on kuvattu lammas, mutta maakuntaeläin on kuitenkin siili. Siilit olivat mahdollisesti pyhiä eläimiä Gotlannissa kivikaudella.

Gotlannista peräisin oleva hevosrotu on gotlanninruss. Russeja on ollut saarella mahdollisesti jo kivikaudella.Jonsson 1994, s. 139. Aikaisemmin ne olivat vientitavaraa: 1870-luvulla hevosia vietiin ulkomaille jopa 2 000.Jonsson 1994, s. 140. Vuosisadan vaihteessa niitä oli villeinä 150. Nykyisin samassa paikassa, Lojsta hedillä elää villejä russeja 50 yksilöä, muuten koko saarella niitä on yhteensä 7 000–8 000 yksilöä.Jonsson 1994, s. 141.

Gotlannin aurinkoisuus näkyy myös esimerkiksi Gotska Sandönin ja Fårön hyönteisten määrässä.Landell & Holmåsen 1978, s. 45.

Kasvit Kasvillisuudesta mainittakoon esimerkiksi erilaiset orkideat, joita näkyy paljon erityisesti alkukesällä.Landell & Holmåsen 1978, s. 41. Ruotsissa esiintyvistä 50 orkidealajista kasvaa Gotlannissa noin 40 (toisen lähteen mukaan vain 30) ja monet niistä ovat rauhoitettuja.Jonsson 1994, s. 120. Esimerkiksi harvinaista Orchis spitzelii -lajia tavataan Ruotsissa ainoastaan Gotlannissa, ja sitä muistuttava miehenkämmekkä on saarella yleinen. Muista luonnonkasveista esimerkiksi erilaiset hirvenjuuret ovat yleisiä.Landell & Holmåsen, s. 42.

Visbyssä kasvaa niin paljon erilaisia ruusuja, että sitä sanotaan "ruusujen kaupungiksi". Ruusut kukkivat siellä myöhäiseen syksyyn asti, kasvitieteellisessä puutarhassa jouluun. Saarella on paljon lehdesniittyjä, joilla kasvaa orkideojen kevätesikkoja. Gotska Sandönin metsistä on löydetty yli 250 jäkälä-, 50 sammal- ja 400 putkilokasvilajia.Sverigeboken, s. 107. Saarella kasvaa paljon mäntyjä.

Puolet saaren pinta-alasta on metsää, mutta rannoilla metsät ovat tuulien muokkaamia.Jonsson 1994, s. 139 Valtapuulajina on mänty.

Historia pienoiskuva|vasen|Vanha hautapaikka Esihistoria Gotlanti tunnetaan eri-ikäisistä muinaisjäännöksistään. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Gotlantiin kivikaudella 7 000 vuotta sitten. Saaren varhaisten asukkaiden tutkituista jäänteistä maanviljelijät muistuttivat geneettisesti nykypäivän eteläeurooppalaisia, metsästäjä-keräilijät suomalaisia.

Saarella on vieläkin isoja kivihautoja (veneen muotoisia ja isoja röykkiöitä) pronssikauden jäljiltä. Veneen muotoisia hautoja eli "laivalatomuksia" on saarella yhteensä noin 350 ja ne on kaikki tehty noin 1000 eaa. Suurin niistä on 47 metriä pitkä ja 7 metriä leveä.Jonsson 1994, s. 18–19. Kaikkia vainajia ei kuitenkaan haudattu laivan muotoisiin hautoihin. Röykkiöhautoja on saarella 375, joista melkein kaikki sijaitsevat rannikolla.Jonsson 1994, s. 19. Niistä suurin Uggarde Roir on 45 metriä halkaisijaltaan ja 8 metriä korkea. 4 000 vuotta sitten asukkaita oli alkanut kerääntyä erityisesti rannikolle, jonkin verran myös sisämaahan. Linnavuorien jäänteitä on saarelta löytynyt noin 70, vaikka niitä on aikoinaan voinut olla enemmänkin.Jonsson 1994, s. 16. Rautakaudelta ja viikinkiajalta on säilynyt esimerkiksi talojen perustuksia ja kuvakiviä.

Viikinkiaika ja hansaliitto Viikinkiaikana Gotlanti oli idäntien kaupan keskuksia. Monet gotlantilaiset olivat merimiehiä ja kauppiaita, joilla oli yhteyksiä ulkomaille ja jotka keräsivät suuria rikkauksia, joita kätkettiin maahan. Maasta on löytynyt roomalaisia rahoja, mutta myös 100 000 arabialaista, saksalaista sekä muista Euroopan maista peräisin olevaa kolikkoa viikinkiajalta. Keskiajalla rakennettiin myös paljon suuria kivitaloja ja -kirkkoja. Kaupankäynti alkoi siirtyä maanviljelijöiltä porvareille, ja Visbystä tuli 1200-luvulla tärkeä hansakaupunki saksalaisvaikutteineen. Se oli yksi Hansaliiton vaikutuspiirissä olleista kaupungeista: sieltä käytiin esimerkiksi gotlantilais-saksalaista kauppaa Novgorodiin. Gotlannin maaseudun poliittinen ja kulttuurinen keskus oli keskiajalla Roma.Sverigeboken, s. 108.

Kirkot ja keskiaikaiset rakennukset Kirkkoja ja asuinrakennuksia rakennettiin erityisesti 1200-luvulla. Saarella on 92–94 ennen vuotta 1350 rakennettua kirkkoa ja yksi uudempi Slitessä.Jonsson 1994, s. 32. Monet kirkot kuuluivat eri luostareille. Esimerkiksi sisterssiläiset perustivat luostarin 1164 Romaan alueelle, joka silloin oli saaren poliittinen keskus.Jonsson 1994, s. 43. Keski-Gotlannissa kirkkoja on tiheässä, lyhimmillään jopa 20 kilometrin päässä toisistaan. Vanhimpia, norjalaisia sauvakirkkoja muistuttavia puukirkkoja ei ole enää jäljellä, mutta jäänteitä niistä on löydetty.

Vuonna 1225 rakennettu Visbyn tuomiokirkko on yksi kaupungin harvoista ehjänä säilyneistä kirkoista. Tuomiokirkko siitä tuli vuonna 1572. 1200-luvulta on peräisin myös Visbyn vanhaa kaupunkia ympäröivä 3,6 km pitkä kehämuuri, joka on Pohjois-Euroopan parhaiten säilynyt kaupunginmuuri. Visby onkin tyypillinen hansakaupunki kehämuurin, hyvin säilyneen katuverkon ja keskiajalta peräisin olevien rakennusten perusteella.

pienoiskuva|vasen|Visbyn vanhaa kaupunkia

Suuruuden ajan päättyminen Gotlannin suuruuden ajan päättymiskohtana pidetään tanskalaisen kuninkaan Valdemar Atterdagin saaren valloitusta vuonna 1361. Saari oli vuosikausia Tanskan omistuksessa ennen Ruotsille siirtymistään. Vuosisatoja kestänyt laskusuuntaus aiheutti muun muassa monien rakennusten rappeutumisen, vaikka esimerkiksi kehämuuri säästyi purkamiselta. Gotlannista olisi voinut tulla myös osa Venäjää: venäläiset valloittivat saaren kolmeksi viikoksi huhti-toukokuussa 1808 Suomen sodan aikana.

Uusin aika 1800-luvulla heräsi kiinnostus historiaan, jolloin kulttuuri ja talous alkoivat kehittyä, ja samalla myös Visbyn kaupunki alkoi levitä kehämuurin ulkopuolelle. Visby on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelossa vuodesta 1995.

Gotlannin strateginen merkitys on merkittävä, sillä sitä hallitsemalla voi käytännössä hallita koko Itämerta. Saarta on jopa verrattu uppoamattomaan lentotukialukseen. Kylmän sodan aikana Ruotsi piti saarella suurimmillaan kokonaista panssaripataljoonaa siltä varalta, että Neuvostoliitto yrittäisi vallata sen Ruotsin neutraliteetista välittämättä. Kylmän sodan loputtua Ruotsi pienensi sotilaallista läsnäoloaan saarella merkittävästi, ja vuonna 2005 saarella oli enää vain 500 sotilaan kodinturvajoukko. Saaren strateginen merkitys huomattiin uudestaan Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 ja Ruotsin jätettyä Nato-jäsenhakemuksen. Vuoden alussa Venäjä myös siirsi maihinnousualuksia Pohjanmereltä Itämerelle, mikä tulkittiin ensisijaisesti Gotlannin uhkailuna.

Väestönkehitys

Väestö lääneittäin Gotlannissa oli vuoden 2011 lopussa yhteensä 57 308 asukasta. Kaikki asuivat Gotlannin läänissä, sillä Gotlannin maakunta ja Gotlannin lääni vastaavat toisiaan.

Gotlannin pinta-ala on 3 140,1 km², joten väestötiheys oli vuoden 2011 lopussa 18,3 asukasta neliökilometriä kohti. Visbyssä asukkaita on noin 22 700.

Murre Monet gotlantilaisista puhuvat omaa ruotsin murrettaan (). Gotlannissa puhutaan myös gotlannin kieltä (nimityksenä gutniska, gotländska tai gutamål), joka pohjautuu Gotlannin omaan erilliseen skandinaaviseen murteeseen (islanti, fääri, jotkin norjalaismurteet sekä kuolleet norni ja Grönlannin skandinaavinen kieli pohjautuvat länsiskandinaavisiin murteisiin, kun taas ruotsi, tanska ja jotkin norjan murteet pohjautuvat itäskandinaavisiin murteisiin).

Gotlannin asukasta kutsutaan ruotsiksi nimellä gotlänning. Mutta jos tämä on syntyperäinen gotlantilainen vähintään kolmannessa polvessa, hän on gute.

Tunnettuja gotlantilaisia Ingmar Bergman, elokuvaohjaaja (asui Fårössä ensin kesäisin, sitten muutti sinne kokonaan)

Elinkeinot ja työllisyys

Gotlannin pääelinkeinoja ovat matkailu, maanviljely ja elintarviketeollisuus. Lehmiä, lampaita, sikoja ja kanoja kasvatetaan saarella. Viljan ja öljykasvien viljely on lisääntynyt, mutta Gotlannin markkinaosuus on suuri juuresten viljelyssä, josta se myös tunnetaan.

Myös matkailu on yksi pääelinkeinoista. Ensimmäiset matkailijat tulivat saarelle 1800-luvun puolivälissä. Vuonna 2008 kävi saarella noin 775 000 matkailijaa. Suurin osa matkailijoista tulee muualta Ruotsista, mutta ulkomaalaisista suurin osa tulee Saksasta.

Elintarviketeollisuuden lisäksi saarella on paljon puu-, kalkki- ja sementtiteollisuutta. Lisäksi louhitaan kiviä, esimerkiksi Kettelvikissä sijaitsee paikallisen kivenhakkaajan työtä esittelevä Kettelvikin kivimuseo. Slitessä, Gotlannin itärannikolla, on Pohjoismaiden suurin sementtitehdas. Tehdas pystyisi tuottamaan kaiken Ruotsissa käytettävän sementin, mutta 65 % tuotannosta menee vientiin. 1700-luvulla Pohjois-Gotlanti oli kalkkiteollisuuden keskus, saarella on edelleen vedellä täyttyneitä kalkkikaivoksia ja luhistuneita kalkkiuuneja.

Yrityksiä saarella on 7 800. Suurin työnantaja on kuitenkin Gotlannin kunta. Kunta työllistää noin 6 700 ihmistä, yrityksistä suuria työllistäjiä ovat muun muassa Destination Gotland, Cementa ja Högskolan Gotland. Monilla on kuitenkin maanviljely sivuelinkeinona. Työllisyysprosentti oli vuonna 2008 84,1 % eli hivenen korkeampi kuin maassa keskimäärin.

Saarella on myös noin 160 tuulivoimalaa, jotka tuottavat 20 % saaren sähköstä. Gotlannista tuli 19. syyskuuta 2005 Ruotsin ensimmäinen kunta, joka on pelkän digitaali-TV:n varassa.