Kaarle III, koko nimeltään Charles Honoré Grimaldi, (8. joulukuuta 1818 – 10. syyskuuta 1889) oli Monacon yhdeksäs ruhtinas 20. kesäkuuta 1856 kuolemaansa asti. Hän perusti kuuluisan Monte Carlon kasinon.
Varhaiset vuodet ja perhe-elämä
Kaarle III syntyi Pariisissa, ja hän oli Monacon ruhtinas Florestan I:n ja Maria Caroline Gibert de Lametzin ainoa poika. Hänet kasvoi Ranskan puolella, koska Monacon ruhtinaat olivat 1600-luvulta lähtien olleet käytännössä itsenäisiä, mutta virallisesti Ranskan kuninkaan vasalleja. Napoleonin sotien jälkeen, vuonna 1814, Ranskan kuningas Ludvig XVIII tunnusti Monacon ruhtinaan aseman.
Kaarle III vihittiin 28. syyskuuta 1846 Brysselissä Antoinette de Merode-Westerloon kanssa. Vaimo kuoli vain 35-vuotiaana syöpään, eikä Kaarle mennyt uusiin naimisiin. Parille syntyi vuonna 1848 yksi poika: Albert.
Avioliitto ja hallitusaika
Kaarle nousi valtaistuimelle vuonna 1856 isänsä luovuttua kruunusta. Ensimmäisiä vuosia varjosti erityisesti Ranskassa oleva vallankumouksellinen ilmapiiri. Lisäksi maan talous oli kuralla eikä Monacossa ollut juurikaan esimerkiksi teitä. Huolimatta siitä, ettei Kaarlen suhde hänen äitiinsä ollut paras mahdollinen, äiti neuvoi poikaansa suurimman osan tämän valtakaudesta.
Kaarle III myös kasvatti Monacon kansainvälistä toimintaa. Muita Kaarlen valtakauden saavutuksia olivat muun muassa oman roomalaiskatolisen hiippakunnan saaminen sekä Monacon lipun ja monacolaisten postimerkkien käyttöönotto. Vuonna 1864 hän teki ystävyyssopimuksen Tunisian hallitsijan Muhammad III as-Sadiqin kanssa. Sopimuksessa puututtiin myös kaupan ja merenkulun kysymyksiin.
Vuonna 1865 Kaarle III perusti Monte Carlon kasinon välttääkseen maan vararikon. Hanke onnistui, ja neljä vuotta kasinon avaamisen jälkeen Monaco lopetti tuloveron keräämisen. Ruhtinaan äidin Maria Carolinen aloitteesta Monacon kansalaisia kiellettiin pelaamasta uhkapelejä kasinolla. Kasinotuottojen avulla Monacoon rakennettiin myös rautatieyhteys, joka on osa Nizza–Genova -rautatietä.
Vuonna 1861 Kaarle allekirjoitti sopimuksen, jonka nojalla Monaco luovutti Ranskalle Monacosta itsenäisiksi pyrkivät Menton ja Roquebrunen kaupungit, jotka muodostivat noin 80 prosenttia Monacon alueesta. Monaco sai Ranskalta vastineeksi neljä miljoonaa frangia. Sopimuksen nojalla Ranska myös tunnusti Monacon itsenäisyyden.
Sairastuminen ja kuolema
Keski-iässä Kaarle III:n näkö alkoi heikentyä, ja elämänsä viimeiset vuosikymmenet hän oli täysin sokea. Viimeisinä vuosinaan hänen siskonsa Florestine muutti Monacoon auttamaan veljeään. Sokeuduttuaan Kaarle vietti yksinäistä elämää ja sairasteli. Hän kuoli keuhkokuumeeseen Château de Marchaisissa. Hänet on haudattu Monacon katedraaliin, joka oli hautajaisten aikana vielä kesken.
Kunnianosoituksia
55x55px Pyhän Kaarlen ritarikunnan suurristi (Monaco, 1858, perustaja) 55x55px Pyhän Olavin ritarikunta ketjulla (Ruotsi-Norja, 1863) 55x55px Dannebrogin ritarikunnan suurristi timantein (Tanska, 1865) 55x55px Kaarle III:n ritarikunnan suurristi (Espanja, 1867) 55x55px Punaisen kotkan ritarikunnan suurristi (Preussi, 1869) 55x55px Ludvigin ritarikunnan suurristi (Hesse, 1865) 55x55px Zähringenin leijonan ritarikunnan suurristi (Baden, 1869) 55x55px Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia, 1874) 55x55px Pyhän Tapanin ritarikunnan suurristi (Itävalta-Unkari, 1882) 55x55px Valkoisen kotkan ritarikunnan suurristi (Serbian kuningaskunta, 1883)
Lähteet Princely House of Monaco Countly House of Mérode
Viitteet
Luokka:Monacon ruhtinaat Luokka:Vuonna 1818 syntyneet Luokka:Vuonna 1889 kuolleet