Ala-Lemun kartano sijaitsee Kaarinassa, Varsinais-Suomen maakunnassa. Kartanon alueella olevien talojen historiaa tunnetaan 1400-luvulta alkaen. Varsinaisen kartanon historia tunnetaan vuodesta 1567 alkaen. Kartanon nykyisen, 1767 valmistuneen päärakennuksen on suunnitellut Christian Friedrich Schröder.
Historia
Alalemu, josta käytettiin myös nimitystä Lemunniemi (Lemonäs), oli 1400- ja 1500-luvulla kaksitaloinen kyläKaarinan pitäjän historia osa I / Aulis Oja 2. Kaarina keskiajalla ja 1500 luvulla s. 230. Kartano perustettiin 1500-luvulla. 1400-luvun lopulla toinen Alalemun kylän taloista siirtyi prebendatiloina Turun tuomiokirkolle.
Toinen tila (nykyinen kartano) jatkoi talonpoikaistalona muuttuakseen 1557 Eerik Haakoninpoika Slangin rälssitaloksi. Talo säilytti rälssioikeutensa ns. isossa reduktiossa 1683, jolloin moni tila menetti rälssioikeutensa. Näin kävi Alalemun kylän toiselle talolle, joka oltuaan tuomiokirkon prebendatilana, peruutettiin 1530-luvulla kruunulle ja annettiin sitten 1564 ikuisena rälssinä kihlakunnantuomari Niilo Perttelinpojalle ja tämän kuoltua 1567 linnanvouti Juhana Booselle ja hänen perillisilleen. Tämä rälssitila menetti rälssioikeutensa 1680-luvulla ja päätyi 1696 Ylilemun Greulan ratsutilan augmentiksi.
Alalemun rälssikartano muotoutui 1763 alkaneessa isojaossa ja isojaon tarkistuksissa. Vanha sarkajakoinen viljelymuoto väistyi ja viljeltävät alat saatiin suurempiin lohkoihin isojaon tarkoituksen mukaisesti.
Piispa Mennanderin poika Carl Fredrik ehdotti tontin siirtämistä länteen päin Niemenpellolle (nykyinen paikka). Uudella paikalla olisi laajin ja kaunein näkymä merelle, jonka rannat muuodostavat perspektiivin kuin teatterin kulissitKartano meren rannalla Marja Liisa Vilppo ja Lassi Saresalo s. 37.
Uudesta kartanon rakennuspaikasta Greulan omistaja hovisihteeri Anders Mondolin ja Alalemun rälssitilan omistaja piispa Kaarle Mennander sopivat keskenään isojaon yhteydessä 1764. Rakennus tuli alueelle, joka oli kuulunut Mondelinin omistukseenKaarinan pitäjän historia osa II / Aulis Oja 2. Kaarina keskiajalla ja 1500 luvulla s. 191. Samassa kokouksessa sovittiin linjaus nykyiselle tielle, joka johtaisi ”vanhalle kylätielle”. Tie paalutettiin vasta vuoden 1897 lopulla.
Vuosina 1808–1809 käydyn Suomen sodan aikana Ruotsin armeija nousi maihin kartanon rannassa marssiakseen Turkuun. Kartanon alueella on nähtävillä maavallitus, kanuunakukkula. Se sijaitsee omenapuutarhan ja sen eteläreunaa kulkevan peltotien eteläpuolella on noin 30 metrin pituisena pitkänomaisena maavallina. Kanuunakukkulan luona on suuri tammi, jonka sanotaan olevan istutetun maihinnousussa kaatuneen majuri Anders Wilhelm Ramsayn kuolinpaikalle.
Rakennukset
thumb|Pääsali vuonna 1925. Kartanon nykyisen, 1767 valmistuneen päärakennuksen on suunnitellut Christian Friedrich Schröder. Kartanon rakentaminen aloitettiin kesällä 1765, jolloin vanha päärakernnus siirrettiin entiseltä tontilta ja uuden rakennuksen perustukset muurattiin sekä alettiin rakentaa navettaa, kellari ja lato. Seuraavan vuoden keväällä valmistui riihi ja luuva (riihen puintihuone) ja kesällä päärakennus nousi paikalleen. Päärakennuksen muuraus ja sisustustyöt kestivät vielä jonkun aikaa ennen kuin rakennus lopulta otettiin käyttöön kesällä 1767Kartano meren rannalla Marja Liisa Vilppo ja Lassi Saresalo s. 37–42.
Kartanon pihapiirin alkuperäisiin rakennuksiin kuuluivat lampuotin asunto (se lienee nykyinen väentupa) ja kahdesta vuonna 1729 valmistuneesta hirsirakennuksesta yhdistelmä, jossa toisessa päässä oli sauna ja toisessa kasvihuone, kaksi vilja-aittaa, suurempi ja pienempi. Asuinpihasta länteen oli työväen asuintupa ja olkikattoinen riihi. Karjapihan muodostivat talli, lehminavetta, härkätalli, lampola ja kolme rehulatoaKartano meren rannalla Marja Liisa Vilppo ja Lassi Saresalo ss. 49–50. Lemun taistelun yhteydessä ruotsalaiset purkivat tuulimyllyn saadakseen puumateriaalia puolustusvallituksiinLars Otto Berg ja Hans Norman: Landsättningen vid Lemo 19–20 juni 1808, s. 26.
Rakennuksen kumpaankinn päätyyn liitettiin myöhemmin matala siipi, joita keittiösiipi on vanhempi. Oletettavasti tämä rakennus on tehty 1800-luvun alussa. Toisen päädyn talvipuutarhan lienee rakennuttanut kreivi August Armfelt noin 1900Rakkaudesta rakennuksiin, Toim Irma Lounatvuori s. 156 .
Seuraavan kerran kartanon ulkoasua on muokattu 1920-luvulla klassiseen tyyliin. Kartanon rakennuksiin kuuluivat silloin 700-neliöisen päärakennuksen lisäksi väentupa, vuonna 1925 rakennettu talli, aitta 1800-luvun lopulta, kaksi vajaa, 1925 rakennettu kotitarvemylly, puutarhurin ja talonmiehen asunnot sekä rantasauna.
Nykyisin majoituskäytössä olevaan päärakennukseen on huoneiden lisäksi rakennettu kokoustiloja. Väentupa, puutarhurin asunto ja vajat ovat myös majoituskäytössä, ja vuonna 2007 otettiin käyttöön tallin yhteyteen rakennetut ravintolatilat.
Kartanon puutarha thumb|Ala-Lemun kartanoa 1950-luvulta Ala-Lemun alkuperäisestä puutarhasta ei ole olemassa kuvallista tai kirjallista selvitystä. Ala-Lemuun oletetaan perustetun neliruutuinen puutarha eli parterri. Siihen viittaavia todisteita voidaan havaita edelleen Ala-Lemun Kartanon Puutarha: Liisa Tuomi s. 5.
Kartanoalueen puutarhan perusti piispa Kaarle Mennander vuonna 1767 kartanorakennuksen yhteydessä. Puutarhan perustamista ja hoitoa valvoi jo suunnitellut 1700-luvulla kasvitieteilijä ja professori Pehr Kalm. Aivan alussa puutarhaan istutettiin omenapuita sekä karviais- ja viinimarjapensaita. Piispan poika Carl Fredrik Mennander lähetti Tukholmasta muun muassa omenan, kirsikan, luumun, kriikunan ja päärynän siemeniä ja taimia sekä erilaisten keittiökasvien siemeniäLiisa Tuomi: Ala-Lemun Kartanon Puutarha s. 6. Vuosina 1893–1922 kolmen kreivin aikana puutarhaa laajennettiin ja aloitettiin hedelmäpuiden suurviljely. Yli 400 puun tarha kukoisti.
Omistussuhteet Kaarinan pitäjän historia osa I / Aulis Oja 2. Kaarina keskiajalla ja 1500 luvulla s. 230 sekä Kaarinan pitäjän historia osa IV / Kerttu Innamaa s. 231
OmistusvuodetOmistaja1400-luvun alussaKristiina ja poikansa Juhana Hjärne1445Henrik Hjärne (Kristiina, Juhan ja Henrik olivat ruotsalaisia talonomistajia)1500 alkupuolellaTalo muuttui rälssitaloksi1557Wiurilan herra ja linnanvouti Eerik Hakoninpoika Slang 1580Kemiön Bölen herra Erik Martinpoika 1600 luvun alussaSuomen ratsuväen marski Anders Boije, Slangin vävy1618Sotapäällikkö Arvid Hannunpoika Stålarm ja leski Hebla Stålarm 1660 - 1668Jahtimestari Erik Boije, Heblan vävy 1668 - 1671Sofia Beuraeus, em. leski 1671 - 1675Sofia Beuraeusin perilliset 1675Elin Thorvöst, raatimies Henrik Schefferin leski 1687 - 1703Elin Thorvöstin perilliset 1704 - 1732Raatimies, kauppias Karl Scheffer 1732 - 1763Taivassalon kirkkoherra Karl Beckman1764 - 1777Arkkipiispa Kaarle Mennander 1777 - 1778Akatemian kamreeri Tuomas Björkbom 1778 - 1784Hovioikeuden varapresidentti Eric Walleen 1785 - 1788Everstiluutnantti Nils Fredrik von Wallvijk 1778 - 1791Fredrika Wilhelms (von Wallwijkin vaimo) 1792 - 1793Valtioneuvos, kreivi Carl Erik Mannerheim 1793 - 1794Fredrika Charlotta Wilhelms 1795Värjäri Nordling 1796 - 1798Ratsumestari Karl K. Uggla 1799 - 1804Ylitarkastaja Lars Nils Thuring1805 - 1809Kihlakunnantuomari Per Johan Ekbom1810 - 1813Kultaseppä Anders Törnqvist1814 - 1858Turun hovioikeuden asessori, valtioneuvos Carl Fredrik Richter1858 - 1863Senaattori Berndt Federley em. vävy1864 - 1889Kihlakunnankirjuri Ludvig Landell1889 - 1890Elisabeth Landell s. Finkenberg em leski1891 - 1894Tohtorinna Adele Indrenius1894 - 1904Kreivi August Magnus Armfelt1904 - 1908Kreivi, arkkitehti Carl Eugen Armfelt em. veli1908 - 1922Kreivi, kassanhoitaja Filip Harald Almfelt em. veli 1922 - 1938Maanviljelysneuvos, konsuli Eliel Sundström1938 - 1968Jan-Erik Sundström 1968 - 1998Turun kaupunki1998 - 2011Varsinais-Suomen Kansallissäätiö2011 - Lemon kartano Oy
Sundströmien aika thumb|Suomen Ayrshire-yhdistyksen kunniapalkinto Lahden yleisestä kotieläinnäyttelystä 1927 thumb|300px|Jan-Erik Sundström harjoittelee Kartanon omistaja maanviljelysneuvos Eliel Sundström ja hänen puolisonsa Vava (s. Höckert) ostivat kartanon vuonna 1922. Kartanon päärakennukseen tehtiin muutoksia pohjaratkaisuun, sisustukseen ja ulkoasuun. Samoin rakennettiin puutarhurin asunto, uusi navetta ja siipikarjalle suojat. Ala-Lemun kartano oli 1920- ja 1930-luvulla Ayrshire-rotuisen lypsykarjan ja maatiaislampaiden siitoskeskus sekä opetusministeriön retkeilytila Liisa Tuomi :Ala-Lemun Kartanon Puutarha s. 32 ja 54. Kartanosta lähetettiin muualle Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan siitoseläimiä (hevosia, lehmiä, lampaita sekä siipikarjaa). Eliel Sundström sai muun muassa Suomen Ayrshire-yhdistyksen kunniapalkinnon Lahden yleisessä kotieläinäyttelyssä vuonna 1927.
Karjanjalostuksen lisäksi kartanossa keskityttiin hedelmätarhaan. Eliel Sundström istutti myös Lemuntien hevoskastanjat kujaksi kartanoon tulevalle tielle. 1960-luvulla ne haluttiin hävittää, mutta poika Jan-Erik Sundström onnistui säästämään puut.
Elielin pojasta Jan-Erik Sundströmistä tuli kartanon omistaja vuonna 1939. Talvisotatalven tulipalopakkaset tuhosivat suuren määrän hedelmäpuita. Kesällä istutettiin tuhoutuneiden puiden tilalle 2000 uutta tainta. Piispa Mennanderin aikaisista omenapuista vielä kaksi antoi satoa 1930-luvullaLiisa Tuomi: Ala-Lemun Kartanon Puutarha s. 11.
Puutarha laajennettiin 10 hehtaariin ja puutarhatuotteiden lisäksi tärkeimpiä tuotteita olivat vehnä ja sokerijuurikas. Hedelmätarhan lisäksi Jan-Erik aloitti kasvihuoneviljelyn omalla tontilla sekä Friedhemin tilalta vuokratussa kasvihuoneessa. Näissä kasvatettiin kurkkuja ja tomaatteja. Vihanneksia ja yrttejä kasvatettiin hedelmäpuiden välissä. Kartanolla oli 5–7 työhevosta ja niillä Jan-Erik harrasti aktiivisesti raviurheilua.
Kartanon hedelmätarha thumb|Omenasatoa vuonna 1926. thumb|Omenalaatikkomainos. Maanviljelysneuvos Eliel Sundström laajensi kolme kreivin hedelmätarhaa, jossa enimmillään oli 4 000–5 000 omena-, kirsikka-, päärynä- ja luumupuuta. Erikoisalana olivat kuitenkin omenapuut. 1930-luvun alussa puutarhan koko oli kuusi hehtaaria Liisa Tuomi :Ala-Lemun Kartanon Puutarha s. 11. Puutarhassa kasvatettiin muun muassa monia omaperäisiä siemenpuulaatuja ja puutarha luettiin Suomen suurimpien joukkoonKaarinan pitäjän historia osa III / Kerttu Innamaa Aikakausi 1870–1939 s. 191. Omenien viljely loppui parissa vuodessa lähes kokonaan 1960-luvun loppupuolella, koska Suomeen alettiin tuoda runsaasti ulkomaista omenaaJan-Erik Sundströmin perillisten haastattelu vuonna 2015.
Kartanon omenalajikkeet1935:Puutarha lehti, numero 10, 1935 s. 349–350, julkaisija: Suomen Puutarhaviljelijäin liitto sekä 1950-luvulla: Jan-Erik Sundströmin perillisten haastattelu vuonna 2015 Ala-Lemun kartanon omenalajikkeista ei ole olemassa täydellistä luettelointia. 1950-luvulla olevista hedelmälajikkeista on olemassa vain muistitieto.
KesälajikkeetSyyslajikkeet TalvilajikkeetAstrakaani iso kuulasHarlamovskiAntonovkaBergiusKeltakaneliBismarckGyllenkrokin astrakanMelbaCox OrangeOranieCox PomonaPunainen kaneliFilippaRuskea kaneliLoboSariolaMaglemerSävstaholmTalvikaneliValkea KuulasWealthyÅkerö
Kartanon nykyisyys ja tulevaisuuden näkymät Jan-Erik Sundströmin myi kartanon Turun kaupungille vuonna 1968. Hänen poikansa Juhani Sundström jäi vuokralaiseksi tilalle, ja piti siellä ravitallia. Vuokrasopimuksen päätyttyä vuonna 1975 Sundströmin ravitalli muutti 19 ravurinsa kanssa Pertteliin. Ala-Lemun kartano oli pitkään Varsinais-Suomen Kansallissäätiön omistuksessa, kunnes se siirtyi yksityiseen omistukseen vuonna 2011.
Ala-Lemun kartanon asemakaavan muutosprosessi on aloitettu lokakuussa 2013. Asemakaavan muutoksen jälkeen kartano tulisi olemaan suunnitellun golf-kentän keskusrakennus. Kartanon alueelle suunnitellaan rakennettavaksi myös loma- ja palveluasuntoja. Kaavamuutoksen arvioidaan tulevan voimaan tammikuussa 2017.https://www.kaarina.fi/kaavat_ja_kiinteistot/kaavoitus/vireilla_olevat_kaavat/A3930_Lemon_kartano/