Filip I, Filip Komea (esp. Felipe I de Castilla, el Hermoso); (22. heinäkuuta 1478 Brugge, Flanderi, Burgundin Alankomaat – 25. syyskuuta 1506 Burgos, Kastilia) oli Burgundin herttua ja Brabantin herttua sekä ensimmäinen Habsburg-sukuun kuulunut Kastilian kuningas.

Filip sai lisänimen 'Komea' vaaleiden hiustensa ja viehättävien siniharmaiden silmiensä takia.Philip the Handsome Masters of Flemish Painting

Suku Hänen isänsä oli tuleva keisari Maksimilian ja äitinsä Burgundin herttuatar Maria. Hänen nuorempi sisarensa oli Margareeta Itävaltalainen, joka avioitui vuonna 1497 Asturian ruhtinas Juanin (1478–1497) kanssa, joka oli Ferdinand Katolilaisen ja Isabella Katolilaisen ainoa poika. Hänen äitinsä kuoli 25-vuotiaana ratsastusonnettomuuden jälkivammoihin vuonna 1582. Filip peri Burgundin Alankomaat äidiltään nelivuotiaana ja isä toimi sijaishallitsijana hänen alaikäisyytensä aikana.

Lapsuus ja nuoruus, kasvatus Huolimatta myrskyisistä poliittisista oloista, äidin varhaisesta kuolemasta sekä erosta isästä ja sisaresta, joka lähetettin kaksivuotiaana Ranskaan kasvatettavaksi Ludvig XI:n pojan morsiameksi, nuoren Filipin nuoresta elämästä ei puuttunut ylellisyyttä ja hän oli koulutettu luokkansa henkilön tarpeisiin. Hän menestyi jousiammunnassa, tenniksessä, keppitaistelussa ja metsästyksessä, ja osoittautui turnajaisissa yhtä urheaksi ritariksi kuin isänsä. Hän oli myös hyvä tanssija ja keskustelija ja peri vanhempiensa intohimon musiikkiin. Tämä riehakkuus ei kuitenkaan ilmennyt hänen toimissaan poliitikkona.

Jatkuvan sodankäymisen vuoksi isä Maksimilian oli yleensä poissa nuoren Filipin elämästä, hän ​​palasi taisteluihin kaksi kuukautta pojan syntymän jälkeen. Myöhemmin Maksimilian yritti välttää tunnesyistä johtuen palaamasta Alankomaihin ja eikä saapunut vuonna 1494 Filipin Burgundin herttuaksi julistamisen juhlallisuuksiin eikä vuonna 1496 poikansa häihin.Bietenholz, Peter G. & Deutscher, Thomas Brian; Contemporaries of Erasmus: A Biographical Register of the Renaissance and Reformation. University of Toronto Press, 1.1.2003. s. 229. Hänen opettajiaan Mecheleniin saapumisen jälkeen olivat Olivier de la Marche ja François de Busleyden, josta tuli myöhemmin hänen kanslerinsa Flanderissa. Tärkeä kasvattaja vuodesta 1485 lähtien oli myös isoäitipuoli, leskiherttuatar Margareeta Yorkilainen (1446–1503).The New Cambridge Modern History: 1713-63. The Old Regime. volume VII. CUP Archive. 1957. s. 234.

Burgundin herttua Vuonna 1493 isoisä, keisari Fredrik III kuoli, jolloin Filipin isästä tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan johtaja, keisari Maksimilian I. Uusien velvollisuuksiensa rasittamana ja henkilökohtaisesti väsyneensä suhteestaan ​​Burgundin herttuakunnan maihin, hän päätti siirtää vallan 15-vuotiaalle Filipille. Burgundin herttuakunnan asukkaat ottivat uutisen vastaan ilolla, sillä uusi hallitsija oli syntyperäinen, puhui samaa kieltä, oli rauhaa rakastava ja luotti neuvonantajiinsa, kun taas Maksimilian oli sotaisa eikä kunnioittanut aiempia sopimuksia, kuten vuoden 1477 paikallista itsehallintoa turvaavaa sopimusta.

Nuoresta iästään huolimatta Filip osoitti nopeasti olevansa tehokas hallitsija, jota kansa rakasti Alankomaissa. Hän harjoitti politiikkaa, joka suosi rauhaa ja taloudellista kehitystä säilyttäen samalla hallituksen rakentamisen vakaan suunnan.vasen|pienoiskuva|Filip Komea ja Johanna Kastilialainen Brysselin linnan puutarhassa, Affigemin mestari, 1505–1506 ja 1495–1506.

Avioliitto Filip avioitui 20. lokakuuta 1496 Kastilian ja Aragonian kruununperijänä tuolloin vielä kolmantena olevan Johanna Kastilialaisen (Mielipuoli) kanssa, joka oli Ferdinand Katolilaisen ja Isabella Katolilaisen tytär. Filipin sisar Margareeta ja Johannan veli infante, kruununprinssi Juan (1478–1497) naitettiin myös toisilleen vuonna 1497.

He asuivat Flanderissa, esikoinen Eleonoora syntyi Leuvenissa, vanhin poika Kaarle syntyi Gentissä ja keskimmäinen lapsi Isabella syntyi Brysselissä kuten myös nuorempi tytär Maria.

Avioliitto oli aluksi onnellinen, mutta Filipin jatkuvat puolisoaan alistavat valtapyrkimykset ja uskottomuus vaikuttivat masentavasti Johannaan.

Filip ja Johanna tekivät matkan Espanjaan vuonna 1502 kun Kastilian säätykokous cortes Torossa ja Aragonia cortes Zaragozassa vannoivat uskollisuudenvalansa ja tunnustivat Johannan lailliseksi perijäksi, kruununprinsessaksi ja Filipin kanssahallitsijaksi.Colmeiro, Manuel: Cortes de los antiguos reinos de León y de Castilla. Madrid: Rivadeneyra 1883. Veli Juan ja tämän pieni tytär olivat kuolleet, samoin Johannan vanhempi sisar Isabella Aragonialainen ja tämän poika Miguel La Paz. Tällä matkalla Johanna synnytti Madridissa poikansa Ferdinandin.

Vaikka Johanna oli syvästi rakastunut Filipiin, heidän avioelämänsä teki hänestä äärimmäisen onnettoman aviomiehen uskottomuuden ja poliittisen epävarmuuden vuoksi. Filip yritti jatkuvasti anastaa puolisonsa laillisen perimysoikeuden. Tämä johti suurelta osin huhuihin Johannan mielenvikaisuudesta, mihin vaikuttivat tiedot masennuksesta tai neuroottisista teoista, joita Johanna oli tehnyt ollessaan vangittuna tai aviomiehensä pakottamana. Huhut hyödyttivät Filipiä poliittisesti. Useimmat historioitsijat ovat nykyisin samaa mieltä siitä, että Johanna oli tuolloin vain kliinisesti masentunut, eikä mielipuoli, kuten yleisesti uskotaan.Nämä historioitsijat ovat julkaiseet asiasta tutkimuksia: Poeta, Salvatore: "The Hispanic and Luso-Brazilian World: From Mad Queen to Martyred Saint: The Case of Juana La Loca Revisited in History and Art on the Occasion of the 450th Anniversary of Her Death". Hispania maaliskuu 2007. 90 (1): 165–172. JSTOR 20063477. Gómez, María A. Santiago, Juan-Navarro; Zatlin, Phyllis: Juana of Castile: history and myth of the mad queen (illustrated ed.), Associated University Presse 2008, ss. 9, 12–13, 85, Aram, Bethany: "Juana 'the Mad's' Signature: The Problem of Invoking Royal Authority, 1505–1507" Sixteenth Century Journal 1998, 29(2), 331–358. doi:10.2307/2544520 Aram, Bethany: (käänn. Susana Jákfalvi-Leiva; tieteellinen tarkastus: Santiago Cantera Montenegro) La reina Juana: gobierno, piedad y dinastía. Marcial Pons Historia, 2001. . Teos Google Booksissa.

Ennen Johannan äidin kuolemaa vuonna 1504 aviomies ja vaimo asuivat jo erillään. pienoiskuva|Burgundin maitten jako Ranskan Valois-suvun ja Habsburgien kesken vuosina 1477–1493.

Kastilian kanssahallitsija ja kuningas vasen|pienoiskuva|Filip I Komea, Juan de Flandes (attr.) n. 1496–1500 Vuonna 1504 Johanna peri äidiltään Kastilian kruunun ja Filip tunnustettiin hänen kanssahallitsijakseen. Marraskuussa he purjehtivat hovinsa ja taloutensa sekä lapsiensa kanssa Flanderista Espanjaan, jossa Filipin oli määrä ottaa vastaan kuninkaan asema Johannan puolisona. Laivat kuitenkin haaksirikkoutuivat Englannin rannikolla ja pari päätyi Englannin Henrik VII:n vieraiksi Windsorin linnaan. He pääsivät viimein jatkamaan matkaa Espanjaan vuonna 1506. Johannan isä Ferdinand väitti Filipin pitävän tytärtään vankina ja vaati itselleen valtionhoitajan asemaa, mikä johti maan lähes sisällissotaan.

Johannan isä Ferdinand Katolilainen toimi aluksi sijaishallitsijana, ja Filip nousi häntä vastaan. Ferdinand luopui vaateistaan vasta vuonna 1506. Samaan aikaan Johannan mielenterveyden tila oli käynyt vakavaksi ja Filip julistettiin yksinhallitsijaksi. Filip kuoli Burgosissa 28-vuotiaana kuumeeseen, todennäköisesti lavantautiin 25. syyskuuta 1506, ja raskaana olevan Johannan mielenterveys romahti lopullisesti.

Tieteiden ja taiteiden suosija Filip oli merkittävä Hieronymus Boschin suojelija. Vuonna 1504 hän tilasi Boschilta suuren triptyykin aiheena Viimeinen tuomio. Teos ei ole säilynyt, mutta se on todennäköisesti liitetty Wienissä olevaan pienempään, samaa aihetta käsittelevään Boschin triptyykkiin, koska oikean ulkosiiven pyhimyksen kasvot näyttävät olevan Filipin kasvot.

Hän tilasi sävellyksiä aikansa kuuluisilta säveltäjiltä kuten Henrik Bredemersiltä, Pierre de La Rue'lta, Alexander Agricolalta, Marbrianus de Ortolta, Antoine Divitisiltä ja Josquin Desprez'ltä.

Hän oli myös Erasmus Rotterdamilaisen suojelija, joka ylisti tätä rauhan solmimisesta Ranskan kanssa ja neuvoi Filipiä, että Jumalan jälkeen ruhtinaan velvollisuus oli ensin patria (kansakunta) eikä pater (isä, tässä tapauksessa Maksimilian I).

Lapset Filipillä ja Johannalla oli kuusi lasta, jotka ajalle poikkeuksellisesti kaikki elivät aikuisiksi asti. Eleonoora Itävaltalainen (1498–1558), Portugalin Emanuel I:n ja Ranskan Frans I:n puoliso Kaarle V (1500–1558), Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Isabella, myöh. Elisabet Itävaltalainen (1501–1526), Tanskan Kristian II:n puoliso Ferdinand I (1503–1564) Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Maria Itävaltalainen (1505–1558), Böömin ja Unkarin Ludvig II:n puoliso Katariina Itävaltalainen (1507–1578), Portugalin Juhana III:n puoliso

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Espanjan hallitsijat Luokka:Habsburgin hallitsijasuku Luokka:Vuonna 1478 syntyneet Luokka:Vuonna 1506 kuolleet