Volgan–Itämeren vesitie () on Volgan ja Itämeren yhdistävä vesireitti ja kanavajärjestelmä Venäjällä. Se johtaa Volgalta Rybinskin tekojärven, Šeksnajoen, Valkeajärven, Kovža- ja Vytegrajokien kautta Äänisjärvelle sekä Syvärijoen, Laatokan ja Nevajoen kautta Suomenlahdelle. Reitin pituus on noin 1 100 kilometriä. Ääniseltä on yhteys Vienanmeren–Itämeren kanavan kautta Vienanmerelle.
Aikaisemmin Marian kanavajärjestelmänä () tunnettu keinotekoinen vesireitti valmistui vuonna 1810. Vuonna 1828 avattu Vienanjoen kanava yhdisti sen Suhona- ja Vienanjokien kautta Vienanmereen. Valkeajärven, Äänisen ja Laatokan eteläpuolitse kaivettiin tasapohjaisten alusten liikennöintiä helpottaneet kanavat, kuten Laatokan kanava.
Aikansa teknisenä saavutuksena huomattava ja taloudellisesti merkittävä Marian kanavajärjestelmä osoittautui vanhentuneeksi 1900-luvun alussa, joten sitä alettiin suunnitella korvattavaksi uudella. Järjestelmän rakennustyöt kestivät 1960-1964 ja sen nimenä oli V. I. Leninin Volgan–Itämeren vesitie aina Neuvostoliiton loppuun saakka.
Volgan–Itämeren vesitie käsittää viisi sulkujärjestelmää, joista neljä sijaitsee vedenjakajan pohjoispuolella ja yksi Šeksnalla. Sitä pitkin voivat kulkea 5 000 tonnin alukset. Vesireittiä käytetään tavaraliikenteessä sekä Pietarista Volgalle suuntautuvassa risteilymatkailussa. Matka Tšerepovetsista Pietariin kestää 2,5–3 vuorokautta.
Lähteet
Aiheesta muualla
GBU ”Volgo-Balt”
Luokka:Venäjän kanavat Luokka:Nevan vesistö Luokka:Volgan vesistö