Alaskan klee kai on Alaskassa kehitetty pienikokoinen koirarotu. Rodulla on Suomessa oma yhdistys Alaskan Klee Kai Finland ry, joka perustettiin vuonna 2016.
Ulkonäkö pienoiskuva|oikea|Rodunedustaja, jolla on heterokromia. pienoiskuva|oikea|Tavallista pidempikarvainen yksilö. Vaatimuksien mukainen alaskan klee kai näyttää pieneltä alaskanhuskylta. Rotu on käytännössä pienikokoinen pystykorva, jonka rakenne on hyvin sopusuhtainen ja ketterä; rungon pituus on hieman korkeuttaan suurempi.Alaskan klee kai: Jalostuksen tavoiteohjelma 1.1.2026-31.12.2030. Alaskan Klee Kai Finland ry, 27.4.2025. Haettu 23.6.2026. Sillä on siperianhuskyn ja alaskanmalamuutin tapaan valkoinen "kasvomaski". Pää on kiilanmuotoinen, korvat pystyt ja kolmiomaiset ja häntä selän päälle löyhästi kaartuva. Silmät voivat olla joko ruskeat (sävyiltään vaalean-, tumman-, puna- tai kullanruskeat), siniset, vihreät, keskenään eriväriset (heterokromia) tai sekaväriset (samassa silmässä kahta eri väriä).
Karvapeite on keskipitkä ja kaksinkertainen, antaen tyypillisen arktisen rodun vaikutelman. Myös pidempi karvapeite sallitaan, mutta se ei saa olla niin pitkä, että se peittäisi koiran ääriviivat. Peitinkarva on suora, hieman rungonmyötäinen, olematta koskaan karkea. Aluskarva on pehmeä, tiheä ja niin pitkä että se pystyy tukemaan peitinkarvaa. Karvat muodostavat kaulan alueelle muuhun karvapeitteeseen sulautuvan ”kaulurin”. Hännässä karva on tuuheaa, sen alapuolella ja tyvessä tavallista pidempää. Ainoastaan käpäliä saa siistiä, mutta muu trimmaaminen ei ole sallittu.
Värityksiä on kolme: mustavalkoinen (sävyinä tummanmusta ja "laimennettu" musta) harmaavalkoinen (sävyinä vaaleanharmaa, keskiharmaa ja tummanharmaa) punavalkoinen (sävyinä vaaleanpunainen, keskipunainen ja tummanpunainen)
Kaikkiin värityksiin kuuluu selkeä, symmetrinen valkoisen ja tumman värin muodostama maski, jossa erilaiset merkit ovat mahdollisia. Halutuin on ”täydellinen maski”: yhtenäistä tummaa väritystä on myös silmien ympärillä tai alla, värin jatkuessa kuononselkää pitkin kirsuun saakka. Maskin täydentävät valkoiset merkit silmien yläpuolella.
Valkoisia merkkejä tulisi olla pään alaosassa, kuonon sivuilla, poskissa, leuassa, korvien sisäpuolella, kurkussa, rintakehässä, vatsassa, raajoissa, käpälissä, peräaukon ympärillä ja hännän alapuolella. Tummaa väritystä on selässä, rungon sivuilla, lavoissa, lantion alueella ja hännän yläpuolella (hännänpäähän saakka) - hännänpää voi olla myös tumma. Joskus tumma väritys ulottuu alaspäin rintakehän yläosaan ja/tai raajojen etupuolelle.
Alaskan klee kailla on kolme eri kokomuunnosta: Toy: säkä alle 33 cm Mini: säkä 33–38 cm Standard: säkä 38–43 cm
Koon poikkeaman virheet on luokiteltu perustuen poikkeaman vakavuuteen: Vakava virhe: säkä 43–55 cm Hylätty: säkä yli 55 cm
Paino vaihtelee 2,7–12 kg välillä.Alaskan klee kai rotuna. Alaskan Klee Kai Finland ry. Haettu 11.10.2025.
Jalostuksessa ei tule korostaa ääripiirteitä, kuten liian pientä kokoa tai liian runsasta karvapeitettä. Tulevaisuudessa uhkana voi olla myös harvinaisten väritysten, sinisten silmien tai muiden yksittäisten ulkonäköasioiden painottaminen liikaa jalostuksessa.
Luonne ja käyttäytyminen Alaskan klee kai on energinen, eloisa, utelias, ylpeä, intuitiivinen, tarkkaavainen, sitkeä, ketterä ja nopea. Lisäksi se on älykäs, kekseliäs, valpas, vilkas ja aktiivinen koira. Vaikka se on omaa perhettään kohtaan erittäin ystävällinen, vieraisiin se suhtautuu pidättyväisesti. Varhainen sosiaalistaminen ja positiivinen vahvistaminen ovatkin sen vuoksi tärkeäitä, jotta se oppii sietämään vieraita ja jotta sille ominainen herkkä luonne ei korostuisi liikaa. Pidättyväisyys ja varautuneisuus näkyy myös koiran kohdatessa uusia tilanteita. Sitä luonnehditaan usein yhden ihmisen koiraksi, vaikka se saattaakin kiintyä varsinaisen omistajansa lisäksi myös tämän lähipiiriin. Rotu on erittäin ketterä kiipeilemään, joten se voi päästä helposti karkuun kotipihastaan.
Koska rotu on luonteltaan itsenäinen, se ei sovi kaikille eikä sitä suositella ensikoiraksi, jos sen erityispiirteisiin ei ole perehdytty kunnolla. Kun älykkyys yhdistyy itsenäisyyteen, koira kyllä oppii nopeasti, mutta kyllästyy helposti toistuviin käskyihin. Sen motivaation ylläpitäminen koulutuksessa onkin erittäin tärkeää, samoin johdonmukaisuus ja selkeys.
Rotu tulee tavallisesti hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta sen elekieli saattaa olla erilainen kuin muilla roduilla, mikä saattaa johtaa koirien välisiin väärintulkintoihin. Koska sillä on vaihtelevasti vahtiviettiä, sille on ominaista ilmoittaa haukkumalla esimerkiksi pihalle saapuvista vieraista, mutta sen ei tulisi haukkua jatkuvasti. Ääntely on kuitenkin usein monipuolista, ja jotkin yksilöt kommunikoivat hyvin moninaisesti äännellen. Kenneleissä yhdessä pidetyt klee kait ulvovat usein ryhmässä varhain aamulla ja myöhään yöllä.
Alaskan klee kait ovat kohtuullisen aktiivisia ja niillä on usein korkea riista- ja saalisvietti. Riistavietin takia ne saattavat lähteä ulkona ollessaan riistaeläinten tai niiden hajujen perään, saalisvietti puolestaan yleensä ilmenee kiinnostuksena liikkuvia kohteita kohtaan. Ne pyydystävätkin ja tappavat miellellään hiiriä, kaniineja, oravia, hyönteisiä ja jopa käärmeitä. Saalisvietti tarkoittaa myös sitä, että vaikka ne kasvatettaisiin yhdessä pienempien kotieläinten kanssa, ne saattavat silti yrittää jahdata näitä. Niistä voi kuitenkin tulla mainioita perhekoiria, jos ne totutetaan lasten kanssa olemiseen jo varhaisessa iässä. Tällöin myös suunnitelmallinen, maltillinen sosiaalistaminen pennusta lähtien on tärkeää, koska ne eivät aina siedä arvaamattomia tai äkillisiä liikkeitä.
Jalostuksen tavoiteohjelmassa yleisiksi ”ongelmiksi” luonteessa luetellaan pidättyväisyys vieraita ihmisiä kohtaan sekä eroahdistus. Ensiksi mainitun suhteen rodussa pyritään tietyissä määrin säilyttämään tämä ominaispiirre, mutta samalla tavoitellaan kuitenkin aavistuksen verran avoimempaa ja sosiaalisempaa luonnetta. Eroahdistus ilmenee usein levottomana käytöksenä, ulvontana, tavaroiden pureskeluna ja tarpeiden tekemisenä sisätiloihin, ja sitä voidaan ehkäistä harjoittelemalla yksinoloa suunnitelmallisesti tai hankkimalla koiralle lajitoverin.
Rotua käytetään seura- ja harrastuskoirana. Älykkyytensä ja aktiivisuutensa vuoksi se menestyy hyvin mm. tottelevaisuuskoulutuksessa ja agilityssä. Suomessa sillä on harrastettu myös rally-tokoa, nose workia, erilaisia vetolajeja, doboa ja koiratanssia. Ensimmäinen Suomessa järjestetty näyttely tälle rodulle oli jo vuonna 2013, jolloin kyseessä oli virallinen UKC:n alainen näyttely. UKC-näyttelyitä on ollut sittemmin säännöllisesti, ja niiden osallistujamäärät ovat kasvaneet: vuonna 2022 koiria oli paikalla jo 14. Vuodesta 2024 rodulle on järjestetty epävirallisia Open Show -erikoisnäyttelyitä, ja vuoden 2026 alusta se on voinut osallistua myös virallisiin SKL:n alaisiin näyttelyihin. Alaskan klee kai on hyvin sopeutuvainen erilaisiin elämäntyyleihin ja viihtyy usein sisätiloissa, mutta sille ominaiset aktiivisuus ja älykkyys tulee ottaa huomioon, minkä vuoksi se tarvitsee sekä fyysisiä että henkisiä virikkeitä. Liikunnan tulee olla säännöllistä ja monipuolista, minkä vuoksi rodulle suositellaan jotain harrastusta missä se pääsee parhaiten purkamaan energiaansa.
Alkuperä
Alaskalaisen Linda Spurlinin lanko Ken Spurlin kasvatti Fairbanksissa perheensä kanssa alun perin alaskanhuskyjä, joista yhdelle syntyi vahinkopentue naapurissa asuneen pikkukoiran kanssa 1970-luvun alussa. Sen jälkeen he kasvattivat tarkoituksella muutaman pentueen pieniä, kuitenkin ulkoisesti huskymäisiä koiria. Osa koirista annettiin Kenin vanhempien luokse Oklahomaan, ja 1970-luvun lopulla Kenin veli Richard ja tämän vaimo Linda vierailivat siellä. Matkan aikana Linda pyysi yhden perheen koirista – vuonna 1977 syntyneen harmaavalkoisen 8-kiloisen Curious-nimisen yksilön – omakseen. Vaikka Ken jatkoi perheensä kanssa ”pienten huskien” kasvattamista vielä 1980-luvun alkuun asti, sen jälkeen he myivät jäljelle jääneet yksilönsä Lindalle. Näin viimeksi mainitun jalostukseen käyttämän populaation geenipooli laajeni, ja kasvatus pääsi etenemään.
Alaskanhuskyn lisäksi rodun jalotukseen on käytetty myös siperianhuskyä, schipperkeä ja amerikaneskimokoiraa. Kaksi viimeksi mainittua valittiin jotta koko saataisiin sopivan pieneksi ja luonne seurakoiramaisemmaksi. Kantakoiriin lukeutuivat mm. Curious, China, Chip, Deneka, Deshka, Dollar, Muktuk ja Willie. Curiouksen isä oli pienikokoinen harmaavalkoinen Muktuk ja emä harmaavalkoinen husky Sheena. Curious puolestaan astutettiin amerikaneskimokoira Charliella, mistä syntyi valkea narttu Suzie. Suzie linjattiin isoisäänsä Muktukiin, ja lopputuloksena oli pienikokoinen, pitkäturkkinen Chip. Muktuk astui myös rekisteröimättömän Skipper-schipperken, mistä syntyi toy-kokoinen Willie-niminen uros. Tämä risteytettiin siperianhuskynartun kanssa, jonka lopputuloksena olivat mm. Diamond ja Deshka. Diamond risteytettiin edelleen sinisilmäisen huskyn kanssa, mistä syntyi China, jonka ulkonäössä oli yhä vahvasti huskymäisiä piirteitä.
Vasta joulukuussa 1987 Linda Spurlin, jolla oli tuolloin itsellään jo noin 30 rodunedustajaa, oli riittävän tyytyväinen jalostamaansa kantaan antaakseen yksilöitä myös muiden kasvattajien käyttöön. Tuolloin hän myi ensimmäisen yksilön jo vuosia hänen koiriaan ihailleelle Eileen Gregorylle, joka alkoi yhdessä hänen kanssaan valikoida myös muita rodulle sopivia perheitä. Alkuperäinen nimitys oli Klee Kai of Alaska, joka muutettiin vuonna 1990 nykyiseen muotoonsa. Tammikuussa 1995 Linda lopetti kasvattamisen ja antoi yhdeksän jäljellä ollutta yksilöään Eileenille Coloradoon.
Jalostusta jatkettiin, kunnes rotu tuli suuren yleisön tietoon vuonna 1998.
Eileen ja Linda perustivat yhdessä Alaskan Klee Kai Association of America -järjestön. The Klee Kai National Kennel Club puolestaan perustettiin vuonna 1995, jolloin julkaistiin myös ensimmäinen rotumääritelmä. Nykyinen kattojärjestö Alaskan Klee Kai Club of America perustettiin vasta vuonna 2002. American Rare Breed Association (ARBA) tunnusti rodun virallisesti vuonna 1995, Federation of International Canines vuonna 1996 ja United Kennel Club (UKC) tammikuussa 1997. American Kennel Clubiin (AKC) oltiin ensimmäisen kerran yhteydessä jo vuonna 1988 mahdollisuudesta saada rotu tunnustettua virallisesti, mutta se hyväksyttiin Foundation Stock Service -rekisteriin vasta vuonna 2020 ja siirrettiin Miscellaneous-luokkaan vuonna 2025.
Kansainvälinen Alaskan Klee Kai Pedigree Database on perustettu vuonna 2007 kokoamaan yhteen rodun edustajien sukutaulut ja terveystiedot. Myös värivirheelliset (kuten valkoiset) yksilöt on mahdollista lisätä tietokantaan, kunhan ne on virallisesti rekisteröity joko AKC:ssa, UKC:ssa tai ARBA:ssa, mikä todistetaan joko kuvallisen rekisteriotteen tai rekisterinumeron avulla. Orthopedic Foundation for Animals -järjestön sivustolta lisätään virallisia terveystutkimuksia tietokantaan, ja mahdolliset muut terveystulokset tulee todistaa esimerkiksi eläinlääkärin potilaskertomuksen perusteella. Nykyhetkellä tietokanta sisältää yli 7 000 yksilöä tietoineen; hieman yli 3 700 on narttuja ja loput uroksia.
Etymologia Inuiittien kielellä klee kai tarkoittaa ”pientä koiraa”.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 555. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Populaatio maailmalla 1900-luvun lopulla rodun kanta oli arviolta noin 500 yksilöä, levinneenä eri puolille Yhdysvaltoja. Nykyisin Pohjois-Amerikassa arvioidaan olevan 5000 yksilöä. Euroopan maista eniten rodunedustajia on Isossa-Britanniassa, noin 450 yksilöä. Rotua tavataan myös mm. Saksassa, Itävallassa, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Venäjällä, Puolassa, Unkarissa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Virossa. Venäjän kanta on jopa noin 400 yksilöä.
Rotu Suomessa