pienois|Henri de Toulouse-Lautrecin kahden miehen välistä suudelmaa kuvaava maalaus Suudelma. Homoseksuaalisuus (kreikan sanasta ὁμός ’sama’ ja latinan sanasta sexus ’sukupuoli’) tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, jossa yksilön seksuaalinen kiinnostus, romanttiset ajatukset, tunteet tai molemmat kohdistuvat pelkästään tai ensisijaisesti hänen omaan sukupuoleensa.”homoseksuaalinen omaan sukupuoleen sukupuolista vetoa tunteva.” ”lesbous (rinn. lesbolaisuus) naisten homoseksuaalisuus.”
Homoseksuaalisuus on yleisimmin länsimaissa niin kutsuttua egalitaarista homoseksuaalisuutta. Se tarkoittaa kahden samaa sukupuolta olevan henkilön tasa-arvoa.https://link.springer.com/article/10.1007/s10508-008-9330-4 Homoseksuaalisuus ei ole valinta, vaan sillä on biologinen perusta. Suomalaisten käyttämällä lyhenteellä homo tarkoitetaan yleensä homoseksuaalia miestä, ja naispuolista homoseksuaalia kutsutaan usein lesboksi. Kyseinen termi viittaa Kreikan Lesboksen saarella asuneeseen Sapfoon, antiikin runoilijaan, joka käsitteli runoissaan usein naisten välistä rakkautta.
Homoseksuaalisuus on kiellettyä useissa maissa ja homoseksuaalisista teoista voi saada jopa kuolemanrangaistuksen. Suomessa on kuitenkin laitonta syrjiä ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Homoseksuaalisuus on saanut useissa länsimaissa viime vuosina laajan hyväksynnän, mihin liittyen homoseksuaalisuuden leimaaminen mielenterveyden häiriöksi ja homoseksuaalisista teoista rankaiseminen on lopetettu. Homoseksuaalit voivat useissa maissa rekisteröidä parisuhteen tai solmia avioliiton, mutta monet uskonnot ja kirkot eivät silti hyväksy vieläkään homoseksuaalisuutta.
Egalitaarisen homoseksuaalisuuden, jossa kumppanit ovat sosiaalisesti samanlaisia, lisäksi tunnistetaan tutkimuksessa myös intergenerationaalinen homoseksuaalisuus, jossa on kyse nuoresta ja aikuisesta kumppaneina (ks. pederastia) sekä transsukupuolinen homoseksuaalisuus, jossa kumppanit ovat eri sosiaalisia sukupuolia (ks. sukupuoli-identiteetti).The CONSTRUCTION of - HOMOSEXUALITY. s. 25
Vahvin hypoteesi homoseksuaalisuuden olemassaololle ihmislajissa on vastavuoroinen altruismi, johon kohdistuu ihmisyhteisössä myönteinen valintapaine.https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11045928/
Homoseksuaalien yhteiskunnallinen asema Suomessa Suomessa miesten homoseksuaalisuus oli rikollista 1281–1971. Vuonna 1281 Ruotsin piispa Brynolfin kirkollinen säännös määräsi homoseksuaaliset teot rangaistaviksi viitaten Raamatun Sodoman miehiin, jotka halusivat seksiä miesten kanssa. Maallinenkin oikeus teki homoseksuaaliset teot (sodomian) rangaistaviksi vuonna 1608. Sodomialla perinteisesti viitattiin homoseksuaalisuuteen, mutta 1683 eläimeen sekaantuminenkin rinnastettiin siihen. Vuonna 1734 uuteen rikoslakiin enää vain eläimeen sekaantuminen merkittiin sodomiaksi. 1600-luvulla homoseksistä rangaistiin julkisesti varoituksena muille.
Heikki Mikonpoika ja Heikki Pekanpoika Taivassalosta tuomittiin kirveellä mestattaviksi ja roviolla poltettaviksi vuonna 1665. Heidät mestattiin ilmeisesti Taivassalossa. Hovioikeus ei löytänyt syitä armahtaa kumpaakaan. He ovat varhaisimmat kirjallisesti tunnetut Suomen homoseksuaalit. Aihetta tutkinut Teemu Keskisarja arvelee homoseksuaalisuuden ehkä olleen silloin harvinaisempaa, koska Suomesta löytyy vain muutama tapaus.
Suomen tullessa 1809 Venäjän vallan alle Suomen lait homoseksuaalisuudesta jäivät voimaan.
Vuonna 1894 astui voimaan laki, joka kielsi sekä naisten että miesten ”keskinäisen haureuden”, vaikka monissa Euroopan maissa naisten keskinäinen haureus ei ollut kiellettyä. Homoseksuaalisista teoista eli samasukupuolisesta haureudesta voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen.Vankilan pelko ajoi jopa maanpakoon – näin Suomessa kohdeltiin seksuaalivähemmistöjä Studio55.fi 02.02.2012. Mies- tai naisparien harjoittama seksi oli vuosina 1894–1971 rikoslain kieltämää toimintaa. Sakkorangaistus ei tullut kyseeseen, vaan tuomio oli joko ehdollista tai ehdotonta vankeutta, jonka pituus oli enimmillään kaksi vuotta. Suomessa ehdittiin tuomita yhteensä yli 1000 miestä ja noin 50 naista ennen homoseksuaalisuuden dekriminalisointia vuonna 1971. Lakiin säädettiin vuonna 1971 kuitenkin pykälä, jonka mukaan ”julkinen kehottaminen haureuteen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa” tuli rangaistavaksi. Homoseksuaalisen toiminnan paljastuminen työnantajalle saattoi myös johtaa työntekijän irtisanomiseen.Anni Hakama: Eheytymishoidoissa vuosia käynyt homoseksuaali Olli Stålström sai kuulla olevansa rikollinen, sairas ja syntinen: ”Se repi minut kappaleiksi”. Helsingin Sanomat 29.6.2019. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006157781.html
Homoseksuaalisuus oli listattu Suomessa psykiatriseksi sairaudeksi aina vuoteen 1981. Psykiatrit saattoivat lähettää homoseksuaalisesti suuntautuneet ihmiset niin sanottuun eheytyspsykoanalyysiin, jonka pyrkimyksenä oli muuttaa potilaan sukupuolista suuntautumista. Intensiivistä, neljä kertaa viikossa tapahtuvaa terapiaa saatettiin jatkaa jopa viisi vuotta ilman että yhteiskunta olisi korvannut ”potilaalle” tästä aiheutuneita erittäin suuria taloudellisia kuluja. Eheytysterapian kohdetta saatettiin esimerkiksi painostaa pitkään selibaattiin, jonka ajateltiin johtavan ”heteroseksualisuuden tukkeutuneen uoman” aukeamiseen. Terapoitaville saatettiin myös kertoa, että homoseksuaaliset suhteet ovat ”narsistisia projektioita”, eivätkä voi olla pitkäikäisiä.
pienois|Sateenkaarilippu on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tunnus. Seksuaalinen tasavertaisuus ry Seta lähetti lääkintöhallitukselle kirjelmän, jossa vaadittiin diagnoosinimekkeen poistamista tautiluokituksesta ja sitä että lääkintöhallituksen tulisi ”tehokkaasti työskennellä homoseksuaalisuuden sairausleiman synnyttämien vakavien haittavaikutuksien poistamiseksi”. Tämä johti homoseksuaalisuuden poistamiseen tautiluokituksen suomalaisesta versiosta vuonna 1981.
Suomen psykoanalyyttinen yhdistys esitti vuonna 2022 julkisen anteeksipyynnön sen vuoksi, että se oli aiheuttanut homoseksuaaleille ja transsukupuolisille kärsimystä leimaamalla heidät sairaiksi, häiriintyneiksi tai ”kehitykseltään pysähtyneiksi”. Yhdistys pyysi anteeksi myös hoitoja, joiden tarkoituksena oli muuttaa hoidettavan seksuaalista suuntautumista ja sitä, että potilaiden kokemia ongelmia oli pyritty selittämään homoseksuaalisuudesta johtuviksi. Tämä johtui siitä, että monet psykoanalyytikot uskoivat kehitysteorioita, joiden mukaan terve ihminen oli yksiavioinen heteroseksuaali.
Nykytila Samaa sukupuolta olevat saivat Suomessa vuonna 2002 oikeuden rekisteröidä parisuhteensa ja avioliiton solmimisen oikeus astui voimaan vuonna 2017. Naispareille sallittiin vuonna 2007 mahdollisuus hakeutua koeputkihedelmöitykseen.
Suomessa homot ja lesbot kokevat syrjintää yhä työpaikoilla ja kouluissa, vaikka laki syrjinnän tiukasti kieltääkin. Tutkimusten mukaan homojen ja lesbojen työsyrjinnästä on näyttöä, ja syrjintää voi ilmetä esimerkiksi työhönottotilanteessa, työehdoissa sekä kohtelussa työpaikoilla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat esimerkiksi joutua kuulemaan epäasiallista ja loukkaavaa puhetta, kuten homottelua tai loukkaavia vitsejä, sekä osaan heistä voi kohdistua suoranaista seksuaalisuuteen tai sukupuoleen liittyvää halventavaa nimittelyä, tai jopa seksuaalista häirintää. Jotkut homoseksuaalit pitävät työpaikoillaan seksuaalisen suuntautumisensa mieluummin salassa.} Kyselyjen perusteella, suuntautumisestaan avoimet olivat kohdanneet työsyrjintää sitä salaavia useammin. Toisaalta, ne jotka salaavat seksuaalisen suuntautumisensa, näkevät syrjintää tapahtuvan useammin omalla työpaikallaan.
Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen
Juutalaisuuden ja kristillisten kirkkokuntien suhtautuminen homoseksuaalisiin perustui pyhiin kirjoituksiin sekä stoalaisuuden filosofiaan. Pitkään katsottiin, että "siemen menee hukkaan" itsetyydytyksessä ja homoseksuaalisissa teoissa. Sitäkin suurempi oli sen merkitys, että stoalaisilla oli vahva näkemys siitä että ihmisellä on voima hillitä itsensä ja että on tavoiteltava mielenrauhan saavuttamista tällä tavalla. Esimerkiksi Musonius Rufus on argumentoinut, että ihmisen tulee suojella itseään seksuaalisilta kiusauksilta ja seksuaaliselta liiallisuudelta. Stoalaiset asettivat seksuaaliset teot laajempaan ihmiselämän merkitykseen, jossa seksuaaliset teot voivat olla moraalisia vain kun niitä käytetään lisääntymiseen. Varhaiset kristilliset teologit omaksuivat tämän stoalaisten näkemyksen ja kirkkoisä Augustinuksen aikaan seksi lisääntymismielessä oli ainoa normaali seksi.. Toisaalta myös vanha testamentti suhtautuu homoseksuaalisuuteen, mutta toisaalta myös itsetyydytykseen ja mm. nilviäisten syömiseen penseästi.
Suomalaisten seksitapoja vanhojen oikeudenkäyntipöytäkirjojen avulla tutkinut Teemu Keskisarja löysi vain kolme homoseksuaalisuuteen liittynyttä tapausta 1600-1700-lukujen oikeudenkäynneistä. Rikosnimikkeenä saattoi olla esimerkiksi avioliiton ulkopolinen "luonnoton" seksuaalinen kanssakäyminen.
pienois|Gustave Courbet, Le Sommeil, 1866. 1900-luvun alun tieteellinen kirjallisuus käsitteli homoseksuaalisuutta kahtena erillisenä ilmiönä: inversiona ja perversiona. Inversiossa henkilöllä on synnynnäinen ja pysyvä sukupuolisesti kääntynyt seksuaali-impulssi, eli miehen seksuaali-impulssi kohdistuu sukupuolellisesti käänteisesti mieheen kuten naisella. Sen sijaan perversio oli epämoraalinen ja perverssi seksuaaliteko. Jako olemisen muotona (inversio) ja käyttäytymisen muotona (perversio) monimutkaistui, kun lääketieteessä ja psykiatriassa pyrittiin käsitteellistämään homoseksuaalisuus nimenomaan seksuaalisen halun muotona, joka sopisi yhteen seksuaalisen suuntautumisen ja objektivalinnan kanssa.John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 81.
Psykoanalyysin kehittäjä Sigmund Freud uskoi ihmisen olevan luonnollisesti biseksuaalinen. Freudin näkemyksen mukaan heteroseksuaalisuus on normaalin libidon kehityksen lopputulos, ja psykoanalyyttisessä koulukunnassa homoseksuaalisuus edusti normaalin libidon kehityksen häiriötä. Freudin mukaan heteroseksuaaleilla on kyky tulla kiinnostuneeksi samasta sukupuolesta, jota Freud nimitti latentiksi homoseksuaalisuudeksi.John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 82. Behavioristit liittivä homoseksuaalisuuden tiettyihin liiallisen seksuaalikäyttäytymisen muotoihin.
Tutkija Alfred Kinseyn tutkimustulokset siitä, että ihmisiä ei voi jaotella hetero- ja homoseksuaaleihin aiheutti määritelmäkriisin, sillä homoseksuaalisuutta pidettiin pienen ja määritellyn kategorian patologiana. Tieteilijät päättivät säilyttää heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden erilliset kategoriat, ja lisäksi erottivat toisistaan homoseksuaaliset teot ja homoseksuaalisen henkilön, mikä mahdollisti homoseksuaalisuuden säilyttämisen olemisen muotona.John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 83.
Homoseksuaalisuuteen alettiin suhtautua 1950-luvun lopulta ja 1960-luvulla monissa maissa enemmän sairautena kuin rikoksena.Esimerkiksi: Homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta poistamista alettiin ajamaan Philadelphiassa, Yhdysvalloissa vuonna 1965. Vuonna 1969 New Yorkissa oli Stonewallin mellakoiksi kutsuttu tapahtuma, jossa homot ja lesbot nousivat homoseksuaaleja vainoavaa järjestelmää vastaan. Mellakoista tuli ratkaiseva tapahtuma, joka käynnisti homojen oikeuksien liikkeen Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa.