pienoiskuva|Markiisitar Pompadour, Jeanne-Antoinette Poisson, François Boucherin maalaus vuodelta 1756, yksityiskohta. Jeanne-Antoinette Poisson, Pompadourin markiisitar (29. joulukuuta 1721 Pariisi – 15. huhtikuuta 1764 Versailles'n palatsi, Ranskan kuningaskunta) oli Ranskan kuningas Ludvig XV:n rakastajatar ja merkittävä taiteiden ja kirjallisuuden suojelija.
Suku ja nuoruus Porvaristyttö Jeanne-Antoinette Poissonin äiti oli Madeleine de La Motte Poisson (k. 1745), ja häntä pidettiin yhtenä Pariisin kauneimmista naisista. Tyttären syntymähetkellä hän oli 21-vuotias. Isä oli Charles François Poisson (k. 1754), tyttären syntymähetkellä vähän yli 30-vuotias, ja häntä pidettiin iloisena juomarina. Isä työskenteli varakkaiden Pâris’n veljesten palveluksessa, jotka olivat rikastuneet asekaupalla. Isän työhön kuului matkustelu, ja äidillä oli paljon ihailijoita. Onkin arveltu, että Jeanne-Antoinetten biologinen isä olisi ollut varakas finanssimies ja veronkantaja Charles-François Le Normant de Tournehem, joka auttoi nuorta Jeanne-Antoinettea pääsemään elämässään eteenpäin. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 10–12
Perheen nimi vedettiin lokaan vuonna 1726 tapahtuneessa talousskandaalissa. Charles Poissonin työnantajan suojelija hallituksessa joutui epäsuosioon, sillä hänen huhuttiin kavaltaneen varoja hallitukselta. Jotta Pâris’n veljekset eivät menettäisi kaikkia liiketoimiaan, tarvittiin syyllinen. Sellaiseksi tarjottiin Jeanne-Antoinetten isää. On epäselvää, oliko Charles Poisson todella syyllinen vai käytettiinkö hänen nimeään bulvaanina. Hän joutui kuitenkin maanpakoon Hampuriin, ja hänen olisi pitänyt maksaa yli 200 000 livren korvaukset, mikä nykyrahassa vastaa miljoonia euroja. Koska tämä oli hänelle mahdotonta, hänen omaisuutensa takavarikoitiin ja perhe joutui muuttamaan huonompaan asuntoon. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 17–18
Koulutus Nyt esiin astui Charles-François Le Normant de Tournehem, joka järjesti virallisen asumiseron, jotta edes perheen äiti saisi pitää omaisuutensa. Hän ryhtyi myös perheen suojelijaksi ja asioiden järjestelijäksi. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 18 Pian isän maanpakoon siirtymisen jälkeen Jeannen äiti vei hänet ursuliiniluostariin saamaan opetusta. Jeanne oli oikeastaan liian nuori otettavaksi luostarikouluun, mutta muuan nunnista oli Jeannen täti. Koulussa opetettiin luku- ja kirjoitustaitoa, laskemista, latinaa, maantietoa, koruompelua ja Ranskan historiaa. Kristinuskon perusasiat samoin kuin säännöllinen rukoilu kuuluivat opinto-ohjelmaan ja paljon aikaa uhrattiin eleganttien kirjeiden kirjoittamisen opettelemiseen. Vaikka koulun päiväohjelma oli tiukka, pidettiin huolta myös siitä, että tytöillä oli aikaa leikkiä. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 19–20
Kun tytär oli koulussa, vietti Jeannen äiti huoletonta eronneen rouvan elämää. Koulun kirjeenvaihtoa on säilynyt ja eräässä säilyneessä kirjeessä abbedissa kirjoittaa Charles Poissonille, että ei lähettäisi tytön koulumaksuihin tarkoitettuja rahoja äidille, vaan suoraan kouluun. Äiti oli käyttänyt rahoja omiin menoihinsa. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 20
Tarinan mukaan Jeannen äiti vei tyttärensä ennustajalle kun tytär oli 9-vuotias. Ennustaja oli kertonut, että tytär pääsee kuninkaan rakastajattareksi. 1700-luvun Ranskassa Jeannen oli realistisesti ajatellen ollut täysin mahdotonta päästä lähellekään kuningasta sillä hänen isäänsä pidettiin talousrikollisena ja äitiään huonomaineisena. Lisäksi he kuuluivat alhaisena pidettyyn porvarissäätyyn. Ainoastaan prosentin murto-osalle kansasta oli mahdollista tavata kuningas ja seurustella hänen kanssaan. Henkilön sukujuurten täytyi kuulua valtakunnan ylhäisaatelistoon jo 1400-luvulta alkaen, jotta hän pääsi hoviin. Jos kuningas suvaitsi tavata tavallista kansaa, heidän oli täytynyt tehdä jotain erityisen merkittävää. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 33–34
Nykyajan ihmisestä äidin haave tuntuu merkilliseltä. 1700-luvun itsevaltaisen kuninkaan hallitsemassa Ranskassa asiassa ei nähty mitään kummallista. Kuninkaan rakastajatar pääsi asumaan Versailles'n palatsiin omaan huoneistoon, mikä herätti kateutta ja ihailua. Rakastajatar sai oman palveluskunnan ja määrärahan. Myös hänen perheenjäsenistään pidettiin huolta. Kun kuningas kyllästyi rakastajattareensa, hän sai oman pienen linnan asuttavakseen maaseudulta. Jos suhteesta oli syntynyt lapsi, kuningas huolehti, että tältä ei puuttunut aineellisesti mitään, tunnustamatta kuitenkaan isyyttään. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 70–78, 200
Luostarikoulun jälkeen Jeannen koulutuksesta vastasi varakas Charles-François Le Normant de Tournehem. Hän kustansi tytölle parhaat opettajat, jotka rahalla saa. Opetusohjelmaa laajennettiin, ja siihen sisältyivät myös laulu ja spinetin soittaminen sekä baletti. Koska Jeanne osoitti myös lahjakkuutta kuvataiteisiin, hän sai opetusta myös piirtämisessä, maalaamisessa ja etsausten tekemisessä. Opetus sisälsi myös ratsastuksen ja vaunuilla ajamisen. Jeanne pääsi esiintymään, ja 16-vuotiaana hän esiintyi Voltairen näytelmässä ja pääsi laulamaan oopperaan. Kun hän täytti seitsemäntoista, Le Normant de Tournehem ryhtyi etsimään hänelle puolisoa. Jeannen virallinen isä oli palannut näihin aikoihin maanpaosta takaisin Pariisiin. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 21–25
Aikuisuus
Avioliitto Varakkaan aviopuolison löytäminen oli vaikeaa Jeannen taustan vuoksi. Charles-François Le Normant de Tournehem keksi ratkaisun. Hänellä ei ollut omia tunnustettuja lapsia, mutta hänen veljenpoikansa asui hänen luonaan ja tunsi Jeannen hyvin. Le Normant de Tournehem oli kustantanut pojan koulutuksen ja tehnyt hänestä perijänsä. Vuonna 1741 Jeanne meni 19-vuotiaana naimisiin 24-vuotiaan Charles-Guillaume Le Normant d’Étiolles’n (1717–1799) kanssa. Nimi d’Étiolles juontui Le Normant de Tournehemin oikeudesta käyttää aatelisarvonimeä seigneur. Nuoripari asui Charles-François Le Normant de Tournehemin omistamassa arvotalossa lähellä Place Vendômea. Talon omistaja lahjoitti nuorelle parille avokätisesti hevosia ja vaunuja ja kustansi myös viiden palvelijan palkat. Avioparin ensimmäinen lapsi Charles-Guillaume-Louis (1741–1742) syntyi avioliiton ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta kuoli alle vuoden vanhana. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 26-29
Kauniista nuoresta vaimosta tuli tunnettu henkilö Pariisissa, ja monet kuuluisuudet kuten Voltaire, ensyklopedian tekijät Diderot ja D’Alembert vierailivat hänen salongissaan. Pariisissa oli tuohon aikaan arviolta 500 000 asukasta ja moni nykyinen nähtävyys, kuten Place de la Concorde ja Panthéon odottivat vielä rakentamistaan. Nykyisessä mielessä käsitettäviä ravintoloita oli vähän ja siksi varakkaiden rouvien, kuten Jeannen, emännöimät salongit olivat tärkeitä kohtauspaikkoja. Niissä keskusteltiin asioista, joista tuli vaatimuksia vuoden 1789 vallankumouksessa. Jeanne oli noussut yhteiskunnan portaikossa ylemmälle tasolle, mutta hän halusi päästä vieläkin korkeammalle. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, 15-29
Kuninkaan tapaaminen Jeanne näki kuningas Ludvig XV:n ensimmäisen kerran Sénartin metsässä syksyllä 1743, missä kuningas oli saksanhirvijahdissa. Vaikka Jeanne ei kuulunut metsästysseurueeseen, hän oli tullut metsään ja hankkiutunut paikkaan, jossa kuningas näkisi hänet. Naiskauneutta arvostanut majesteetti kiinnitti heti huomionsa Jeanneen. Miten tämä kohtaaminen onnistuttiin järjestämään, on jäänyt historioitsijoille epäselväksi. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 35 pienoiskuva|Ludvig XV, Maurice Quentin de la Tourin maalaus vuodelta 1748. Kuningas Ludvig XV oli näihin aikoihin kyllästynyt. Hän oli ollut kuninkaana jo 28 vuotta, ja hänet oli naitettu 15-vuotiaana Puolan kuninkaan 21-vuotiaan tyttären Maria Leszczyńskan kanssa vuonna 1725. Avioliiton ensimmäiset kahdeksan vuotta olivat olleet onnellisia kunnes jatkuvat synnytykset ja raskaudet uuvuttivat kuningattaren. Heillä oli kymmenen lasta, joista kolme oli kuollut aivan pieninä. Lääkärit olivat kieltäneet kuningattarelta aviolliset velvollisuudet vuonna 1738 tapahtuneen keskenmenon jälkeen. Kuningas ja kuningatar olivat luonteiltaan vastakkaisia; kun kuningatar halusi lukea, tehdä käsitöitä ja käydä kirkossa, kuningas oli kiinnostunut luonnontieteistä ja erityisesti metsästyksestä. Puolisot tapasivat toisiaan lähinnä valtiollisissa seremonioissa, ja musiikkiesityksissä ja jos he joutuivat viettämään aikaansa yhdessä, he eivät keksineet toisilleen mitään sanottavaa.
Kuningas oli kyllästynyt myös viralliseen rakastajattareensa (maîtresse-en-titre), Maillyn kreivitär Louise Julie de Mailly-Nestleen (1710–1751) ja siirrätti tämän pois hovista tämän nuoremman sisaren Marie Anne de Mailly-Mochyn, Châteauroux'n herttuattaren (1717–1744) vaatimuksesta, josta tuli hänen seuraava rakastajattarensa ja joka kuoli yllättäen. Myös keskimmäinen sisar Pauline Félicité de Mailly-Nesle, markiisitar de Vintimille (1712–1741) oli ollut kuninkaan rakastajatar ja synnyttänyt tälle pojan. Sisaret vuorottelivat vuosina 1738−1742 kuninkaan rakastajattarina.
Kuningas oli kyllästynyt ylhäisaateliston naisiin, jotka keskustelivat muodollisesti tylsistä ja sovinnaisista asioista. He pitivät kuningasta kaiken keskipisteenä ja kuningas tunsi, ettei voinut olla oma itsensä. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 38- 56
Kuninkaan rakastajatar Tilanne oli nyt kuin järjestetty 23-vuotiasta Jeannea varten. Huonomaineisesta porvarisperheestä lähtöisin oleva nuori nainen ei kuitenkaan voinut mennä noin vain Versaillesiin ja esittäytyä kuninkaalle. Jeanne tarvitsi järjestelyitä, joista ei ole säilynyt tietoa. Toisesta lähteestä saadun tiedon mukaan Jeanne Antoinette ajoi suoraan kuninkaan reitille, kerran vaaleanpunaisissa kaksipyöräisissä vaunuissa yllään sininen puku ja toisen kerran sinisissä faeton-vaunuissa yllään vaaleanpunainen puku. Kuningas lähetti hänelle lahjaksi hirvenlihaa.Hooper-Hamersley, Rosamond: The Hunt after Jeanne-Antoinette de Pompadour: Patronage, Politics, Art, and the French Enlightenment. Lexington Books, 2011. s. 71 Levron, Jacques: Pompadour. Allen and Unwin, London 1963. S. 29. Lopputulos on kuitenkin selvillä: hän tapasi kuninkaan kahden kesken ja kuningas rakastui. Järjestelyissä ovat tiettävästi olleet mukana isän työnantajat Pâris’n veljekset, Charles-François Le Normant de Tournehem ja Jeannen serkku, Georges Binet, joka työskenteli kruununprinssin palveluksessa. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 58-59
Hovimies Emmanuel de Croyn päiväkirjamerkintöjen pohjalta on päätelty, että kuningas ja Jeanne alkoivat seurustella alkuvuodesta 1745. Jeanne oli aivan erilainen nainen kuin mihin kuningas oli tottunut ja viimein kyllästynyt. Tämä oli tavannut erilaisia ihmisiä, lukenut laajalti, puhui aivan erilaisista asioista ja käytti puheessaan meheviä kansanomaisia sutkautuksia, mitä ylhäisaateliston naiset eivät koskaan tehneet. Hovia varten piti vielä järjestää pieni näytös. Lindqvist, H.: Madame de Pompadour, 2010, s. 60