Kommunismi (, ”jaettu”, ”yhteinen”) tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa vallitsee tuotantovälineiden ja hyödykkeiden yhteisomistus. Kommunismi tarkoittaa myös poliittista aatetta, joka pyrkii tällaisen yhteiskunnan luomiseen.kommunismi. ”kommunismi. pol. aatesuunta, joka tähtää tuotantovälineiden ja hyödykkeiden yhteisomistukseen; vastaava yhteiskuntajärjestelmä. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy 2021. Viitattu 15.12.2021.Sosiologi Robert K. Merton nimitti kommunismiksi myös tieteenfilosofian eettistä periaatetta, jonka mukaan tieteellisen tiedon tulisi olla yhteistä omaisuutta ja kaikkien saatavilla (Merton 1968, Social Theory and Social Structure)
Poliittisia ja uskonnollisia liikkeitä ja ajatuksia, jotka ovat kannattaneet yhteisomistusta ja tasajakoa, on esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan antiikin Kreikasta (Platonin Valtio), keskiajalle (esimerkiksi kristilliset luostariliikkeet, Thomas Moren Utopia) ja uudelle ajalle (esimerkiksi ”diggers” Englannissa 1600-luvulla). Sanoja kommunismi ja sosialismi oli puhekielessä alettu käyttää Ranskassa luultavasti 1820- ja 1830-luvuilta lähtien.Hodges 2014, s. 8
Kommunismin käsite yleistyi ja yhdistyi tiiviisti marxilaisuuteen, kun Karl Marx ja Friedrich Engels ottivat sen käyttöönsä erottaakseen omat radikaalimmat näkemyksensä muiden sosialistien opeista. Vuonna 1847 saksalaisten emigranttien Oikeamielisten liitto muutti heidän johdollaan nimensä Kommunistien liitoksi.McLellan 1990, s. 158–162 Marx ja Engels kirjoittivat vuonna 1848 sen ohjelmaksi Kommunistisen manifestin. Myöhemmin 1870-luvulla Marx täsmensi käsitteitä siten, että työväen vallankumousta seuraa ensin sosialismi ja vasta joskus myöhemmin kommunismi, jossa lopulta toteutuisi varallisuuden tasajako yltäkylläisyyden pohjalta.
Työväenpuolueet kutsuivat 1800-luvulla itseään sosiaalidemokraattisiksi puolueiksi, mutta vuonna 1918 Venäjän sosialidemokraattinen puolue muutti nimensä Venäjän kommunistiseksi puolueeksi. Syynä nimenvaihtoon oli se, että Euroopan sosiaalidemokraattiset puolueet vastustivat bolševikkidiktatuurin perustamista Venäjälle vuonna 1917. Leninin mielestä sosiaalidemokratian nimi oli näin häpäisty. Tämän jälkeen kommunismin käsite alkoi yhdistyä venäläisiin kommunisteihin ja heidän politiikkaansa. Vuonna 1919 he perustivat eri maiden kommunististen puolueiden ohjaamista varten Kommunistisen internationaalin.
Modernin kommunismin kehitysvaiheita Nykyaikaan liittyvät sosialistiset ja kommunistiset näkemykset syntyivät vastavaikutuksena teollisen vallankumouksen epäkohtiin, joihin kuului tulo- ja varallisuuserojen voimakas ja pitkäaikainen kasvu. Näiden aatteiden ensimmäisiä edustajia olivat 1800-luvulla ranskalaiset utopistisosialistit. Heidän jälkeensä Karl Marx ja Friedrich Engels halusivat kohottaa sosialismin ”utopiasta tieteeksi”. Marx ja Engels katsoivat, että uusi ja tasa-arvoinen kommunistinen yhteiskunta ei ollut pelkästään utopistinen toive, vaan historiallinen välttämättömyys, joka oli seurausta yhteiskunnan aineellisista lainalaisuuksista. Engelsin sanojen mukaan Marx ja hän käänsivät Hegelin teorian maailmanhengen kehityksestä ylösalaisin tai oikeammin jaloilleen, jolloin historian liike vaihtui hengen kehityksestä aineelliseen yhteiskuntaan. Sen oli väistämättä suuntauduttava kommunismiin, sillä tuotantovoimien kehitys tulisi vaatimaan, että kehitystä rajoittavat kapitalistiset tuotantosuhteet murretaan.Engels 1973 (1888), s. 326
Marxilaiselle kommunismille ominainen piirre on poliittisten tavoitteiden edistäminen aseellisen vallankumouksen keinoin, mikä erotti sen rauhanomaisista sosialismin suuntauksista. Sen sijaan käsitys, että marxilaisuus olisi muuttanut sosialismin utopiasta tieteeksi on jäänyt marxilaisten omaksi mielipiteeksi.
Ajatukset yksityisomistuksen lakkauttamisesta ja omaisuuden tasajaosta ovat herättäneet sekä kiinnostusta että vastarintaa. Ennen marxismin syntyä ne olivat saaneet vain vähän kannattajia. 1900-luvulla syntyneen sosialistisen maailmanjärjestelmän myötä kommunismin ihanteista tuli satojen miljoonien ihmisten elämään vaikuttanut ideologia. Kehitys ei silti johtanut Marxin ja Engelsin ennustamaan suuntaan. Kapitalistiset tuotantosuhteet eivät muuttuneet talouskehityksen jarruiksi. Sen sijaan sosialistisissa maissa luodut tuotantosuhteet kahlitsivat niiden kehitystä. Lisäksi teollisen vallankumouksen tuomat varallisuuserot alkoivat 1900-luvulla tasoittua muun muassa progressiivisen verotuksen ansiosta.
Kommunismin määrittelyä Kommunismin käsite on 1800-luvulta lähtien liittynyt ensisijaisesti Marxin ja Engelsin esittämiin ajatuksiin ja sen jälkeen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ideologiaan. Länsimaiset sanakirjat kertovat pääasiassa niistä, mutta voivat esitellä myös käsitteen muita esiintymistapoja.
Marx ja Engels Vuonna 1848 Karl Marx ja Friedrich Engels tiivistivät Kommunistisessa manifestissa kommunistien poliittisen ohjelman kahteen sanaan: ”yksityisomistuksen lakkauttaminen”.Marx & Engels (ei vl.) s. 105 Tavoite oli saavutettavissa ainoastaan väkivaltaisella vallankumouksella, jossa proletariaatti ottaa haltuunsa poliittisen vallan.Marx & Engels (ei vl.) s. 120 Engels totesi vuonna 1878, että tuotantovälineiden pakkoluovuttaminen olisi samalla valtiovallan viimeinen itsenäinen teko, Valtiovalta oli luokkasorron väline ja näivettyi tarpeettomana, kun porvariston ja proletariaatin luokkavastakohtaisuudet katoavat yhteisomistuksen myötä.Lenin 1967 (1913), s. 30
Käsitteet sosialismi ja kommunismi olivat pitkään vakiintumattomia, ja myös Marx käytti niitä synonyymeinä, kuten useimmat muutkin 1800-luvun kirjoittajat. Vuonna 1875 Gothan ohjelman kritiikissä Marx jakoi tulevaisuuden yhteiskunnan kahteen peräkkäiseen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe merkitsi jo tuotantovälineiden yhteisomistusta, mutta kantoi joitakin vielä porvarillisen yhteiskunnan tuntomerkkejä. Siinä periaatteena olisi ”kukin kykyjensä mukaan, kullekin työnsä mukaan”. Tällöin tuloksena ei vielä ole täydellinen työn tuotteiden tasajako. Toiseen vaiheeseen eli kommunismiin siirrytään, kun tuotantovoimien kehitys on johtanut taloudelliseen yltäkylläisyyteen. Kommunismissa periaatteena on ”kukin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan.”Marx 1875, s. 168 V. I. Lenin esitteli tätä Marxin jaottelua teoksessa Valtio ja vallankumous vuonna 1917 juuri ennen Venäjän lokakuun vallankumousta.Lenin 1967 (alkuteos 1917), s. 211–220 Hän totesi, että valtion täydellinen kuoleentuminen tapahtuisi vasta tässä korkeammassa vaiheessa.Lenin 1967 (alkuteos 1917), s. 214 Valtion kuoleentumista odottivat myös venäläiset anarkistit. Marxin hahmottelema kommunismin ensimmäinen vaihe sai Neuvostoliitossa nimekseen ’sosialismi’.
Marxismin-leninismin perusteet (1960) Stalinin kuoleman jälkeen Neuvostoliitossa julkaistiin vuonna 1960 teos Marxismin-leninismin perusteet, joka esitteli NKP:n uudistunutta ideologiaa. Viimeisenä lukunaan kirja visioi näkymiä kommunistisesta yhteiskunnasta. Teos luonnehti Marxin sanoin kommunismissa vallitsevaa jakoperiaatetta lauseella ”kukin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan.”Kuusinen ym. 1960, s. 713 Teoksen mukaan kommunismi on ”yhteiskunta, joka tekee kerta kaikkiaan ja ikiajoiksi lopun puutteesta ja köyhyydestä”.Kuusinen ym. 1960, s. 714 Kommunismin vallitessa kaikki tekevät työtä yksinomaan moraalisten virikkeiden ja korkean tietoisuuden kannustamina, sillä työ itsessään on palkatonta.Kuusinen ym. 1960, s. 715 Työtä tehdään 20–25 tuntia viikossa, ja kukin valitsee työn omien taipumustensa ja kykyjensä mukaisesti.Kuusinen ym. 1960, s. 718 Rahaa ei tarvita, sillä työntekijöiden kaikki tarpeet tyydytetään ilmaiseksi.Kuusinen ym. 1960, s. 719 Yltäkylläisyys tervehdyttää ihmisen koko psyyken, jota huoli huomisesta lakkaa painamasta.Kuusinen ym. 1960, s. 720 Kaikille on myös tarjolla vaurautta tarpeeksi, sillä kommunismin oloissa ihmiset ovat riittävän valistuneita ollakseen esittämättä ilmeisen järjettömiä vaatimuksia.Kuusinen ym. 1960, s. 721 Marxismin-leninismin perusteet päättelee, että ”kommunismi on kaikkein oikeudenmukaisin yhteiskuntajärjestelmä, joka toteuttaa täydellisesti tasa-arvoisuuden ja vapauden periaatteet, turvaa ihmisen persoonallisuuden kukoistuksen ja tekee yhteiskunnasta työtätekevien ihmisten ystävyysliiton.Kuusinen ym. 1960, s. 722
Suomi–Neuvostoliitto -Seura julkaisi vuonna 1973 kirjan Neuvostoliitto. Vastauksia suomalaisten kysymyksiin. Kirja esittelee NKP:n virallista linjaa ja toistaa teoksessa Marxismin-leninismin perusteet esitettyjä ajatuksia. Kirja kertoo, että NKP:n koko toiminta palvelee kommunismin rakennustyötä. Kommunismi tarkoittaa tasa-arvoisten ja vapaiden ihmisten oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Se on luokaton yhteiskunta, jossa tuotantovälineet ovat koko kansan omaisuutta ja yhteiskunnan jäsenet sosiaalisesti täysin tasa-arvoisia. Sosialismin jakoperiaatteesta (kullekin työnsä mukaan) on siirrytty kommunistiseen jakoperiaatteeseen (kullekin tarpeittensa mukaan).Gaimakov ym. 1973, s. 142
Suomen kommunistinen puolue Suomen kommunistinen puolue julkaisi vuonna 1957 puolueohjelman, jossa se näki sosialismin askeleena kommunistiseen yhteiskuntaan. Sitä luonnehtisi kulttuurin kukoistus, yksilöiden vapaa kehitys ja kansakunnan eheys, kun jako riistettäviin ja riistäjiin oli kadonnut.Suomen kommunistisen puolueen ohjelma. Hyväksytty puolueen XI edustajakokouksessa 2.6.1957, s. 18 Siirtyminen täyteen tasa-arvoon kuitenkin edellytti välivaiheena proletariaatin diktatuuria.Suomen kommunistisen puolueen ohjelma. Hyväksytty puolueen XI edustajakokouksessa 2.6.1957, s. 13
Länsimaisia sanakirjamääritelmiä Kielitoimiston sanakirjan mukaan kommunismi on ”poliittinen aatesuunta, joka tähtää tuotantovälineiden ja hyödykkeiden yhteisomistukseen” sekä vastaava yhteiskuntajärjestelmä. Sosialismi määritellään samansisältöisesti mutta sillä erolla, että yhteisomistukseen pyritään ottamaan vain tuotannontekijät, ei hyödykkeitä.sosialismi. ”sosialismi. aatesuunta joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen; sen mukainen järjestelmä. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy 2021. Viitattu 15.12.2021. Encyclopædia Britannican mukaan kommunismin ja sosialismin rajanvedosta on jo pitkään vallinnut erimielisyyttä, mutta keskeisin ero on kommunismin sitoutuminen Karl Marxin (1818–1883) vallankumouksellisiin oppeihin. Kommunismin kannattajat pitävät sitä sosialismin korkeampana ja kehittyneempänä muotona. Kommunismin oppien mukaisesti järjestetyssä poliittisessa ja taloudellisessa järjestelmässä voittoa tavoittelevat yksityisyritykset on korvattu suurten tuotantolaitosten (tehtaat, kaivokset ja niin edelleen) ja luonnonvarojen yhteisellä omistuksella. Osa kommunisteista katsoo, että yhteisomistus pitäisi viedä tätäkin pidemmälle.
Oxfordin yliopiston Dictionary of the Social Sciences huomauttaa, että kommunismi oli esiteollisissa maatalousyhteiskunnissa ”suhteellisen yleinen” yhteiskuntajärjestelmä. Nykyään sanalla viitataan kuitenkin lähinnä Karl Marxin ja hänen seuraajiensa ajatteluun. Marx ei kuvaillut tulevaisuuden kommunistista yhteiskuntaa kovinkaan tarkasti. Keskeisiä piirteitä olivat kaikkiin ihmisiin ulottuva tasa-arvo ja vapaus, joka saavutettaisiin tuotantovälineiden yhteisomistuksella. Tulevaisuuteen suuntautunut marxilaisuus erosi aiemmista kommunismin muodoista, joille ominaista oli nostalginen kaipuu yksinkertaiseen maalaiselämään. Myös Dictionary of the Social Sciences pitää sosialismin ja kommunismin tärkeimpänä erona marxilais-leninististen puolueiden pyrkimystä edistää tavoitteitaan aseellisen vallankumouksen keinoin. Käytännössä tämä on johtanut diktatuurien syntyyn, eikä tosimaailmassa toteutunut kommunismi ole juurikaan muistuttanut Marxin ja muiden yhteiskuntafilosofien ihanteita. Myöhemmin tosin syntyi niin kutsuttu eurokommunismi, joka pyrki toimimaan liberaalin demokratian instituutioiden puitteissa.
Historia Antiikki ja keskiaika