thumb|right|Thomas Ball Barratt. Suomen Helluntaiherätyksen historia alkaa 1910-luvulta, jolloin helluntaiherätys tuli Suomeen lähinnä norjalaisen metodistipappi Thomas Ball Barrattin (1862–1940) vierailujen vaikutuksesta. Hän tuli Suomeen kumpulalaisten narvalaisten, erään lestadiolaisuuden suunnan kannattajien, kutsumana.
Helluntailaisuuden saapuminen Suomeen (1907–1919)
Helluntailiike syntyi 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa. Helluntailaisuuden läpimurto tapahtui vuonna 1906 Los Angelesissa. Tuolloin alkoi herätys, jonka tunnusomaisia piirteitä olivat kaste sekä kielillä puhuminen. Samana vuonna liike levisi maailmanlaajuisesti. Helluntaiherätys saapui vuoden 1906 lopulla Pohjoismaihin metodistipastori Thomas Ball Barrattin toimesta. Vuoden 1907 alussa liike sai jalansijaa Ruotsissa sekä suorien yhdysvaltalaisten yhteyksien että Barrattin Oslossa toteuttaman toiminnan kautta. Liike levisi Ruotsissa erityisesti vapaakirkollisen jäsenistön keskuudessa.Holm 1978, s. 21
Ensimmäiset tiedot helluntailiikkeestä Suomesta ovat vuodelta 1907. Ensimmäisiin helluntaiherätyksen edustajiin luetaan ruotsalaiset "saarnaajasisaret" Greta Andersson ja Anne Blom, jotka tulivat pienen ryhmän kanssa Etelä-Suomeen vuonna 1907. Vuoden 1908 alussa he siirtyivät ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ja toimivat pääasiassa Vaasan seudulla. Anderssonin ja Blomin toiminta tapahtui lähinnä vapaakirkollisten keskuudessa ja yli kymmenen ihmisen kerrottiin saaneen Pyhän Hengen kasteen. Blomin ja Anderssonin toiminta päättyi kuitenkin vuonna 1909 onnettomuuteen rukousviikolla, jolloin saarnaaja yritti kävellä vetten päällä ja hukkui.Kay & Dyer 2011, s. 22
Uudesta herätyksestä kiinnostuttiin myös muualla Suomessa. Helsingissä joukko lestadiolaisia kiinnostui Barrattin toiminnasta ja jotkut heistä tekivät matkoja Osloon tutustuakseen liikkeeseen. Alkuvaiheen helluntaiherätyksestä kiinnostuneita olivat muun muassa kumpulalaisten saarnaaja Johan Johansson, Sörnäisten yhteiskoulun johtajatar Hanna Castrén sekä Arno Fellman, joka kutsui Barrattin myös Suomeen.Narvalaisuus Ahonen 1994, s. 42.Kinnunen 2004, s. 213–214.Brofeldt 2005, s. 22-23
Barrattin toiminta vuodesta 1911 lähtien Helsingissä vaikuttaneet narvalaislestadiolaiset kutsuivat Barrattin Suomeen, mutta kesti syksyyn 1911 ennen kuin tämän oli mahdollista saapua. Barrattin ensimmäisen vierailun aikana järjestettiin kokouksia muun muassa Helsingissä, Kuopiossa, Viipurissa, Tampereella ja Turussa. Vuotta 1912 pidetään helluntailiikkeen lopullisena läpimurtona. Barratt teki kaksi matkaa Suomeen ja järjesti kokouksia muun muassa Tampereella, Pietarsaaressa ja Vaasassa. Hajanainen helluntaiherätys sai vierailujen johdosta uutta inspiraatiota.
Barratt piti vuoden 1911 kokouksia muun muassa Helsingin Rauhanyhdistyksen rukoushuonessa sekä Johanneksenkirkossa. Barrattin kokouksissa kerrotaan ihmisten parantuneen, muun muassa Hilda Holm keuhkotaudista ja Lyydia Korpi. Saarnaaja Johan Johansson toimi useissa kokouksissa Barrattin tulkkina. Viipurissa kokouksia pidettiin O. Rosénin johtamassa ruotsinkielisessä metodistikirkossa ja Tampereella kokouksia pidettiin Puuvillatehtaan kirkossa.Seila 1970, s. 12
Myös norjalainen Gerhard Olsen-Smidt työskenteli helluntaiherätyksen eteen vuoden 1911 lopusta lähtien.Holm 1978, s. 22 Entinen Pelastusarmeijan upseeri oli tutustunut Yhdysvalloissa helluntaiherätykseen ja kokenut henkikasteen, minkä vuoksi hän oli jättänyt Pelastusarmeijan. Olsen-Smidt saapui Suomeen Barrattin kannustamana.Brofeldt 2005, s. 25–26.
Ensimmäiset kasteet ja liikkeen vakiintuminen Olsen-Smidtin ohjauksessa yhä useammat omaksuivat aikuiskasteen näkemyksen. Helluntaiherätyksen ensimmäiset kasteet järjestettiin vuonna 1912 helluntaiherätyksen kesäjuhlilla Lempäälässä vuonna 1912. Lempäälän juhlilla puhuivat Gerhard Olsen-Smidt, Pekka Brofeldt sekä yhdysvaltalainen pastrori J. H. King.Tampereen Saalem-seurakunta 40 vuotta 1921–1961, s. 14.
Aikuiskasteen takia monet lestadiolaiset etääntyivät liikkeestä. Vielä vuonna 1912 Barratt kannatti ekumeniaa sekä lapsikastetta ja halusi helluntailaisen herätyksen pysyvän kirkkojen sisäisenä herätyksenä. Vuonna 1913 Lewi Pethrus kuitenkin kastoi Barrattin Tukholmassa.Ahonen 1994, s. 94. Kasteopetus jakoi liikettä, ja Helsingissä osoitteessa Kolmas linja 8 entisistä baptisteista kokoontunut ryhmä piti kiinni aikuiskasteesta. He olivat nimellisesti edelleen baptisteja, vaikka eivät voineet henkikasteen koettuaan olla yhdessä muiden baptistien kanssa.Ahonen 1994, s. 47–61, 107–108. Lahdessa pidettiin kaksi viikkoa kestänyt helluntaiherätyksen yhteinen raamattukurssi ja kesäjuhla 1914.
Vuonna 1912 alettiin julkaista norjalaisesta Korsets Seieristä suomennettua Ristin Voitto -lehteä, jonka ensimmäisenä julkaisijana toimi H. W. Sjöblom, maisteri Arno Fellman toimi suomentajana. Ensimmäisen vuoden ajan lehti painettiin Norjassa (numerot 1–6).Ristin Voitto nro 42 14.10.1976, s. 4.Ahonen 1994, s. 47–61.Tampereen Saalem-seurakunta 40 vuotta 1921–1961, s. 13.
Helluntaiherätyksen ensimmäinen yhteinen laulukirja koottiin 1912. Herra tulee -laulukirjassa oli 35 norjan kielestä käännettyä laulua. Pekka Brofeltin ja Olsen-Smidtin kokoama Helluntailauluja ilmestyi jouluna 1912, siinä oli 152 laulua. 1918 ilmestyneessä toisessa painoksessa lauluja oli jo 214. Vuonna 1927 ilmestyi Herramme tulee -laulukirja Ristin Voitto -yhdistyksen kustannuksella.
Olsen-Smidt joutui poistumaan Suomesta vuonna 1914 maailmansodan syttymisen vuoksi ja helluntaiherätys jäi kokonaan kotimaisten johtajien käsiin. Herätys jatkui valitulla tiellä ja kokoontui yhteen kesäkokouksiin, joissa järjestettiin kasteita ja ehtoollisia. Toiminta sai vähitellen vakiintuneen muodon ja alkoi nousta uutena kristillisenä suuntana muiden vapaiden kirkkokuntien rinnalle. Liikkeen sisällä keskusteltiin tarpeesta paikallisseurakuntien perustamiseksi, sillä "universaaliin" kirkkoon kuulumista ei koettu riittävänä erityisesti kun ristiriidat vanhojen kirkkokuntien kanssa kävivät selvemmiksi. Vuonna 1915 Helsingin baptistiseurakunnasta eronneet jäsenet perustivat ensimmäisen helluntaiseurakunnan, Siloamin, jonka johtaja oli Albert Kervinen.Kay & Dyer 2011, s. 25 Venäläisten kiellettyä helluntailaisten toiminnan sodan aikana 1915–1916, Siloamin jäsenet repivät Helluntailauluja-kirjastaan ensimmäisen lehden pois. Toinen helluntailainen ryhmä piti kokouksia Tarkk’ampujankadulla, sillä heidän saarnaajansa Gerhard Olsen-Smidt oli joutunut lähtemään sodan vuoksi ulkomaalaisena maasta pois ja hänen tilalleen tuli entinen lähetyssaarnaaja Vilho Pylkkänen.Helsingin Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisu, s. 7–8. Gerhard Olsen-Smidt palasi Suomeen 22. marraskuuta 1919.
Jakautuminen seurakuntakäsityksen pohjalta Helluntailaisten mielipiteitä jakanut ehtoolliskysymys ratkaistiin eräässä kastekokouksessa Betel-kirkossa Iso Roobertinkadulla. Kokouksessa olivat muun muassa Olsen-Smidt ja Väinö Plafer, Eino I. Manninen, Vilho Pylkkänen ja useita muita. Olsen-Smidt kysyi: ”Emmekö tahdokin kulkea siinäkin Sanaan luottaen, että vain kastetuille uskoville kuuluu ehtoollinen?” Kädennostolla koko joukko hyväksyi esityksen. Tämä oli ensimmäinen julkinen tilaisuus, jossa asia tuli esille. Helluntailaiset jakaantuivat 1920 ehtoolliskysymyksen vuoksi helluntaiystäviin ja helluntaiseurakuntiin.Helsingin Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisu, s. 10–13.
Sotien välinen aika 1920–1939 thumb|right|Donald ja Ruth Gee. thumb|left|Helsingin Saalem-seurakunnassa Donald Gee, Jalmari Kauppala, Lauri Hokkanen, K. A. Hellman, Eino I. Manninen noin 1933. thumb|right|150px|Lauri Hokkanen Gerhard Olsen-Smidt järjesti 1920 Helsingissä Helluntaiseurakunnan, jonka kokoontumispaikka oli Ludviginkadulla Helsingin Sanomain salissa 4. kerroksessa ja myöhemmin Liisankatu 17:ssä. Tästä ryhmästä muodostui myöhemmin Filadelfiaseurakunta. Eino I. Manninen valittiin seurakunnan vanhimmaksi joulukuussa 1920. Olsen-Smidt oli valloittava johtaja, ja liike keskittyi vahvasti hänen henkilöönsä. Häntä syytettiin taloudellisista väärinkäytöksistä ja yksinvaltaisesta johtamistavasta.
Keväällä 1925 Olsen-Smidt pidätettiin Helsingissä ”homoseksuaalisen hurjastelun” takia, ja hänet tuomittiin huhtikuussa 1925 kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen haureudesta, sillä hänellä oli ollut seksuaalinen suhde kahteen nuorukaiseen, jotka toimivat seurakunnassa. Vankeustuomion jälkeen hänet karkotettiin Norjaan. Tuomio merkitsi helluntailiikkeelle huomattavaa kriisiä.
thumb|right|150px|Eino Manninen noin 1933. Eino Manninen kutsuttiin Viipurista 1925 seurakunnan johtajaksi, kun Gerhard Olsen-Smidt oli karkotettu maasta. Filadelfiaseurakunnan kokoukset olivat kaksikielisiä. Syksystä 1927 alettiin pitää suomenkielisiä kokouksia poliisimaneesissa sunnuntai-illoin. Vuoden 1928 alusta pidettiin kaksikielisiä kokouksia yhteiskoululla Kirkkokatu 6:ssa. Eino I. Mannisen pyydettyä vapautusta julistajan tehtävistä, 13. helmikuuta 1928 valittiin seurakunnan johtajaksi Nikolai Pöysti ja saarnaajaksi Lauri Mömmö. Kirkkokatu 6:ssa jatkettiin suomenkielisten kokouksien pitämistä sunnuntai-illoin. Seurakunta jakaantui kahtia, suomenkieliset vuokrasivat Koiton pikkusalin Yrjönkadulta. Eino I. Mannisen johdolla tutkittiin mahdollisuutta sulauttaa suomenkielinen työ Siloamiin, mutta se ei toteutunut.Helsingin Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisu, s. 10–18
Tampereen Saalem-seurakunta perustettiin 23. tammikuuta 1921 Fr. Lieslehdon johdolla. Seurakuntaan liittyi 57 henkeä. Seurakunta kokoontui entisessä Kauppakoulun salissa Puutarhakatu 16:ssa. Syksystä 1923 lähtien seurakunta kokoontui VPK:n piharakennuksessa, ns. Puusalissa, aina vuoteen 1951 asti, jonka jälkeen seurakunta vuokrasi Evankelisten ystäväin omistaman Lähetystalon huoneiston Hämeenkatu 20:stä. Tampereen Saalem-seurakunta muutti 29. maaliskuuta 1958 uuteen rukoushuoneeseen Aleksanterinkatu 18.Tampereen Saalem-seurakunta 40 vuotta 1921–1961, s. 15–24
Turun helluntaiseurakunta perustettiin 27. helmikuuta 1921 Toivo II järjestetyssä järjestäytymistilaisuudessa, Kaskenkatu 16 b:ssä, sunnuntaina kello 16. Perustettuun Turun helluntaiseurakuntaan liittyi 70 helluntailaisen näkemyksen omaksunutta kastettua kristittyä. Seurakunnan ensimmäisenä saarnaajana toimi Albert Estlander. Seurakunta kokoontui Puutarhakatu 37 olevassa liikehuoneistossa 1921–1923.Turun Helluntaiseurakunta 1921–1971, s. 16–17
Helsingin Saalem-seurakunta perustettiin 11. maaliskuuta 1928, kun 11 veljeä oli kokoontunut rukouskokoukseen. Vuoden 1928 aikana seurakuntaan liittyi 211 henkeä, vuonna 1929 liittyi 69 henkeä. Jäsenmäärä kasvoi vuoteen 1933 mennessä 800 henkeen.Helsingin Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisu, s. 19–20.
Lauri Hokkanen siirtyi Vapaakirkosta 2. syyskuuta 1929 Helsingin Saalem-seurakuntaan. Hokkanen toimi Ristin Voiton toimittajana Eino I. Mannisen jälkeen.Helsingin Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisu, s. 22
Vuosien 1920–1933 aikana Suomessa vierailivat skotlantilainen Donald Gee, englantilaiset Smith Wigglesworth, Myerscough, G. Ewery, sekä norjalainen T. B. Barratt. Myös Gerhard Olsen-Smidt palasi laittomasti Suomeen saarnaamaan vuonna 1930, mutta hänet karkotettiin uudelleen.
Vilho Pylkkänen julkaisi vuodesta 1923 lähtien helluntaiystävien Voitto Sanoma -lehteä.Helsingin Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisu, s. 10–14
Vuonna 1925 siirtyi huomattava joukko aktiivisia työntekijöitä helluntaiherätyksen puolelle, muun muassa Pekka Brofeldt, A. Lahtinen, K. A. Hellman, Liida Myyrä, Lydia Korpi, Ester Karppi ja Rosa Orpana. Helluntaiystävien joukkoon jäivät Vilho Pylkkänen ja Evert Jäppinen.Helsingin Saalem-seurakunnan viisivuotisjulkaisu, s. 14.
thumb|left|Helsingin Saalem-seurakunnan kitarakuoro noin 1933. Ristin Voitto -kustannusyhtiön perustivat vuonna 1926 Arthur Hällström, Julius Hynninen, Fr. Lunden (Lieslehto), Väinö Pfaler, Selim Suomela ja O. Viitanen.Ristin Voitto nro 42 14.10.1976, s. 4,11–12