Boris Nikolajevitš Polevoi (, oikea sukunimi Kampov, Ка́мпов; 17. maaliskuuta (J: 4. maaliskuuta) 1908 Moskova – 12. heinäkuuta 1981 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Boris Polevoin isä oli juristi ja äiti lääkäri. Hän valmistui Tverin ammattiopistosta, työskenteli tekstiilitehtaassa ja lehtimiehenä. Vuonna 1940 hän liittyi NKP:hen. Toiseen maailmansotaan hän osallistui rintamakirjeenvaihtajana. Vuosina 1946–1958 Polevoi oli Venäjän SFNT:n korkeimman neuvoston jäsen. Vuodesta 1954 lähtien hän kuului Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallitukseen ja vuodesta 1967 toimi sen sihteerinä. Vuodesta 1962 lähtien hän työskenteli myös Junost-kirjallisuuslehden päätoimittajana.
Polevoi on kirjoittanut lukuisia dokumentaarisia ja publisistisia teoksia, joiden sävy on yleensä voimakkaan didaktinen. Niistä tunnetuin on ”Kertomus oikeasta miesten miehestä” (Povest o nastojaštšem tšeloveke, 1946). Sen aiheena on jalkansa menettänyt lentäjäsankari, joka vaikeudet voittaen jatkaa uraansa. Teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1947. Sen pohjalta on tehty elokuva ja Sergei Prokofjevin baletti. Stalin-palkinnon on saanut myös kertomuskokoelma My – sovetskije ljudi (”Me olemme neuvostoihmisiä”, 1948). Kirjailija on palkittu kahdella Leninin kunniamerkillä sekä lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä. Vuonna 1974 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen.
Suomennettuja teoksia Kertomus oikeasta miesten miehestä. Suom. Vieno Levänen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1949. Uroteko. Suom. E. Salo. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1954. Kertomuksia. Suom. S. Pehkonen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956. Anjuta: pienoisromaani. Suom. Marja-Leena Raunio. Moskova: Progress, 1982.
Lähteet
Aiheesta muualla Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Boris Polevoi Polevoin teoksia Lib.ru -sivustolla
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Venäläiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1908 syntyneet Luokka:Vuonna 1981 kuolleet