thumb|Stefan Uroš IV eli Dušan Suuri, yksityiskohta 1350-luvun freskosta Lesnovon luostarin kirkossa Pohjois-Makedoniassa. Stefan Uroš IV eli Dušan Suuri () (noin 1308 – 20. joulukuuta 1355) oli Serbian kuningas vuosina 1331–1346 ja Serbian keisari (tsaari) 1346–1355. Keskiaikainen Serbian kuningaskunta saavutti huippunsa hänen hallituskautensa aikana.
Suku Stefanin vanhemmat olivat kuningas Stefan Uroš III Dečanski (n. 1276–1331) ja tämän toinen puoliso Bulgarian prinsessa Theodora Smilets (1290-luku – 1322 jälkeen), joka oli Bulgarian tsaari Smiletsin tytär. Hän oli heidän vanhin lapsensa. Lisäksi hänellä oli sisar ja kolme sisaruspuolta isänsä kolmannesta liitosta.
Hän kuului Nemanjić-hallitsijasukuun ja hänen isoisänsä oli kuningas Stefan Uroš II Milutin.
Kuningas Vuonna 1346 Stefan antoi kruunata itsensä ”serbien, kreikkalaisten, bulgaarien ja albaanien tsaariksi”.
Stefan Dušan osoitti vuonna 1330 sotilaalliset kykynsä kruununperillisenä Velbazdin taistelussa, jossa hän taitavasti komensi jousiampujia, jotka veivät hänen armeijan voittoon Bulgariaa ja Bysanttia vastaan. Nuorena kuninkaana hän hyökkäsi useita kertoja Bysantin alueita vastaan vuosina 1334, 1341–1345 ja 1347–1348. Edellisellä vuosisadalla valloitetun Pohjois-Makedonian täydennykseksi Dušan valtasi loput Makedonian kaupungit Thessalonikia lukuun ottamatta ja koko Albanian paitsi Durrësin. Lopulta hän saapui tärkeään Sérresin kaupunkiin ja yritti saada haltuunsa laajoja osia Kreikasta, Epeiroksesta ja Thessaliasta aina Korintinlahdelle asti. pienoiskuva|Stefan Dušanin Serbian valtakunnan laajentuminen. Näiden valloitusten jälkeen vuonna 1346 Dušan otti kunnianimen Serbian keisari. Tätä titteliä käyttivät vain Stefan Dušan ja hänen poikansa Stefan Uroš V, jonka kuoleman jälkeen vuonna 1371 sitä ei enää käytetty. Vaikka keisarillinen arvonimi ei enää heijastanut pyrkimystä yksinvaltaan, se paljasti Serbian hallitsijan suunnitelmat laajentaa valtakuntansa. Uusien voittojen ja alueellisen laajentumisen jälkeen Dušan vetosi venetsialaisiin saadakseen apua Konstantinopolin valtaamiseen mereltä käsin, mutta siihen ei vastattu. Länsivallat eivät halunneet tukea hänen valloituspyrkimyksiään, ja he kutsuivat häntä edelleen kuninkaaksi. Dušanin suunnitelma muodostaa liittouma turkkilaisia vastaan ja neuvottelut paavin kanssa Avignonissa saadakseen itsensä ristiretkeläisten "kapteeniksi" eivät myöskään tuottaneet tulosta.
Dušan keskittyi seuraavaksi maan yhtenäistämiseen. Skopljen osavaltion synodissa vuonna 1349 julkaistiin lakikokoelma Dušanin koodeksi, jota täydennettiin myöhemmin uusilla määräyksillä vuonna 1354. Dušanin tavoitteena oli yhtenäistää maan oikeuskäytäntöä ja tukea kirkon ja aateliston asemaa. Dušanin valtio oli jossain määrin kaksoismonarkia - kuningaskunta Serbian maille ja keisarikunta Kreikan maille - kummallakin oli oma hallintojärjestelmänsä, vaikka molemmilla oli yhtenäiset instituutiot huipputasolla. Dušanin lakikokoelma muodosti myös Serbian perustuslain. pienoiskuva|Stefan Dušanin sarkofagi Pyhän Markuksen kirkossa (Crkva Svetog Marka), Belgradissa. Keisarilla oli edelleen halu valloituksiin ja hän yritti asettua suuren ristiretkiarmeijan johtoon ajamaan turkkilaisia pois Euroopasta. Hänen ennenaikainen kuolemansa loi suuren valtatyhjiön Balkanille, mikä mahdollisti sata vuotta myöhemmin Turkin hyökkäyksen ja Turkin vallan 1900-luvun alkuun saakka. Sotaretkellä vuonna 1355 hän sairastui (mahdollisesti myrkytettynä) ja kuoli joulukuun lopulla noin 46-vuotiaana kuumeeseen. Serbian mahti alkoi vähitellen taantua.
Dušanin jälkeen Serbian kuninkaaksi tuli ainoa poika Stefan Uroš V (1336–1371), jota kutsutaan myös Uroš Heikoksi.
Avioliitto ja jälkeläiset pienoiskuva|Stefan Dušan, puoliso Jelena ja poika Stefan keskiaikaisessa freskossa. Stefan Dušan avioitui huhtikuussa 1332 Bulgarian prinsessa Elenan (1315–1374) kanssa, joka oli Bulgarian despootti Sratsimirin ja Keratsa Petritsan tytär sekä Vidinin hallitsija Shishman I:n tyttärentytär. Hänen setänsä oli Bulgarian tsaari Mikael III Shishman Asen.
Heille syntyi ainakin kaksi lasta:
Stefan Uroš V (1336–1371), seurasi isäänsä hallitsijana
Theodora Uroš (1339–1352/1354), avioitui 12-vuotiaana 70-vuotiaan Osmanien sulttaani Orhan I:n kanssa.
Irina Uroš (mahdollinen)
Leskikuningatar Jelena toimi Serbian sijaishallitsijana vuosina 1355–1356 alaikäisen poikansa Stefan Uroš V:n puolesta. Vetäydyttyään poliittisesta elämästä hän ryhtyi nunnaksi, ja ortodoksinen kirkko kunnioittaa häntä pyhimyksenä luostarinimellään pyhä Elisabet.
Perintö Stefan Dušanista tuli Serbian kansallissankari, jonka muisto on elänyt serbien kansallisessa epiikassa ja runoudessa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Serbian hallitsijat Luokka:Vuonna 1308 syntyneet Luokka:Vuonna 1355 kuolleet Luokka:Keskiajan henkilöt