Sulimovinkoira () eli šakaalikoira () tai šalaika () on venäläinen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n hyväksyntää, mutta se on tunnustettu roduksi Venäjän kennelfederaatiossa (RKF).
Ulkonäkö Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja vinoasentoiset; sävyiltään vaaleanruskeasta tummanruskeaan; tummempi väritys on toivottava. Korvat ovat melko pienet, pystyt, lähes tulkoon tasakylkisen kolmion muotoiset ja korkealle asettuneet. Värivaihtoehtoja on monia; yleisimmät ovat harmaa ja punainen (fawn, soopeli, syvänpunainen), joko maskin kanssa tai ilman; myös black&tan, ruskea ja laikukas hyväksytään. Kaikissa väreissä hyväksytään myös valkoiset merkit. Säkäkorkeus vaihtelee 38-42 cm välillä; 3 cm vaihtelu suuntaan tai toiseen hyväksytään. Paino on noin 7-15 kg.
Alkuperä thumb|left|Klim Sulimov ja sulimovinkoira Basjo. Sulimovinkoiran jalostusohjelman aloitti vuonna 1975 Klim Sulimov, ja se käsitti risteytyksiä kesykoiran ja kultašakaalin välillä. Rodut, joita projektissa käytettiin olivat nenetsinlaika ja sileäkarvainen kettuterrieri. Nykyisessä rodussa on noin neljäsosa šakaalin perimää.Шакало-Псовая Собака – Шалайка. Russian Kennel Federation, 2018. Haettu 4.3.2024.
Sulimov esitteli rodun Aeroflotin turvallisuusosastolle. Rodun pääasiallinen käyttötarkoitus on ollut edistää lentokentän turvallisuutta pommikoirana. Sulimov sanoo: "Koirissa yhdistyvät arktisten, -70 °C:ssa työskentelemään kykenevien poropaimenkoirien ja +40 °C:n helteissä elävien šakaalien ominaisuudet. Ne sopeutuvat täydellisesti maahamme.""Russian airline's top dogs fight terror", BBC News, 13. joulukuuta 2002
Rotua alettiin käyttää pommien etsintään vasta vuonna 2002. Nykyisin Aeroflotilla on käytössään 25 sulimovinkoiraa Šeremetjevon lentokentällä Moskovassa. Tulevaisuudessa rotu saatetaan hyväksyä viralliseksi työkoiraroduksi.
Etymologia Rodun toinen nimi šalaika (шалайка) juontaa juurensa sanoista šakaali ja laika.
Lähteet
Luokka:Pystykorvat Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Risteymät Luokka:Venäläiset koirarodut