thumb|pysty=1.55|Otsikkoruutu vuonna 1965 julkaistusta Tenavat-sunnuntaistripistä, jossa Jaska Jokusen leija on päätynyt leijoja syövään puuhun. Tämä versio ”Peanuts”-tekstistä oli käytössä sunnuntaistripeissä vuoteen 1987. Tenavat () on strippimuodossa ilmestynyt sanomalehtisarjakuva, jota kirjoitti ja piirsi yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä Charles M. Schulz. Tenavat ilmestyi 2. lokakuuta 1950 – 13. helmikuuta 2000 ja se oli vuosien ajan maailman luetuin sanomalehtisarjakuva. Parhaimmillaan sarjaa julkaistiin yli 2 600 sanomalehdessä, sillä oli 355 miljoonaa lukijaa 75 maassa, ja sitä käännettiin 21 eri kielelle. Schulz teki kaikki 17 897 strippiä yksin ilman avustajia.
Tenavien on katsottu esimerkillään mullistaneen sanomalehtisarjakuvan ja lukuisat sarjakuvantekijät ovat julistaneet sen esikuvakseen. Schulz piirsi sarjaa hyvin pelkistetyllä piirrostyylillä ja se ilmestyi alkujaan tavanomaista pienemmässä koossa, joka kuitenkin myöhemmin muodostui alan standardiksi. Tenavien henkilöt ovat lapsia, jotka ilmaisevat usein aikuisten tunteita, ja sarjan huumori syntyy pitkälti hahmojen kärjistetyistä persoonallisuuksista sekä toistuvista aiheista. Sarjan vahvuutena on pidetty sen psykologista tasoa ja se on nähty myös filosofisena.
Tenavien merkittävä teema on arkipäiväisten vastoinkäymisten ja epävarmuuden tunteen kuvaus, jotka tulevat esiin varsinkin sarjan päähenkilössä Jaska Jokusessa (Charlie Brown). Myös mielikuvituksellinen ja inhimillisenä kuvattu koira Ressu (Snoopy) on muodostunut hyvin suosituksi hahmoksi. Schulz viittasi Tenavissa usein uskonnollisiin teemoihin, mutta pääsääntöisesti hän vältteli kiistanalaisia aiheita.
Tenavista on tehty 45 televisioanimaatiota, viisi pitkää animaatioelokuvaa ja Broadway-musikaali, jotka ovat kaikki olleet suosittuja varsinkin sarjan kotimaassa Yhdysvalloissa. Tenavat on ollut valtaisa kaupallinen menestys. Se on saanut oheistuotteiden ja hahmojen mainoskäytön myötä ympärilleen miljardiluokan liiketoiminnan, joka on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Tenavia julkaisi vuoteen 2011 saakka United Feature Syndicate -sarjakuvasyndikaatti. Nykyisin sarjan oikeudet omistaa Peanuts Worldwide -niminen yhteisyritys, jonka omistavat Sony ja Schulzin perikunta.
Historia Sarjan synty thumb|Charles M. Schulz piirtämässä Jaska Jokusta vuonna 1956. Tenavia edelsi Li’l Folks (”Pikkuväki”) -niminen sarja, jota Schulz piirsi kotikaupunkinsa Saint Paulin St. Paul Pioneer Press -lehteen vuosina 1947–1950. Kyseessä ei ollut varsinainen strippisarja, vaan jokainen Li’l Folksin numero sisälsi neljä erillistä yhden kuvan vitsiä. Sarjan hahmot olivat kaikki lapsia.Kidd (toim.) 2001, Li’l Folksia koskevat sivut. Schulzilla ei kertomansa mukaan ollut alun perin mitään erityistä kiinnostusta tehdä sarjakuvaa nimenomaan lapsista. Kokeiltuaan erilaisia ideoita hän päätyi lapsiin, koska ”ne kävivät kaupaksi”.Michaelis 2008, s. 170.
Li’l Folks sisälsi jo Tenavien lähtökohdan: lapset puhumassa tunteista ja asioista, jotka normaalisti kuuluvat aikuisten eikä lasten maailmaan. Useat Tenavien varhaiset hahmot ja vitsit saivat alkunsa jo Li’l Folksissa. Sarjassa muun muassa esiintyi Ressua muistuttanut koira ja useampikin Charlie Brown -niminen poika.Charles M. Schulz: Li'l Beginnings Fivecentsplease.org. Viitattu 8.12.2014.70 years of Peanuts Charles M. Schulz Museum 2020. Viitattu 24.10.2022. Varhaisissa Li’l Folks -stripeissä lapset näyttivät vielä suhteellisen realistisilta, mutta vuoteen 1949 mennessä ne muuttuivat suuripäisiksi karikatyyreiksi ja ennakoivat näin varhaisten Tenavat-strippien visuaalista ilmettä.Michaelis 2008, s. 186.
Schulz lopetti Li’l Folksin piirtämisen syksyllä 1949, koska St. Paul Pioneer Pressin päätoimittajalla ei ollut kiinnostusta sarjan kehittämiseen. Vuoden 1950 alussa Schulz tarjosi newyorkilaiselle United Features -syndikaatille uutta sarjaa, joka olisi muodostunut kahdesta allekkaisesta stripistä. Syndikaatti kiinnostui ja ehdotti, että ylempi strippi kertoisi lapsista ja alempi teineistä. Lopulta kuitenkin sovittiin, että Schulz ryhtyisi piirtämään yhtä neliruutuista strippiä, joka jatkaisi Li’l Folksin lapsiaihetta muutaman vakiohahmon voimin.Michaelis 2008, s. 198–199, 201, 205.
Sanomalehdet pyrkivät noihin aikoihin supistamaan sarjakuville varattua palstatilaa. United Featuresin johdossa keksittiin, että pienistä lapsihahmoista kertova vitsisarja voitaisiin räätälöidä tuotteeksi, joka vastaisi lehtien toiveita.Harvey 1994, s. 212. Sarja ilmestyisikin tavallista pienikokoisempana, vain kolmen palstan levyisenä neljän sijasta. Sitä markkinoitaisiin lehdille ”tilansäästöstrippinä”, joka kiinnittäisi lukijoiden huomion mutta veisi vähän palstatilaa. Tenavat-strippi muodostui neljästä suorakulmaisesta ruudusta, joten ne voitiin painaa sanomalehden sivulle kolmessa eri muodossa: vaakasuorassa, pystysuorassa tai kahdella rivillä neliönmuotoisessa tilassa. Schulz sopeutui tähän pelkistämällä piirrostyylinsä mahdollisimman niukaksi, sillä hän toivoi ruutuihin jäävän tyhjän tilan kiinnittävän lukijoiden huomion täyteen ahdetuilla sarjakuvasivuilla. Schulz arveli myöhemmin, että tämä alkujaan tilanpuutteen sanelema ratkaisu oli keskeistä hänen tunnusomaisen piirrostyylinsä kehittymiselle.Michaelis 2008, s. 208–211.
Sarjan nimi Tenavien aloittaessa tarkoituksena oli alun perin säilyttää Schulzin edellisen sarjan nimi muutettuna muotoon Li’l Folk. Hieman ennen sarjan julkistamista kuitenkin ilmeni, että sarjakuvapiirtäjä Tack Knightin 1930-luvulla piirtämän Little Folks -sarjan nimi oli rekisteröity tavaramerkki, ja Knight kielsi käyttämästä nimeä, joka muistuttaisi liian läheisesti sitä. Koska Schulz oli tässä vaiheessa jo valinnut sarjansa päähahmolle nimen, hän ehdotti koko stripin nimeämistä sen mukaan ”Charlie Browniksi” tai ”Good ol’ Charlie Browniksi”. Syndikaatti kuitenkin valitsi nimen Peanuts (kirjaimellisesti ”maapähkinät”, tarkoittaa myös jotain pientä tai mitätöntä). Nimen keksi tiettävästi syndikaatin tuotantojohtaja William Anderson. Hänen innoittajanaan toimi suosittu television lastenohjelma The Howdy Doody Show, jossa studion lapsiyleisö istui vaatimattomassa aitiossa (”peanut gallery”) ja sarjassa hahmona esiintynyt intiaanipäällikkö viittasi heihin sanalla ”peanuts”. Anderson ja United Featuresin johto uskoivat sen olevan yleinen puhekielinen nimitys pikkulapsille, vaikka näin ei ollut. Schulz myöntyi vastentahtoisesti ehdotettuun nimeen. Hänelle myös lupailtiin, että nimi voitaisiin ehkä myöhemmin vaihtaa.Michaelis 2008, 218–221. Sarjan alkuvuosina Schulz pyysi useasti nimen vaihtamista. Siinä vaiheessa, kun Tenavat alkoi menestyä, nimi katsottiin kuitenkin jo niin vakiintuneeksi, ettei sitä enää haluttu muuttaa.Miss Cellania: Why Was Charles M. Schulz's Comic Strip Called Peanuts? Neatorama 13.2.2014. Viitattu 21.12.2014.
Vielä vuosikymmeniä myöhemmin antamassaan haastattelussa Schulz sanoi sen olevan ”huonoin nimi mitä millään sarjakuvastripillä on ollut” ja pitävänsä loukkaavana sitä, että hänen elämäntyönsä oli saanut tällaisen vähättelevän nimen. Erityisesti häntä turhauttivat valitukset ja kyselyt lukijoilta, jotka eivät ymmärtäneet, mihin tai kehen sarjan nimi viittasi. Schulz vältteli sarjan nimen käyttöä puhuessaan työstään ja sanoi mieluummin piirtävänsä ”Jaska Jokusta ja Ressua”.Marschall, s. 317–319. Schulzin elinaikana julkaistujen Tenavat-kokoelmakirjojen ja -animaatioiden nimissä (muutamaa varhaista kirjaa lukuun ottamatta) ei koskaan käytetty itse sarjan nimeä, vaan aina jonkin sen hahmon nimeä, useimmiten Jaska Jokusen.Derrick Bang: PEANUTS Reprint Books Fivecentsplease.org. Viitattu 21.12.2014. Sunnuntaistrippien otsikkoruudussa oli marraskuusta 1966 alkaen aina sarjan nimen alapuolella yhtä suuri alaotsikko ”mukana vanha kunnon Jaska Jokunen” (featuring ”Good Ol’ Charlie Brown”). Teksti tosin jäi pois, kun ”Peanuts”-otsikon fonttia muutettiin tammikuussa 1987.
Sarjan alkuvuodet Tenavat alkoi ilmestyä 2. lokakuuta 1950, aluksi seitsemässä sanomalehdessä, jotka olivat Minneapolis Tribune, Chicago Tribune, Washington Post, The Denver Post, Seattle Times sekä Pennsylvaniassa ilmestyneet Evening Chronicle ja Globe-Times.Michaelis 2008, s. 220. Sarjassa oli aluksi neljä hahmoa: Jaska Jokunen (Charlie Brown), Kielo (Patty), Pave (Shermy) ja Ressu (Snoopy). Kahden seuraavan vuoden aikana Schulz kuitenkin esitteli neljä uutta hahmoa: Lipen (Violet), Amadeuksen (Schroeder), Tellun (Lucy) ja Epun (Linus).Meet the Gang Fivecentsplease.com. Viitattu 14.12.2014. Aluksi sarja ilmestyi kuutena päivänä viikossa. Sunnuntaistripit alkoivat ilmestyä 6. tammikuuta 1952.1950 Charles M. Schulz -museo. Viitattu 14.12.2014. Syndikaatti markkinoi alkuvaiheessa Tenavia ostamalla mainostilaa sarjaa julkaisemattomista lehdistä ja kannustamalla mainoksissa lehden tilaajia pyytämään toimitusta ottamaan sarjan julkaistavakseen. Syndikaatin aktiivisesta markkinointistrategiasta huolimatta Tenavat ei noussut heti menestykseen, vaan kasvatti suosiotaan hitaasti. Vuoden kuluttua alkamisestaan sarja oli päässyt 36:een lehteen, mutta varsinainen nousu alkoi vuonna 1952. Syndikaatissa laskettiin, että pelkästään markkinointikulujen kattamiseksi sarja olisi myytävä vähintään sataan lehteen. Tämä raja saavutettiin lopulta kesäkuussa 1955.Michaelis 2008, s. 243, 277.Johsnon 1989, s. 27–28.
Samaan aikaan Tenavien kanssa syksyllä 1950 alkaneet Masi- ja Ville Vallaton -sarjakuvat lisäsivät suosiotaan aluksi paljon nopeammin. Ville Vallattoman piirtäjä Hank Ketcham sai National Cartoonists Societyn myöntämän Reuben-palkinnon vuonna 1952 ja Masin piirtäjä Mort Walker vuonna 1953. Schulz palkittiin vasta 1956, mutta vuonna 1965 hänestä tuli ensimmäinen kahdesti Reubenilla palkittu piirtäjä.Michaelis 2008, s. 270, 273, 285, 299. Tenavien suosio alkoi yhtä kaikki parin alkuvuoden jälkeen nopeasti kasvaa Yhdysvalloissa, ja siitä tuli 1950-luvun puolivälissä suosittu varsinkin opiskelijoiden keskuudessa. Vuoden 1958 lopussa sarja ilmestyi jo neljässäsadassa lehdessä Yhdysvalloissa ja Kanadassa.Michaelis 2008, s. 267–269, 277. United Featuresin edustajien ei lopulta tarvinnut mainostaa Tenavia lainkaan, vaan pelkästään vastaanottaa lehtien tilauksia.
Tenavien sisältö oli alkuvaiheessa varsin erilaista kuin myöhemmin. Alkuvuosina hahmot kuvattiin usein tyypillisissä pienten lasten leikeissä ja vitsit olivat enemmän vitsejä hassuja asioita tekevistä lapsista yleisesti eikä niinkään tietyistä erikoisilla luonteenpiirteillä varustetuista hahmoista.On Creativity - Part 1 Schulz's Beethoven: Schroeder's Muse -verkkonäyttely Viitattu 23.12.2014. Hahmojen alkaessa kehittyä lasten leikit jäivät pikku hiljaa pois tarpeettomina juoniaiheina.Kidd (toim.) 2001. Hahmojen persoonallisuudet ja sarjan yleinen tyyli asettuivat vähitellen kohdilleen 1950-luvun aikana. Irtovitsien rinnalle alkoi ilmaantua yhä enemmän toistuvia aiheita sekä useiden päivien ja jopa viikkojen mittaisia jatkotarinoita.Celebrating Peanuts 60 years, Jean Schulzin esipuhe, s. IX. Jaska Jokunen kuvattiin sarjan ensimmäisinä vuosina näsäviisaana ja sanavalmiina lapsena, mutta nämä piirteet katosivat vähitellen. Jaska Jokusen alakuloinen ja kärsivä olemus alkoi olla tunnistettava vuonna 1954, minkä jotkut ovat tulkinneet ratkaisevaksi käännekohdaksi Tenavien historiassa, hetkeksi ”jolloin Tenavista tuli Tenavat”.A Turning Point in the Peanuts Strip Jean Schulzin blogi, Charles M. Schulz -museo. Viitattu 23.12.2014.Michaelis 2007, s. 295.
Huippuvuodet thumb|pysty=2.2|Ressun mielikuvitusseikkailuja ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankarina esittävä strippi vuodelta 1966. Ressun koirankoppi nähtiin aina samasta kulmasta, ja Schulzin mukaan se muuttui lopulta esineenä varsin epätodelliseksi.