Yläpaljakka on tunturin alue, jolla ei kylmyyden takia ole yhtenäistä kasvipeitettä. Niukka kasvillisuus on lähinnä sammalta ja jäkälää kivilouhikoissa ja kallioissa. Vain harvat putkilokasvit pystyvät kasvamaan näin kylmässä. Yläpaljakkaa sanotaan myös yläalpiiniseksi tai yläoroarktiseksi alueeksi. Kesällä lumiset lumenviipymät ja lumenpysymät ovat yläpaljakalla tavallisia ja antavat yläpaljakalle ilmeensä.
Joidenkin tutkijoiden mielestä Suomessa esiintyy yläpaljakkaa Haltitunturin yläosassa yli 1 150 metrin korkeudessa.Tunturikasvit, Olle G Olsson, Tietoniekat, Weilin+Göös 1986, , Ruots alkuteos 1985 Fjällflora, s. 4 Jotkut määrittelevät yläpaljakan rajaksi Suomessa 1 300 metriä,Henry Väre ja Rauni Partanen: Suomen tunturikasvio. Metsäkustannus OY 2009, , s. 14. jolloin sitä olisi vain Haltilla ja Rudnillä. Enemmän yläpaljakkaa on Skandeilla muun muassa Jotunheimenissa, Dovressa, Halagississa yli 1 600 metrin korkeudessa, Kebnekaisella ja Sarektjåkkålla yli 1 400 metrin korkeudessa sekä Pältsanilla 1 000 metrin korkeudessa.
Yläpaljakalla voi kasvaa muun muassa jääleinikkiä (Ranunculus glacialis), haproa (Oxyria digyna)Tunturit (alkuosa) Tunturissa tuulee!, tankipiippoa ja kääpiökokoisia pajulajeja.
Lähteet
Luokka:Tunturipaljakka