Vesijättö on entinen vesialue, joka on pysyvästi muuttunut maa-alueeksi.
Vesijättö Suomessa Vesijättöä voi syntyä maan kohoamisen vuoksi, järvien umpeenkasvun ja soistumisen kautta sekä vedenpinnan keinotekoisen laskemisen kautta. Vesijättöä voi syntyä myös keinotekoisesti rantaa täyttämällä tai pengertämällä; täyttämällä syntynyttä vesijättöä ei kuitenkaan oikeudellisesti yleensä katsota vesijätöksi.
Vesijätön omistusoikeus Vesialueen muuttuminen vesijätöksi ei muuta alueen omistusta. Vesijätön omistaa se, joka omisti vesialueen.
Lukumäärällisesti ja pinta-alan perusteella suurin vesijättöjen ryhmä on yhteinen vesijättö. Se on yhteinen alue, jonka omistavat usean kiinteistön omistajat yhdessä.Kinnunen, s. 20 Monesti kyseessä on isojaossa kylän (jakokunnan) yhteiseksi jäänyt vesialue. Vesijättö on myös voinut muodostua jonkin kiinteistön alueelle, jolloin sen omistaa tuon kiinteistön omistaja. Tällainen vesijättö on yksityistä vesijättöä.Kinnunen, s. 34 Kolmas vesijättöjen ryhmä on erillinen vesijättö.
Vesijättöalue haittaa ranta-alueiden käyttöä, hoitoa tai rakentamista, kun omistajuus on epäselvä.
Vesijätön lunastaminen Rantakiinteistön omistajalla on oikeus tietyin edellytyksin lunastaa kiinteistön ja vesialueen välissä oleva vesijättöalue itselleen.
Vesijätön lunastusta silmällä pitäen voidaan vesijättö voidaan määritellä oikeudellisesti seuraavasti:Vesijättö on sellainen aikaisemmin veden peitossa ollut, pysyvästi kuivaksi jäänyt maa-alue, joka on eri rekisteriyksikköä rantaviivan toisella puolella olevan maa-alueen kanssa ja joka pääsääntöisesti ei ole syntynyt täyttämällä eikä sen omistusoikeudellinen ja kiinteistötekninen asema ole saanut muuttua vesijätön syntymisen jälkeen tapahtuneen yhteisen alueen jaon, lunastamisen taikka määräalan luovutuksen kautta.
Katso myös
Erillinen vesijättö
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Maanmittaus Luokka:Vesi Luokka:Kiinteistöoikeus