Kleopatra () on Joseph L. Mankiewiczin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1963. Elokuva kuvaa Egyptin nuoren kuningattaren Kleopatra VII:n pyrkimyksiä vastustaa Rooman valtakunnan laajentumista Egyptiin. Elokuva sai neljä Oscar-palkintoa.
Käsikirjoituksesta vastasivat Joseph L. Mankiewicz, Ranald MacDougall ja Sidney Buchman. Elokuva on sovitettu Carlo Maria Franzeron vuonna 1957 julkaisemaan kirjaan The Life and Times of Cleopatra sekä Plutarkhoksen, Suetoniuksen ja Appianuksen historiankirjoituksiin. Elokuvan pääosissa ovat Elizabeth Taylor nimiroolissa, Richard Burton, Rex Harrison, Roddy McDowall ja Martin Landau.
Tuottaja Walter Wanger oli pitkään harkinnut elämäkerrallisen elokuvan tekemistä Egyptin kuningatar Kleopatra VII:sta. Vuonna 1958 hänen tuotantoyhtiönsä teki yhteistyötä 20h Century Foxin kanssa elokuvan tuottamiseksi. Laajan roolitushaun jälkeen Elizabeth Taylor allekirjoitti nimiroolin sopimuksen ennätyksellisellä miljoonan dollarin palkalla. Rouben Mamoulian palkattiin ohjaajaksi, ja käsikirjoitukseen tehtiin useita tarkistuksia, joiden tekijät olivat Nigel Balchin, Dale Wasserman, Lawrence Durrell ja Nunnally Johnson. Pääkuvaukset alkoivat Englannissa Pinewoodin studioilla 28. syyskuuta 1960, mutta Taylorin terveysongelmat — vilustuminen alastonkohtauksen jälkeen kylmissä olosuhteissa, joka johti aivokalvontulehdukseen — ja lähes menehtyminen keuhkokuumeeseen maaliskuussa 1961 viivästyttivät kuvausten jatkamista. Tuotanto keskeytettiin marraskuussa, kun budjetti ylittyi ja käyttökelpoista materiaalia oli olemassa vain kymmenen minuuttia.
Rouben Mamoulian erosi ohjaajan pestistä ja hänen tilalleen tuli Joseph L. Mankiewicz, joka oli ohjannut Tayloria elokuvassa Äkkiä viime kesänä (1959). Tuotanto siirrettiin Elizabet Taylorin vaatimuksesta lämpimämpään ilmastoon Roomaan Cinecittàn studioille, jossa kuvaukset jatkuivat 25. syyskuuta 1961 ilman valmista käsikirjoitusta.
Kuvausten aikana nousi maailmanlaajuisiin otsikoihin skandaali, kun naimisissa tahoillaan olevilla Taylorilla ja Burtonilla oli suhde eli he syyllistyivät aviorikokseen. Kuvaukset päättyivät 28. heinäkuuta 1962, ja uusintakuvauksia tehtiin helmi-maaliskuussa 1963. Elokuvan tuotantokustannusten arvioidaan olleen yhteensä 31 miljoonaa dollaria (pois lukien Britanniassa tehdyt kuvaukset 5 miljoonaa dollaria), ja siitä tuli siihen mennessä kallein koskaan tehty elokuva, ja se melkein ajoi studion konkurssiin. Levitys-, paino- ja mainoskulut lisäsivät Foxin kustannuksiin vielä 13 miljoonaa dollaria.
Kleopatra sai ensi-iltansa Rivoli-teatterissa New Yorkissa 12. kesäkuuta 1963. Se sai yleisesti ottaen myönteisen vastaanoton amerikkalaisilta elokuvakriitikoilta, mutta epäsuotuisan Euroopassa. Siitä tuli vuoden 1963 tuottoisin elokuva, joka tuotti Yhdysvalloissa ja Kanadassa 57,7 miljoonaa dollaria lipputuloja, ja oli yksi vuosikymmenen tuottoisimmista elokuvista maailmanlaajuisesti. Elokuva kuitenkin teki aluksi tappiota tuotanto- ja markkinointikustannustensa vuoksi, jotka olivat yhteensä 44 miljoonaa dollaria (452 miljoonaa dollaria vuoden 2024 rahassa).
Elokuva sai yhdeksän ehdokkuutta 36. Oscar-gaalassa, kuten parhaan elokuvan palkinnon, ja voitti niistä neljä: paras tuotantosuunnittelu ja lavastus (värielokuva) John DeCuir, Jack Martin Smith, Hilyard M. Brown, Herman A. Blumenthal, Elven Webb, Maurice Pelling ja Boris Juraga; Walter M. Scott, Paul S. Fox ja Ray Moyer; paras kuvaus (värielokuva) Leon Shamroy; parhaat visuaaliset tehosteet Emil Kosa Jr. ja paras pukusuunnittelu (värielokuva) Irene Sharaff, Vittorio Nino Novarese, ja Renié.
Juoni Farsaloksen taistelun jälkeen vuonna 48 eaa. Julius Caesar matkustaa Egyptiin näennäisesti tullakseen nimitetyksi nuoren faarao Ptolemaios XIII:n ja tämän vanhemman sisaren ja kanssahallitsija Kleopatra VII:n isän testamentin toimeenpanijaksi. Ptolemaios ja Kleopatra ovat keskellä omaa sisällissotaansa, ja Kleopatra on ajettu pois Aleksandrian kaupungista. Ptolemaios hallitsee yksin kolmen ”suojelijansa” alaisuudessa: ylieunukki Potheinoksen, opettajansa Theodotoksen ja kenraali Achillaksen.
Kleopatra suostuttelee Julius Caesarin antamaan takaisin valtaistuimensa Ptolemaiokselta. Caesar, joka on käytännössä ottanut valtakunnan hallintaansa, tuomitsee ylieunukki Potheinoksen kuolemaan Kleopatran salamurhayrityksen järjestämisestä ja karkottaa Ptolemaioksen itäiseen autiomaahan, jossa hän ja hänen armeijansa kohtaavat varman kuoleman Mithridatesta vastaan. Kleopatra kruunataan Egyptin kuningattareksi, ja hän alkaa unelmoida maailmanhallitsijuudesta Julius Caesarin kanssa, joka puolestaan haluaa Rooman kuninkaaksi. He menevät naimisiin, ja kun heidän poikansa Kaisarion syntyy, Caesar tunnustaa tämän julkisesti omakseen, mistä tulee Rooman ja senaatin puheenaihe.
pienoiskuva|300x300px|Kleopatra saapuu Roomaan, kohtaus elokuvasta
Saatuaan elinikäisen diktaattorin viran Julius Caesar lähettää hakemaan Kleopatraa. Tämä saapuu Roomaan loisteliaassa kulkueessa ja saa osakseen roomalaisten ihailun. Senaatti on yhä tyytymättömämpi huhujen keskellä, joiden mukaan Julius Caesar haluaa kuninkaaksi. Maaliskuun iduksena vuonna 44 eaa. joukko salaliittolaisia salamurhaa Caesarin ja pakenee kaupungista aloittaen kapinan. Octavianuksen (Julius Caesarin ottopoika), Marcus Antoniuksen (Caesarin oikea käsi ja kenraali) ja Marcus Aemilius Lepiduksen triumviraatti eli kolmiliitto kukistaa kapinan ja jakaa keskenään tasavallan. Kleopatra raivostuu, kun Julius Caesarin testamentti tunnustaa Octavianuksen Kaisarionin sijaan viralliseksi perilliseksi ja palaa Egyptiin. Suunnitellessaan sotaretkeä Parthiaa vastaan idässä Antonius tajuaa tarvitsevansa rahaa ja tarvikkeita, joita vain Egypti voi riittävästi tarjota. Kieltäydyttyään toistuvasti lähtemästä Egyptistä Kleopatra suostuu ja tapaa hänet kuninkaallisella proomullaan Tarsoksessa. Heidän välilleen syntyy rakkaussuhde. Octavianuksen tekemä Lepiduksen karkottaminen pakottaa Antoniuksen palaamaan Roomaan, jossa hän menee naimisiin Octavianuksen sisaren Octavia minorin kanssa estääkseen poliittisen konfliktin. Tämä raivostuttaa Kleopatraa. Antonius ja Kleopatra sopivat ja menevät naimisiin, ja Antonius eroaa Octaviasta. Raivostunut Octavianus lukee Antoniuksen testamentin Rooman senaatille ja paljastaa, että Antonius haluaa tulla haudatuksi Egyptiin. Rooma kääntyy Antoniusta vastaan, ja Octavianuksen kehotus sotaan Egyptiä vastaan saa haltioituneen vastauksen. Sota ratkeaa Aktionin meritaistelussa 2. syyskuuta 31 eaa., jossa Octavianuksen laivasto Marcus Agrippan komennossa voittaa Antoniuksen ja Egyptin laivaston johtoalukset. Olettaen, että Antonius on kuollut, Kleopatra käskee egyptiläisten joukkojen palata kotiin. Antonius seuraa häntä jättäen laivastonsa ilman johtajaa sekä tuhon omaksi.
pienoiskuva|Lapsinäyttelijä Loris Loddi Kaisarionin roolissa
Kuukausia myöhemmin Kleopatra lähettää Kaisarionin naamioituneena pois Aleksandriasta. Hän myös suostuttelee Antoniuksen ottamaan takaisin joukkojensa komennon ja taistelemaan Octavianuksen eteneviä armeijoita vastaan. Antoniuksen sotilaat kuitenkin hylkäävät hänet yöllä. Viimeinen Antoniukselle uskollinen mies Rufio tappaa itsensä. Antonius yrittää saada Octavianuksen kaksintaisteluun, mutta joutuu lopulta pakenemaan kaupunkiin. Antoniuksen palatessa palatsiin, uskollinen kannattaja Apollodorus, joka oli itse rakastunut Kleopatraan, kertoo Antoniukselle, että Kleopatra on piiloutuneena hautakammioonsa, kuten Antonius oli määrännyt, ja antaa Antoniuksen uskoa tämän olevan kuollut. Antonius syöksyy omaan miekkaansa. Apollodorus tunnustaa valehdelleensa Antoniukselle ja auttaa tämän hautakammioon, jonne Kleopatra ja kaksi palvelijaa ovat vetäyneet turvaan. Antonius kuolee Kleopatran syliin.
Octavianus ja hänen armeijansa marssivat Aleksandriaan Kaisarionin ruumis vankkureissa. Hän löytää Apollodoruksen ruumiin, joka on myrkyttänyt itsensä. Hän saa tiedon, että Antonius on kuollut ja Kleopatra on piilossa hautakammiossa. Hän tarjoaa Kleopatralle asemaa hallita Egyptiä Rooman provinssina, jos tämä seuraa häntä Roomaan. Tietäen poikansa kuolleen, Kleopatra suostuu Octavianuksen ehtoihin, kuten poikansa hengen edestä antamansa lupauksen olla vahingoittamatta itseään. Octavianuksen lähdettyä hän määrää palvelijoitaan avustamaan itsemurhassa käärmeen pistämänä. Saatuaan tietää, että Kleopatra aikoi tappaa itsensä, Octavianus ja hänen vartijansa ryntäävät Kleopatran hautakammioon ja löytävät tämän kuolleena, kultaiseen pukuun puettuna, palvelijoidensa ja hänet tappaneen käärmeen kanssa.
Näyttelijät
Ideointi ja esituotanto Tuottaja Walter Wanger oli jo pitkään halunnut tehdä elämäkerrallisen elokuvan Kleopatrasta. Dartmouth Collegen kandidaattiopiskelijana hän luki ensin Théophile Gautierin fantasia-romaanin Une nuit de Cléopâtre (Yksi Kleopatran öistä, 1838) ja muita fantasiaromansseja ja sitten Thomas Northin vuonna 1579 julkaiseman englanninkielisen käännöksen Plutarkhoksen elämästä ja William Shakespearen näytelmän Antonius ja Kleopatra. Wanger oli kuvitellut Kleopatran "nuorekkaan naisellisuuden, naiseuden ja voiman perikuvaksi", mutta vasta nähtyään Elizabeth Taylorin elokuvan Paikka auringossa (1951) hän löysi ihanteellisen ehdokkaan rooliin. pienoiskuva|Elizabeth Taylor Kleopatran osassa Wanger esitteli idean useille elokuvastudioille, kuten Monogramille ja RKO Picturesille. Hän lähestyi myös Tayloria ja tämän aviomiestä, tuottaja Michael Toddia projektin tuottamiseksi United Artistsin kanssa. Taylor ilmaisi kiinnostuksensa projektiin, mutta delegoi päätöksen Toddille. Samaan aikaan Twentieth Century Fox oli taloudellisissa vaikeuksissa vuonna 1958 ensi-iltaan tulleitten elokuvien suurten tappioiden vuoksi. Kääntääkseen studion onnen studion johtaja Spyros Skouras pyysi studion johtajaa David Brownia etsimään toteuttamiskelpoisen projektin, joka olisi "iso elokuva". Brown ehdotti uusintaversiota elokuvasta Kleopatra (1917), jossa pääosassa oli ollut Theda Bara.
Syksyllä 1958 Wangerin tuotantoyhtiö solmi yhteistuotantosopimuksen Twentieth Century Foxin kanssa. Walter Wanger tarjosi johtajille harkittavaksi neljää elokuvaa. He valitsivat kolme, ja Kleopatran tuotanto aloitettiin ensimmäisenä. Wanger osti Carlo Mario Franzeron elämäkerran The Life and Times of Cleopatra -elokuvaoikeudet. Skouras piti ensimmäisen tapaamisensa Wangerin kanssa ja pyysi sihteeriään hakemaan Kleopatran vuoden 1917 version käsikirjoituksen. Skouras vaati: "Tämä tarvitsee vain pienen uudelleenkirjoittamisen. Antakaa minulle tämä uudelleen, niin tienaamme paljon rahaa." Koska alkuperäinen käsikirjoitus oli kirjoitettu mykkäelokuvalle, käsikirjoitus sisälsi enimmäkseen ohjeet kameran säädöille.
Käsikirjoitus