Volkswagen K70 on Volkswagenin ensimmäinen etuvetoinen ja vesijäähdytteinen malli, joka oli tuotannossa vuosina 1970–1975.
Yleistä
Auto on alun perin NSU:n kehittämä, mutta vuoden 1969 yrityskauppojen jälkeen Volkswagen lykkäsi mallin julkistusta ja teki enimmäkseen näkymättömiä muutoksia mm. taka-akselistoon ennen julkaisua vuonna 1970 VW:n nimellä. Malleja oli neljä: K70, K70S, K70L ja K70LS. Autoja valmistettiin reilut 211 000 kappaletta.
Myynti Suomessa Volkswagen K70 esiteltiin Suomessa loppukesällä 1970. Maahantuoja, Wihuri-yhtymän Volkswagen-osasto suositteli autoa etenkin "miehille, jotka osaavat ajaa". Mainostekstien mukaan K70 oli kaikkea sitä, mitä perinteinen Kupla ei ollut. Teknisesti K70:lla ei ollutkaan mitään yhteistä siihenastisten Volkswagenin mallien kanssa. Autolehtien koeajajat kehuivat K70:n ajo-ominaisuuksia, suorituskykyä, muotoilua ja sisätiloja ja ennustivat auton herättävän suurta mielenkiintoa jo pelkästään sen ansiosta, että se poikkesi täysin totutuista Volkswageneista. Olli J. Ojanen: Autot Suomessa, osa 1 – Volkswagen, s. 100. Helsinki: Alfamer Oy, 1998.
Volkswagen K70 oli Suomessa kallis auto. Vuonna 1971 se maksoi 27 390 markkaa (vuoden 2005 rahassa 30 978 euroa), kun Volkswagen Kuplan 1200 cm³:n moottorilla varustetun perusmallin hinta oli 11 260 markkaa (12 735 €). Esimerkiksi K70:ta suurempaan kokoluokkaan kuulunut Toyota Crown maksoi 16 150 markkaa (18 265 €). K70:n lähimpiä saksalaisia perheautoluokan kilpailijoita olivat Ford Taunus ja Opel Rekord, joista edellisen hinta oli 15 270 markkaa (17 270 €) ja jälkimmäisen 17 990 markkaa (20 346 €). Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 304–308. Helsinki: Otava, 1971. Volkswagen K70-autoja myytiin Suomessa vuosina 1970–1975 vain vajaat 900 kappaletta, kun Kupla-mallin eri versioita rekisteröitiin samoina vuosina liki 33 000 autoa. Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos), s. 186–188. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.
Tekniikka
Moottori vaihdelaatikkoineen on keulassa pitkittäin 32 astetta oikealla kallistettuna. Etujarrujen kiinnitys tasauspyörästön kylkeen oli aikanaan ja on edelleen epätavanomainen, vaikkakin vastaavia jousittamatonta massaa säästäviä ratkaisuja on nähty myös muilta valmistajilta - takajarrut ovat perinteiset rumpujarrut. Jarrut ovat alipainetehostetut nestejarrut (NAP). Kuiva yksilevykytkin voidaan vaihtaa irrottamatta moottoria taikka vaihdelaatikkoa, joka on käsivalintainen ja nelivaihteinen - muita vaihtoehtoja ei ollut tarjolla. Alusta on sekä edessä että takana MacPherson-jousijalkatyyppinen.
Moottori
K70:n OHC-moottori on erilainen muihin Volkswagenin vesijäähdytteisiin nelisylinterisiin rivimoottoreihin verrattuna ja sitä oli saatavana aluksi 1,6-litraiset (75 tai 90 hv) versiot ja myöhemmin vuoden 1974 toukokuusta lähtien myös 1,8-litrainen (100 hv) versio.
MalliMoottoriIskutilavuusTehoVääntö1.6 R4 OHC DB 1 605 cm3 55 kW (75 hv) @5 200 r/min 125 Nm @3 500 r/min1.6 R4 OHC DA 1 605 cm3 66 kW (90 hv) @5 200 r/min 137 Nm @4 000 r/min1.8 LS R4 OHC DC 1 807 cm3 73 kW (100 hv) @5 300 r/min 1 55 Nm @ 3 750 r/min
Suorituskyky
MalliHuippunopeus(km/h)Kiihtyvyyss (0–100 km/h)1.6 (75 hv)14816,01.6 (90 hv)15813,01.8 (100 hv)16212,5
Mitat
Pituus: 4 470 mm Leveys: 1 685 mm Korkeus: 1 465 mm Akseliväli: 2 690 mm Raideleveys (e/t): 1 390/1 425 mm Kääntöympyrä: 10,8 m Omamassa: 1 050−1 120 kg Tavaratila: 600 l Polttoainesäiliö: 52 l
Lähteet
Aiheesta muualla
K70 Luokka:D-segmentin autot Luokka:1970-luvun autot