Mikko Einar Juva (vuoteen 1935 Juvelius; 22. marraskuuta 1918 Kaarlela – 1. tammikuuta 2004 Turku) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa ja yliopistomies, oppiarvoltaan teologian ja filosofian tohtori. Hän loi poikkeuksellisen laaja-alaisen uran sekä yliopiston ja kirkon että valtakunnanpolitiikan palveluksessa.
Juvaa pidetään arvovaltaisena yliopistomiehenä ja kirkollisena vaikuttajana sekä ekumenian edistäjänä. Kotimaa nimesi Juvan 100 merkittävimmän itsenäisyyden ajan kirkollisen vaikuttajan joukkoon Suomessa vuonna 2017.
Ura Turun yliopiston rehtorin Einar W. Juvan poika lähti isäänsä seuraten akateemiselle uralle. Juva väitteli filosofian (historian) tohtoriksi Turun yliopistosta 1950 väitöskirjalla Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapauden murroksessa, ja teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1955 väitöskirjalla Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden hallitsemina vuosisatoina. Papiksi Juva vihittiin 1943, ja hän toimi sotilaspappina jatkosodassa. Toimittuaan Suomen kristillisessä ylioppilasliitossa 1944–1957 hänet valittiin isänsä jälkeen Turun yliopiston Suomen historian professoriksi. Einar ja Mikko Juva kirjoittivat yhdessä viisiosaisen Suomen kansan historian (1964–1967).
Juva työskenteli myöhemmin myös Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorina (1962–1978). Hän toimi myös Helsingin yliopiston vararehtorina 1968–1971, rehtorina 1971–1973 ja kanslerina 1973–1978. Juvan vuodet Helsingin yliopiston johdossa osuivat 1960–1970-luvun opiskelijaradikalismin kuohuvimpiin vuosiin, ja hän oli yksi Suomen yliopistolaitoksen kärkihahmoja taistelussa yliopistojen hallintouudistuksesta.
Yliopistouransa ohessa Juva toimi myös valtakunnanpolitiikassa: hänet valittiin 1965 perustetun Liberaalisen Kansanpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hänen kautensa kansanedustajana (1964–1966) ja puoluejohtajana (1965–1968) jäivät lyhyiksi. Vuonna 1981 LKP tiedusteli Juvaa ehdokkaakseen seuraavan vuoden presidentinvaaliin, mistä hän kieltäytyi.Blåfield, Antti – Vuoristo, Pekka: Kun valta vaihtui: Mitä todella tapahtui Suomen presidentinvaalissa 1982, s. 205. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982. . Tamminiemen pesänjakajat -kirjan mukaan poliitisten juonittelujen ulkopuolella pysytellyt Juva olisi saattanut olla varteenotettava ehdokas siinä tapauksessa, että presidentinvaali olisi ajautunut porvaripuoleiden kesken umpisolmuun.Tamminiemen pesänjakajat, s. 121–123. Tampere: Kustannus-Vaihe, 1981. .
Arkkipiispana Pitkään Luterilaisen maailmanliiton johtotehtävissä toiminut Juva valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi 1978. Hän ei ollut tätä aiemmin toiminut varsinaisessa papin virassa. Juva oli vapaamielinen teologi, joka pyrki aktiivisesti uudistamaan kirkon hallintoa ja otti rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tästä syystä hän joutui eri linjoille joidenkin kirkollisten ryhmittymien kanssa. Myös arkkipiispan työmäärä oli Juvan mielestä liian suuri. Juva jäi 1982 ennenaikaiselle eläkkeelle arkkipiispan virasta.Mustakallio, Hannu (toim.): ”Mikko Juva”, Kirkollisia vaikuttajia: Pyhästä Henrikistä nykyaikaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.
Juva oli tärkeä vaikuttaja myös kirkkojen välisessä ekumeenisessa liikkeessä. Hän vastasi vuonna 1963 Helsingissä pidetyn Luterilaisen maailmanliiton kokouksen järjestelyistä. Vuosina 1963–1970 Juva oli kyseisen liiton teologisen komission puheenjohtaja ja 1970–1977 maailmanliiton puheenjohtaja.
Suku Mikko Juva oli Turun yliopiston Suomen historian professorin ja rehtorin Einar W. Juvan poika. Hänen äitinsä oli Lempi (o.s. Kaila). Vuonna 1946 Juva meni naimisiin lääketieteen lisensiaatti Riitta Eleonora Brofeldtin kanssa. Jäätyään leskeksi vuonna 1990 Juva meni naimisiin agrologi Maisu Maija-Liisa Hägglundin (ent. Laurén) kanssa vuonna 1991. Juvalla oli neljä lasta: Kersti (s. 1948), Simo (s. 1950), Elina (s. 1953) ja Katriina (Kati) (s. 1958).
Poika Simo Juva toimi Lohjan kaupunginjohtajana ja tytär Kersti Juva Setan varapuheenjohtajana. Mikko Juva toimi eläkkeellejäämisensä jälkeen aktiivisesti mm. seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavassa Yhteys-liikkeessä.http://www.yhteys.org/poytakirjat/toimintakertomus2004.pdf
Teoksia
Augustinuksen valtiokäsitys ja sen perusteet (1945) Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapaamielisyyden murroksessa 1848–1869 (väitöskirja, FT, 1950) Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden aikana (väitöskirja, TT, 1955) Rajuilman alla (1956) Valtiokirkosta kansankirkoksi (1960) Suomen kansan historia I–V (Einar W. Juvan kanssa, 1964–67) Tästä on kysymys (Martti Simojoen kanssa, 1965) Kirkon parlamentti (1976) Seitsemän puhetta isänmaasta (1981) Jumalan maailma ja ihmisten (1982) Aika ajatella, aika uskoa (1985) Mies etsi vapautta: L. P. Tapanisen elämä. Kirjaneliö 1989. .
Aika etsiä ja aika löytää (1998)
Kunniamerkit 55x55px Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi 55x55px Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki 55x55px Vapaudenristin ritarikunnan 3. luokan vapaudenristi 55x55px Vapaudenristin ritarikunnan 4. luokan vapaudenristi tammenlehvän kera 55x55px Vapaudenristin ritarikunnan 4. luokan vapaudenristi 55x55px Oranian kuningasperheen ritarikunnan suurristi 55x55px Venäjän ortodoksisen kirkon Pyhän Vladimirin ritarikunnan 1. luokan kunniamerkki 55x55px Saksan liittotasavallan ansioritarikunnan suurristi
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Itse asiassa kuultuna. TV-haastattelu vuodelta 1983. Yle Areena.
Luokka:Turun yliopiston professorit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Helsingin yliopiston rehtorit Luokka:Helsingin yliopiston kanslerit Luokka:Suomen Kansanpuolueen poliitikot Luokka:Liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtajat Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispat Luokka:Suomalaiset historioitsijat Luokka:Kansanedustajat Luokka:Varsinais-Suomen vaalipiiri Luokka:Suomalaiset liberaalit poliitikot Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saajat Luokka:Vuonna 1918 syntyneet Luokka:Vuonna 2004 kuolleet