thumb|200px|Titaanidioksidin valmistuksessa syntyy sivutuotteena ferrosulfaattia. Sitä ja sen prosessoitua muotoa ferrisulfaattia voidaan käyttää jätevedenpuhdistuksessa. Kuvassa näkyvä Porin titaanidioksiditehtaalla Suomessa aikoinaan syntynyt ferrosulfaattivuori on käytetty tehtaan sulkeuduttua samalla alueella toimivan Kemira Oy:n vedenpuhdistuskemikaalien valmistukseen. Titaanidioksidi eli titaanivalkoinen (titaani(IV)oksidi, TiO2) on ominaisuuksiltaan erinomainen, hyvin kestävä ja monipuolinen yhdiste.
Ominaisuudet Titaanidioksidi (TiO2) on hyvin inertti, myrkytön valkoinen yhdiste, jonka moolimassa on 79,90 g/mol. Titaanidioksidin sulamispiste 1 855 °C, kiehumispiste 2 500–3 000 °C, tiheys 3,9–4,3 g/cm³ ja CAS-numero 13463-67-7. Se ei liukene happoihin tai emäksiin. TiO2 esiintyy kolmessa eri kidemuodossa: tetragonisina rutiilina ja anataasina sekä harvinaisena rombisena brookiittina.
Titaanidioksidin taitekerroin on erittäin korkea (rutiili 2,7; anataasi 2,55; vertailuna timantti 2,42), minkä takia sitä käytetään pigmenttinä maaleissa, papereissa ja muoveissa lisäämään niiden peittokykyä. Titaanidioksidin kidekoko on oltava noin 220 nanometriä eli puolet näkyvän valon aallonpituudesta, jotta se olisi mahdollisimman puhtaan valkoinen pigmentti. Jos kidekoko on hieman pienempi, niin valkoisen pigmentin sävy on sininen ja jos suurempi niin keltainen. Lisäksi titaanidioksidin on oltava hyvin puhdasta, sillä kiteessä jo muutama miljoonasosa (ppm), esimerkiksi kromia, värjää pigmentin keltaiseksi. Titaanidioksidipigmentit ovat parempien ominaisuuksiensa vuoksi syrjäyttäneet lyijypohjaiset pigmentit ja TiO2 onkin ominaisuuksiensa takia tuotetuin epäorgaaninen väriaine. Esimerkiksi maalien painosta on usein yli 20 prosenttia titaanipigmenttiä.Force 1991, Griebler ym. 2006
Termodynaamisesti rutiili on vakain kidemuoto: jos anataasia lämmitetään yli 700 °C lämpötilaan, sen kiderakenne muuttuu pysyvästi rutiiliksi.Murphy & Frick 2006 Rutiili on titaanidioksidin kidemuodoista tihein ja kovin. Sen tiheys on 4,21 g/cm3 ja kovuus Mohsin asteikolla 6,5–7,0, kun anataasin tiheys on 4,06 g/cm3 ja kovuus 5,5.Griebler ym. 2006
Kun titaanidioksidin kidekoko on selvästi alle 100 nanometriä, puhutaan mikrokiteisestä titaanidioksidista tai nanotitaanidioksidista. Mikrokiteinen titaanidioksidi ei ole enää valkoista pigmenttiä, vaan se on transparenttia ja hyvin fotoaktiivista, sillä titaanioksidit voivat olla puolijohteita, vaikka stökiömetrinen titaanidioksidi on huoneen lämpötilassa eriste.,
Käyttö Vuonna 2015 titaanidioksidin maailmanmarkkinat jakautuivat 56 % maaleihin ja muihin pinnoitteisiin, 25 % muoveihin, 10 % paperiin ja selluun, 6 % kosmetiikkaan ja 3 % muuhun käyttöön. Muita käyttökohteita ovat muun muassa väripigmentit, kuidut, kumi, keramiikka, ruokatarvikkeet, lääkeaineet ja elektroniikka.
Mikrokiteistä titaanidioksidia käytetään esimerkiksi katalysaattoreissa voima- ja teollisuuslaitoksilla, UV-suojana aurinkovoiteissa sekä elektrokeraamisissa tuotteissa.
Koska titaanioksidien sähköisiin ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa sekä titaanin että hapen määrällä ja myös lämpötilalla, ovat titaanioksidit monikäyttöisiä erilaisissa sähköisissä sovelluksissa niin eristeinä kuin puolijohtehteina, ja niiden yhdistelminä.
Elintarvikevärinä Elintarvikekäytössä titaanidioksidin E-koodi on E171. Ranska kielsi titaanidioksidin käytön lisäaineena vuonna 2020. EFSA ilmoitti toukokuussa 2021 titaanidioksidin käytön kieltämisestä. Syynä oli aineen mahdollinen kyky vaurioittaa DNA:ta.
Taiteilijaväreissä Titaanidioksidipigmentin värikoodi on PW6. Väri on hyvin valonkestävää ja sen ASTM-luokitus on I. Väri säilyy haalistumattomana taideteoksessa yli sata vuotta. Värin markkinointinimi on useimmiten "Titanium white".
Titaanioksidista on myös olemassa hieman kellertävä PW6:1 pigmenttivariaatio, jonka markkinointinimi taiteilijaväreissä on usein "Titanium Buff" tai "Buff Titanium".
Pinnoitteena ja elektroniikan komponenteissa
Titaanidioksidi-pinnoitteen avulla voidaan estää mm. teräksen korroosiota ja kalvoja käytetään elektroniikan komponenteissa kuten kondensaattoreissa, mikropiireissä ja antureissa eristeinä tai suojakalvoina ja memristoreissa eristeenä.,
Valmistus Puhtaan titaanioksidin valmistusreaktio keksittiin 1908 ja sen teollinen valmistus alkoi Norjassa vuonna 1916.Güther ym. 2005
Titaanidioksidipigmenttejä tuotetaan kahdella eri prosessilla: sulfaattiprosessilla ja kloridiprosessilla. Kloridiprosessia käytetään kun raaka-aineena on rutiilimineraali ja sulfaattiprosessia kun raaka-aine on esimerkiksi ilmeniitti. Molemmissa prosesseissa puhdasta titaanidioksidia vielä muokataan sen käyttötarkoituksen mukaan. Titaanipigmenttilaatuja eri tarkoituksiin onkin yli 400.
Sulfaattiprosessissa raakamateriaali hajotetaan rikkihapon avulla 150–220 °C lämpötilassa. Prosessissa syntyvä titaanidioksidihydraatti saostetaan ja sen epäpuhtaudet poistetaan jatkoprosesseissa. Esimerkiksi Porin titaanidioksiditehtaalla Suomessa (tuotanto loppunut v. 2022) on jalostettu slagia ja ilmeniittiä, jolloin on käytetty sulfaattiprosessia.Seppälä 1999
Tässä prosessissa ei raaka-aineelta vaadita korkeaa titaanidioksidipitoisuutta, mutta sen jätteet ovat ympäristömyrkkyjä, ellei niitä neutraloida. Itse asiassa tässä prosessissa raaka-aineet, joissa on korkea titaanidioksidipitoisuus, eivät ole reaktiokykyisiä. Yleensä sulfaattiprosessia käyttävien titaanipigmenttitehtaiden käyttämän ilmeniittiraaka-aineen titaanidioksidipitoisuus on 45–60 %.Force 1991
Kloridiprosessissa raakamateriaalit reagoivat kloorin kanssa 700–1 200 °C lämpötilassa, ja syntyy titaanitetrakloridia kun hiiltä on läsnä. Se tislataan muista klooriyhdisteistä ja sitten sitä poltetaan 900–1 400 °C lämpötilassa, jolloin muodostuu puhdasta TiO2:ta.
Kloridimenetelmä on uudempi kuin sulfaattimenetelmä ja se saastuttaa vähemmän, mutta se vaatii raaka-aineekseen paljon titaanidioksidia sisältävän malmin (yli 70 %). Jotkut tehtaat ovat kuitenkin onnistuneet tuottamaan kloridiprosessin kautta titaanidioksidia myös muuttuneesta ilmeniitistä, jonka titaanidioksidipitoisuus on noin 60 %. Joka tapauksessa tätä tuotantotapaa käyttävien tehtaiden pääraaka-aine ei ole ilmeniitti.
Ilmeniittiä ja muita matalan TiO2-pitoisuuden raaka-aineita voidaan muokata niin, että niitä voidaan käyttää hyväksi kloridiprosessissa. Tämä voidaan tehdä siksikin, että puhtaampi raaka-aine vähentää sulfaattiprosessissa syntyvien jätteiden määrää.
Titaanidioksidia voidaan valmistaa kalvoiksi erilaisin ohutkalvoteknisin menetelmin kuten sputteroimalla ja kemiallisilla kaasufaasipinnoitusmenetelmillä (CVD, chemical vapour deposition). Titaaniin sitoutuneen hapen määrää voidaan näillä menetelmillä säätää (ns. seostaa) mm. hapen osapaineen avulla valmistus(tyhjö)kammiossa. Näin on myös mahdollista valmistaa hapen määrältään erilaisia TixOy-kalvoja päällekkäin, missä titaaniin sitoutuneen hapen määrä vaihtelee. Koska hapen määrä vaikuttaa mm. kalvon eriste-ominaisuuksiin ja jännitekestoon sähköisissä komponenteissa, voidaan tällainen kerrosrakenne toteuttaa esimerkiksi kulloisenkin eristystarpeen mukaan.
Lähteet Force, E., 1991. Geology of titanium-mineral deposits. Geological Society of America. 259, 112 s. Güther, V., Sibum, H., Roidl, O., Habashi, F. & Wolf, H., 2005. Titanium, Titanium Alloys, and Titanium Compounds. Teoksessa: Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry. Wiley InterScience. 29 s. Grigaitiene V., Marcinauskas L., Šuopys A., Kėželis R., Griškonis E., Effect of TiO2 Content on the Corrosion and Thermal Resistance of Plasma-Sprayed Al2O3-TiO2 Coatings, MDPI Journals 2025, Crystals 15, No 5, 3. 5. 2025. Griebler, W. D., Kischkewitz, J., Liedekerke, M., Westerhaus, A. & Woditsch, P., 2006. Pigments, Inorganic. Teoksessa: Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry. Wiley InterScience. 77 s. Murphy, P. & Frick, L., 2006. Titanium. Teoksessa: Industrial minerals & rocks: commodities, markets, and uses. Kogel, J. (toim.) SME., s. 987–1003. pdf Seppälä, E., 1999. Lujalla maalla. Kemira Oy 1945–1980. Kemira. . 362 s. Anderson, B. M. (toim.), 1999. Quality Titanium Dioxide. Kemira Pigments. 77 s.
Viitteet
Aiheesta muualla
PubChem: Titanium dioxide Food Component Database (FooDB): Titanium(IV) oxide Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Titanium dioxide ICIS: Titanium Dioxide (TiO2) CAS No: 13463-67-7 Molecule of the Month: Titanium dioxide. Bristol University School of Chemistry.
Luokka:Oksidit Luokka:Elintarvikevärit Luokka:Titaaniyhdisteet Luokka:Väriaineet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit