thumb|right|300px|Pariisin Boulevard Haussmann ja sen varrella oleva tavaratalo Printemps. Tämä katu ei kuitenkaan kuulu alkuperäiseen Suurten bulevardien ketjuun, vaan haarautuu niiden muodostamasta kehästä ulospäin. Pariisin bulevardit ovat pääasiassa purettujen kaupunginmuurien paikalle rakennettuja puistokatuja Pariisissa. Nimitys bulevardi on peräisin hollannin sanasta bolwerk, joka tarkoittaa alkujaan paaluista tehtyä vallin tukirakennelmaaNykysuomen laitos ja Suomalaisen kirjallisuuden seura: Nykysuomen sivistyssanakirja, 4. painos 1979, , mutta siirtyi myöhemmin tarkoittamaan tällaisten vallitusten paikalle rakennettuja katuja.

Pariisissa ja muuallakin Ranskassa puistokatujen nimissä käytetään vaihdellen sanaa Avenue tai Boulevard. Tavallisimmin Avenuet johtavat kaupungin keskustasta tai vanhimmasta osasta kohti sen laitoja, kun taas Boulevardit kiertävät keskikaupunkia kehämäisesti, esimerkiksi Pariisissa useina sisäkkäisinä samankeskisinä kehinä. Nimiä annettaessa tätä sääntöä ei kuitenkaan ole noudatettu täysin johdonmukaisesti, vaan siitä on joukko poikkeuksiakin. Niinpä Pariisin vanhimmasta osasta, Île de la Citéltä, johtaa lähes suoraan pohjoiseen Boulevard Sébastopol ja sen jatke Boulevard Strasbourg ja samalta saarelta etelään Quartier latinin pääväylä Boulevard Saint-Michel. Pääosa Pariisin bulevardeiksi nimetyistä kaduista kuitenkin sijaitsee entisten kaupunginmuurien kohdalla. Ne muodostavat kolme sisäkkäistä samankeskistä kehää, jotka kiertävät kaupungin sisäosia eri aikoina rakennettujen muurien kohdalla.

Suuret bulevardit thumb|right|300px|Osa suuria bulevardeja Turgot'n Pariisin kartassa vuodelta 1736 thumb|right|300px|Le boulevard des Capucines muutamia vuosia rakentamisensa jälkeen: katua ei ollut vielä tasoitettu, mutta sitä reunusti kaksi puuriviä, joiden välissä oli ajorata hevosajoneuvoja varten. Pariisin vanhimpia bulevardeja ovat niin sanotut suuret bulevardit. Ne rakennettiin 1670-luvulla, Ludvig XIV:n aikana tuolloin purettujen kaupunginmuurien paikalle.Colin Jones: Paris, Biography of a City, s. 185-186, Penguin Books 2006, Ludvig XIV katsoi, että muurit olivat käyneet turvallisuusmielessä tarpeettomiksi, lisäksi niiden ulkopuolelle oli jo muodostunut joukko esikaupunkeja (faubourg). Purettujen muurien kohdalle rakennettu bulevardien ketju johtaa kaupungin keskiosien pohjoispuolitse Place de la Concordelta Place Bastillelle. Vanhoista porteista on bulevardien varrella säilynyt kaksi, Porte Saint Denis ja Porte Saint Martin, paikoilla, joista aikoinaan alkoivat Saint Denisiin ja Saint Martiniin johtavat maantiet.

Seinen eteläpuolella samojen keskiaikaisten muurien paikalla on vain tavallisia kapeita katuja. 1800-luvulla sinne tosin rakennettiin Boulevard Saint-GermainJones, s. 356 yhdistämään Seinen pohjoispuolella olevan bulevardiketjun molemmat päät toisiinsa, joten yhdessä niiden kanssa se muodostaa täyden ympyrän. Nykyisen Boulevard Saint Germainin kohdalla kaupunginmuuri ei kuitenkaan ole koskaan sijainnut.

Keskimmäiset bulevardit

1780-luvulla, muutamaa vuotta ennen Ranskan vallankumousta, rakennettiin tullivalvontaa varten uusi kaupunginmuuri, Mur des Fermiers généraux, muutamia kilometrejä aikaisemmin purettua ulommaksi, jolloin sen sisään jäivät uudet laitakaupungitkin.Jones, s. 244 Tämä muuri jäi lyhytikäiseksi, mutta sen kohdalla sijaitsee nykyisin Pariisin keskiosia joka puolelta kiertävä toinen bulevardikehäJones, s. 358-359 Pariisin suuri Riemukaari rakennettiin 1800-luvun alussa alkujaan muurin portiksi kohtaan, jossa keskustasta länteen johtanut, jo 1600-luvulla rakennettu Avenue des Champs-Élysées kulki muurin poikki. Riemukaarta ympäröivä Place Charles de Gaulle (Place de l'Étoile) ympäröivine rakennuksineen rakennettiin kuitenkin nykyiselleen vasta Napoleon III:n aikana.Jones, s. 357 Tämän bulevardikehän varrella sijaitsee muitakin huomattavia aukioita kuten idässä Place de la Nation ja kaakossa Place de l'Italie.

Marsalkkojen bulevardit ja Boulevard Périphérique

Niinkin myöhään kuin 1840-luvulla Pariisin ympärille rakennettiin vielä uusi puolustusmuuri, Thiersin muuri, entistäkin ulommaksi.Jones, s. 336 Hieman muurin sisäpuolelle rakennettiin samalla Pariisia kiertävä tie, jonka eri osilla on eri nimiä, mutta joista käytetään myös yhteisnimitystä Boulevards des Maréchaux (Marsalkkojen bulevardit). Tämä muuri tuli vuoden 1860 alueliitoksessa myös Pariisin kunnalliseksi rajaksi,Jones, s. 359 joka kulkee suurimmaksi osaksi samalla kohdalla edelleen. Tämän uloimman muurin entisten porttien kohdalla on nykyisin joukko aukioita, joiden nimissä on sana Porte (portti) sekä sen paikkakunnan nimi, jonne portilta alkanut maantie johti. Esimerkiksi Porte d'Orléans'ilta alkoi Orléansiin johtava maantie. Muuri kuitenkin purettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen,Jones, s. 454 ja 1960-luvulla sen kohdalle, siis hieman Marsalkkojen bulevardien ulkopuolelle, rakennettiin Pariisia kiertävä kehämäinen moottoritie, Boulevard Périphérique.

Muita bulevardeja thumb|350px|Pariisin keskiosiin (1.–7. arrondissementteihin) Napoleon III:n ja Haussmannin aikana 1850–1870 rakennetut uudet kadut, joista suuri osa on puistokatuja. Muista Pariisin puistokaduista suuri osa on rakennettu vasta Napoleon III:n valtakaudella vuosien 1850–1870 välisenä aikana. Rakennustöitä johti paroni Georges Eugène Haussmann.Jones, s. 354-356 Uudelleen­järjestelyt merkitsivät varsinkin kaupungin vanhimmissä osissa laajoja rakennusten purku- ja uudelleenrakennustöitä.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Pariisin kadut