Kätkytkuolema (sudden infant death syndrome eli SIDS) tarkoittaa terveenä pidetyn imeväisikäisen äkkikuolemaa, jolle ei löydy selitystä esitietojen ja tarkkojen kuolemanjälkeisten tutkimusten perusteella. Kyseessä on niin sanottu poissulkudiagnoosi johon päädytään vasta, kun kaikki muut mahdolliset kuolinsyyt on suljettu pois ruumiinavauksella ja kuolinpaikan tutkimuksella.
Kätkytkuoleman syytä ei tunneta, mutta sen taustalla arvellaan olevan useiden samanaikaisten tekijöiden yhteisvaikutus. Suomessa todettiin vuonna 2024 kahdeksan kätkytkuolemaa eli 0,18 tapausta tuhatta elävänä syntynyttä kohden, ja määrä on vähentynyt 1990-luvun alusta lähtien.
Kätkytkuolema on ICD-10-tautiluokituksessa koodilla R95 merkitty diagnoosi. Sen yläkäsite on sudden unexpected infant death (SUID), johon lukeutuvat kätkytkuolemien lisäksi sellaiset alle vuoden ikäisten odottamattomat kuolemat, joissa selittävä syy on tunnistettavissa. Duodecimin lääketieteen sanasto määrittelee kätkytkuoleman "aikaisemmin terveen imeväisen äkilliseksi ja odottamattomaksi kuolemaksi nukkuessaan".
Yleisyys Suomi Suomessa kätkytkuolemaan kuoli vuosina 1998-2007 keskimäärin 14 lasta vuodessa. Koska syntyvyys on samaan aikaan laskenut, vertailu tehdään yleensä suhteuttamalla kuolemat syntyneiden määrään. Vuosina 1998-2007 kätkytkuolemia oli 0,24 tuhatta elävänä syntynyttä kohden ja vuosina 2015-2024 enää 0,14, eli osuus pieneni noin 44 prosentilla. Jälkimmäisellä jaksolla kätkytkuolemia oli keskimäärin 6,6 vuodessa. Vuosina 1998-2024 pienin vuosittainen määrä oli kolme vuonna 2020 ja suurin 19 vuosina 1998 ja 2005.
Vuonna 2024 kätkytkuolemien osuus elävänä syntyneistä oli 0,018 prosenttia. Koko jaksolla 2015–2024 osuus oli 0,014 prosenttia eli noin yksi 7 300:aa syntynyttä kohden.
+ Kätkytkuolemat Suomessa 2015-2024 Vuosi 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 Kätkytkuolemat 6 8 5 6 12 3 8 5 5 8 Tuhatta elävänä syntynyttä kohden 0,11 0,15 0,10 0,13 0,26 0,06 0,16 0,11 0,12 0,18 Kaikki alle 1-vuotiaana kuolleet 96 103 101 99 95 87 89 91 76 86
Yleisimmät alle vuoden ikäisten kuolemansyyt Suomessa liittyvät raskauden loppuvaiheeseen ja synnytykseen sekä synnynnäisiin epämuodostumiin. Vuonna 2024 alle vuoden iässä kuolleista 86 lapsesta 34 kuoli raskauden loppuvaiheeseen tai synnytykseen liittyvään tilaan ja 24 synnynnäiseen epämuodostumaan tai kromosomipoikkeavuuteen. Kätkytkuolemia oli kahdeksan. Suurin osa imeväiskuolemista tapahtuu heti syntymän jälkeen. Ensimmäisen neljän elinviikon jälkeen kuoli 25 lasta, ja näistä kätkytkuolema oli yleisin yksittäinen syy kuudella lapsella. Tilastokeskus on todennut, että ensimmäisen neljän elinviikon jälkeisen kuolleisuuden tärkeimmät syyt ovat synnynnäiset epämuodostumat ja kätkytkuolemat ja että kätkytkuolemia esiintyy yleensä yli kuukauden ikäisillä vauvoilla.
Pohjoismaat Eurostatin kuolemansyytilaston mukaan kätkytkuolemia oli vuosina 2015-2023 syntyneiden määrään suhteutettuna lähes yhtä paljon Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vuosi 2023 on tuorein, jolta Eurostat on julkaissut vertailukelpoiset tiedot kaikista maista.
+ Kätkytkuolemat (ICD-10 R95) Pohjoismaissa 2015–2023 Maa Tapauksia Elävänä syntyneitä Tuhatta syntynyttä kohden Osuus syntyneistä R96–R99 (määrittämätön tai tuntematon syy) tuhatta syntynyttä kohden Islanti 7 39 011 0,18 0,018 % 0,00 Ruotsi 136 1 010 191 0,13 0,013 % 0,10 Suomi 58 436 190 0,13 0,013 % 0,03 Norja 66 496 695 0,13 0,013 % 0,02 Tanska 30 544 168 0,06 0,006 % 0,47
Maiden vertailua vaikeuttavat erot kuolemansyyn selvittämisen ja koodauksen käytännöissä. Tanskassa kirjattiin samalla ajanjaksolla huomattavasti enemmän imeväiskuolemia luokkaan "määrittämättömät ja tuntemattomat kuolemansyyt" (R96-R99) kuin muissa Pohjoismaissa. Vuosien 2000, 2005 ja 2010 kuolintodistuksia koskeneessa, kaikki ikäryhmät kattaneessa tutkimuksessa havaittiin, että R00-R99-koodien käyttö oli Tanskassa vuonna 2010 noin 13 kertaa yleisempää kuin Suomessa. Suomalaisista R00-R99-koodatuista kuolemista 88,3 prosentille tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, tanskalaisista vain 3,5 prosentille oikeuslääketieteellinen tai lääketieteellinen ruumiinavaus.
Muu maailma Yhdysvalloissa kirjattiin vuonna 2022 noin 3 700 imeväisen odottamatonta kuolemaa, joista 1 529 luokiteltiin kätkytkuolemiksi, 1 131 tuntemattomasta syystä johtuviksi ja 1 040 tahattomaksi tukehtumiseksi tai kuristumiseksi vuoteessa. Vuonna 2023 kätkytkuolemia oli 1 446 eli 40,2 kuolemaa 100 000 elävänä syntynyttä kohden. Kätkytkuolema oli kolmanneksi yleisin imeväiskuolleisuuden syy ja 7,2 prosenttia kaikista imeväiskuolemista. Yhdysvalloissa kätkytkuolemia on tuhatta elävänä syntynyttä kohden 0,40 eli noin kolme kertaa enemmän kuin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.
Yhdysvalloissa äkillisten odottamattomien imeväiskuolemien määrä laski 154,6:sta sataatuhatta elävänä syntynyttä kohden vuonna 1990 92,4:ään vuonna 2015. Lasku painottui alkuun: vuosina 1990-1998 määrä pieneni 44,6 prosenttia, mutta vuosina 1999-2015 enää 7 prosenttia. Jälkimmäisellä jaksolla kätkytkuolemien määrä laski 35,8 prosenttia, mutta samaan aikaan vuoteeseen tukehtumisiksi kirjattujen kuolemien määrä nousi 183,8 prosenttia. Tämä viittaa siihen, että osa kätkytkuolemadiagnoosien vähenemisestä johtuu kuolemien kirjaamisesta toiseen luokkaan eikä todellisesta vähenemisestä. Kansainvälisessä asiantuntijakokouksessa vuonna 2018 todettiin, että oikeuslääkärit hylkäävät kätkytkuolemadiagnoosin yhä useammin, mikä johtaa raportoitujen lukujen keinotekoiseen alenemiseen ja heikentää diagnoosin luotettavuutta. Kokous suositteli luokitteluun käytettäväksi neljää ICD-11-tautiluokituksen luokkaa.
Syy Kätkytkuoleman syytä ei tiedetä.
Kolmen riskin malli Ajatus siitä, että kätkytkuolema syntyy usean tekijän osumisesta yhteen, esitettiin ensimmäisen kerran 1970-luvulla, ja siitä on julkaistu useita rinnakkaisia versioita. Norjalaiset tutkijat kuvasivat vuonna 1993 kolmen tekijän yhteisvaikutusta nimellä "fatal triangle". Eniten viitattu versio on yhdysvaltalaisten tutkijoiden vuonna 1994 esittämä kolmen riskin malli ("triple-risk model"). Sen mukaan kätkytkuolema vaatii kolmen tekijän osumista samaan hetkeen:
lapsella on synnynnäinen alttius, esimerkiksi poikkeavuus aivorungon toiminnassa lapsi on kehitysvaiheessa, jossa hengityksen ja verenkierron säätely on epävakaata (yleensä 2-4 kuukauden iässä) lapseen kohdistuu ulkoinen rasitustekijä, esimerkiksi vatsallaan nukkuminen tai tupakansavu
Mallin mukaan yksikään tekijä ei yksinään riitä aiheuttamaan kuolemaa. Yhdysvaltain lastenlääkäriyhdistys (AAP) kuvaa mallia vuoden 2022 suosituksessaan laajimmin hyväksytyksi käsitteelliseksi viitekehykseksi kätkytkuoleman synnystä. Kyse on kuitenkin työhypoteesista eikä osoitetusta kuolemanmekanismista.
Aivorungon serotoniinivaje Vuonna 2010 Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa verrattiin 41:n kätkytkuolemaan kuolleen imeväisen aivorungon näytteitä verrokkeihin. Kätkytkuolleiden serotoniinipitoisuus oli 26 prosenttia matalampi kahdessa ydinjatkeen tumakkeessa, ja serotoniinin valmistukseen tarvittavan tryptofaanihydroksylaasi-entsyymin (TPH2) määrä oli 22 prosenttia matalampi. Myös serotoniinia sitovia 5-HT1A-reseptoreita oli kolmessa tumakkeessa 29–55 prosenttia vähemmän.
Vuonna 2023 julkaistussa 58 tapausta ja 12 verrokkia käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin poikkeavuuksia myös toisen serotoniinireseptorin (5-HT2A/C) määrissä useissa ydinjatkeen tumakkeissa. Nämä tumakkeet säätelevät unesta heräämistä ja hengityksen käynnistymistä uudelleen sen katkeamisen jälkeen. Osassa tumakkeista molempien reseptorityyppien määrä oli pienentynyt samanaikaisesti, mikä tutkijoiden mukaan viittaa laajempaan häiriöön aivorungon serotoniinijärjestelmässä. Tutkijoiden johtopäätös 2019 oli, että merkittävällä osalla kätkytkuolleista serotoniinipoikkeavuudet ovat seurausta vauriosta ydinjatkeen alueella, jossa sijaitsevat serotoniinia tuottavat tumakkeet. Vaurio voi tutkijoiden mukaan estää aivorungon suojaavat vasteet unen aikana. Kaikkia tapauksia löydös ei selitä. Serotoniinipoikkeavuuksien ei uskota yksin aiheuttavan kuolemaa, vaan kolmen riskin mallin mukaisesti tarvitaan lisäksi kriittinen kehitysvaihe ja ulkoinen rasitustekijä.
Oreksiini Sydneyn yliopiston tutkimusryhmä raportoi vuonna 2015, että kätkytkuolemaan kuolleiden imeväisten hypotalamuksessa ja aivosillan tumakkeissa oli tavallista vähemmän oreksiinia. Oreksiini säätelee muun muassa unesta heräämistä.
Butyryylikoliiniesteraasi Butyryylikoliiniesteraasi (BChE) on entsyymi, joka osallistuu autonomisen hermoston eli tahdosta riippumattomien elintoimintojen säätelyyn. Australialainen tutkimusryhmä esitti vuonna 2022 eBioMedicine-lehdessä, että entsyymin matala aktiivisuus vastasyntyneiden seulontanäytteessä liittyy myöhempään kätkytkuolemaan. Aineistossa oli 67 äkillistä odottamatonta kuolemaa, joista kutakin verrattiin kymmeneen samana päivänä syntyneeseen ja samaa sukupuolta olevaan eloon jääneeseen lapseen. Kätkytkuolemaan kuolleilla entsyymin aktiivisuus oli syntymän jälkeen otetussa näytteessä matalampi kuin verrokeilla, kun taas muista syistä kuolleilla vastaavaa eroa ei havaittu.
Tulos sai runsaasti mediahuomiota, mutta se on jäänyt vahvistamatta. Clinical Chemistry -lehdessä julkaistussa kommentaarissa huomautettiin, että kätkytkuolleiden ja terveiden lasten mittaustulokset menevät niin pahasti päällekkäin, ettei niitä voi erottaa toisistaan. Terveiden lasten joukossa oli matalampia arvoja kuin yksikään kätkytkuolleista. Jos entsyymiä käytettäisiin seulontatestinä, se antaisi heidän laskelmiensa mukaan noin 1 950 aiheetonta hälytystä jokaista todella riskissä olevaa lasta kohden. Kirjoittajat eivät pitäneet seulontaa perusteltuna, ja he arvostelivat myös tuloksesta uutisoineita otsikoita liioittelusta. Saksalaisessa 201 kätkytkuolematapausta ja 338 verrokkia käsittäneessä tutkimuksessa vuonna 2024 ei löytynyt yhteyttä entsyymin valmistusta ohjaavan BCHE-geenin muutosten ja kätkytkuoleman välillä.
Muut selitysmallit Osalla kätkytkuolemaan kuolleista on todettu sydämen toimintaan vaikuttavia geenimuutoksia. Vuonna 2018 julkaistussa 419 tapauksen perimäntutkimuksessa 4,3 prosentilla oli sydänsairauteen liittyvässä geenissä muutos, joka luokiteltiin sairautta aiheuttavaksi tai todennäköisesti sairautta aiheuttavaksi. Sydänlihaksen sähköistä toimintaa säätelevissä geeneissä (KCNQ1, KCNH2, SCN5A ja RYR2) harvinaisia muutoksia oli eurooppalaistaustaisilla kätkytkuolleilla 6,5 prosentilla, kun verrokeilla osuus oli 3,1 prosenttia. Tällaiset muutokset voivat aiheuttaa henkeä uhkaavia rytmihäiriöitä. Muita tutkittuja selitysmalleja ovat aineenvaihduntahäiriöt. Yksi niistä on HADHA-geenin muutos, joka häiritsee rasvojen muuntamista energiaksi.
Ehkäiseminen ja riskiryhmä Koska kätkytkuoleman syytä ei tunneta, ehkäisy perustuu tunnistettujen riskitekijöiden välttämiseen. Hoitotyön tutkimussäätiön vuonna 2024 julkaisema, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Suomen Terveydenhoitajaliiton, Suomen Kätilöliiton, Turun yliopiston ja Oulun yliopistollisen sairaalan asiantuntijoiden laatima Näyttövinkki perustuu Yhdysvaltain lastenlääkäriyhdistyksen (AAP) vuoden 2022 suositukseen, joka pohjautuu 188 tutkimukseen.>
Vahvimman näytön suosituksia ovat:
vauvan nukuttaminen selällään yhden vuoden ikään asti jämäkkä ja tasainen nukkumisalusta ( yli 10 asteen kallistuma ei ole turvallinen) nukkuminen vanhempien huoneessa mutta omassa sängyssä vähintään ensimmäiset kuusi kuukautta imetys ja äidinmaidolla ruokkiminen tutin tarjoaminen nukuttamisen yhteydessä pehmeiden esineiden pitäminen poissa nukkumisalustalta (esim tyynyt, pehmolelut ja irtonaiset peitot) tupakan ja nikotiinin sekä alkoholin ja muiden päihteiden välttäminen raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen ruumiinlämmön liiallisen nousun ja pään peittämisen välttäminen rokotusohjelman mukaiset rokotukset