Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus eli Helsingin sopimus on Itämerta ympäröivien valtioiden välinen sopimus, joka velvoittaa vähentämään kuormitusta kaikista päästölähteistä, suojelemaan meriluontoa ja säilyttämään lajien monimuotoisuutta. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 22. maaliskuuta 1974, ja allekirjoittajina olivat kaikki silloiset seitsemän Itämeren rantavaltiota Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksan liittotasavalta, Saksan demokraattinen tasavalta, Puola ja Neuvostoliitto. Sopimus oli ensimmäinen laatuaan maailmassa.Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975, s. 289–290. Helsinki: Otava, 1974.
Sveitsiläinen syvänmerentutkija Jacques Piccard oli 1970-luvun alkupuolella arvioinut Itämeren maailman saastuneimmaksi mereksi. Helsingin sopimus syntyi lyhyessä ajassa. Suomen hallitus oli lokakuussa 1972 esittänyt Itämeren rantavaltioille tiedustelun, olisivatko nämä halukkaita ryhtymään valmistelemaan Itämeren suojelua koskevaa sopimusta. Vastaukset olivat siinä määrin myönteisiä, että Suomen hallitus lähetti rantavaltioille helmikuussa 1973 muistion, jossa perusteltiin Itämeren suojelun tarvetta, esitettiin näkökohtia tavoitteena olevaan sopimukseen sisällytettävistä pääkohdista ja ehdotettiin erityisen Itämeren suojelukonferenssin valmisteluihin ryhtymistä. Konferenssi, jonka päätteeksi sopimus allekirjoitettiin, järjestettiin Helsingin Finlandia-talossa 18.–22. maaliskuuta 1974.
Tämän sopimuksen toteuttamiseksi allekirjoittajavaltiot perustivat HELCOMin. Vuoden 1974 sopimus tuli voimaan 3. maaliskuuta 1980 ja uudistettiin vuoden 1992 sopimuksella, joka tuli voimaan 17. tammikuuta 2000.
Allekirjoittaneet Euroopan talousyhteisö Latvia Liettua Puola Saksa Suomi Ruotsi Tanska Viro Venäjä
Lähteet Ymparisto.fi Itämerenoppimispolku HELCOM: Helsinki Convention Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus Viitteet
Luokka:Ympäristösopimukset Luokka:1900-luvun kansainväliset sopimukset Luokka:Itämeri Luokka:1974 Luokka:Ympäristöpolitiikka