Telluuri () on alkuaine, jonka kemiallinen merkki Te, järjestysluku 52 ja CAS-numero 13494-80-9. Se näyttää tinalta ja muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan seleeniä ja rikkiä. Sitä käytetään pääasiassa metalliseoksissa ja puolijohteissa. Luonnossa telluuri on suhteellisen harvinainen ja esiintyy sulfidimalmeina muun muassa seleenin ja kuparin kanssa. Tunnetaan myös mineraaleja, joissa telluuri esiintyy yhdessä kullan ja hopean kanssa.
Ominaisuudet thumb|Telluuria Kiteisenä telluuri on hopeanvalkoista ja paljaassa muodossaan metallinhohtoista. Se on haurasta ja helposti murenevaa. Kemialliselta aktiivisuudeltaan telluuri on seleenin kaltainen. Se reagoi ainoastaan väkevien happoliuosten kanssa. Telluurin kanssa työskenteleville saattaa aiheutua pahanhajuinen hengitys.
Historia Telluurin löysi vuonna 1782 itävaltalainen Franz-Joseph Müller von Reichenstein Transilvaniassa. Vuonna 1798 Martin Heinrich Klaproth, joka oli aikaisemmin eristänyt sitä, nimesi sen latinan sanan Tellus ("Maa") mukaan.
Telluurin käyttö lisääntyi 1960-luvulla termoelektrisissä sovellutuksissa ja terästeollisuudessa, josta tuli sen pääasiallinen käyttökohde.
Esiintyminen Telluuria löytyy joskus puhtaana, mutta useimmin se esiintyy kullan telluridina (kalaveriitti) ja muiden metallien joukossa. Sen pääasiallinen lähde on raakakuparin elektrolyyttisessä puhdistuksessa anodiliejuun kertyvä telluuri. Telluuria esiintyy myös seuraavissa mineraaleissa: altaiitti, braggiitti, hessiitti, joseiitti-A, joseiitti-B, kawazuliitti, kitkaiitti, telluriitti ja tetradymiitti.
Isotoopit Telluurista tunnetaan 39 isotooppia, atomipainoltaan 105–143 u. Niistä 31 on keinotekoisesti tuotettuja radioisotooppeja, joiden puoliintumisajat ovat enintään 19,17 päivää (121Te-isotooppi) mutta useimmiten vain muutamia minuutteja tai sekunteja. Luonnossa esiintyvä telluuri koostuu kahdeksasta isotoopista, joista kuusi on stabiilia ja kaksi lievästi radioaktiivisia erittäin pitkällä puoliintumisajalla.
+ Luonnossa esiintyvät isotoopitisotooppiosuus luonnossapuoliintumisaikahajoamis- prosessipuoliintumisenergia (MeV)loppu- tuote 120Te 0,09 % Te on vakaa 68 neutronilla 122Te 2,55 % Te on vakaa 70 neutronilla 123Te 0,89 % Havaitusti vakaa, puoliintumisaika > 2 × 1015 a 124Te 4,74 % Te on vakaa 72 neutronilla 125Te 7,07 % Te on vakaa 73 neutronilla 126Te 18,84 % Te on vakaa 74 neutronilla 128Te 31,74 % 2,0±0,3×1024 a β− 0,867 128Xe 130Te 34,08 % 6,9±1,3×1020 a β− 2,528 130Xe
Käyttö
Telluuria käytetään enimmäkseen seoksissa muiden metallien kanssa. Telluuria lisätään lyijyyn parantamaan sen vahvuutta, kestävyyttä, ja vähentämään sen syöpymisalttiutta rikkihapolle. Kupariin seostetaan telluuria lastuamisominaisuuksien parantamiseksi; rakenteeseen erkautuvat telluurioksidierkaumat katkaisevat työstölastut ja voitelevat terää. Tellurovismutiittia (Bi2Te3) käytetään termoelektrisissä laitteissa.
Telluuria käytetään myös nalleissa, ja sille on mahdollisesti käyttöä kadmiumtelluridina (CdTe) aurinkopaneeleissa. Osa aurinkokennojen parhaista hyötysuhteista on saavutettu tätä materiaalia käyttämällä, mutta tälle sovellukselle ei ole vielä löytynyt tarpeeksi kysyntää. Kun osa CdTe:n kadmiumista korvataan sinkillä, muodostuu kadmiumsinkkitelluridia (CdZnTe), jota käytetään elektronisissa röntgensäteiden ilmaisimissa.
Telluurin, kadmiumin ja elohopean muodostama metalliseos, elohopeakadmiumtelluridi (HgCdTe), on infrapunavalolle herkkä puolijohdemateriaali.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kai Hytönen: Suomen Mineraalit, Espoo: Geologian tutkimuskeskus, 1999, (pdf) Technical data for Tellurium Periodictable Tellurium Mineral Data Webmineral Tellurium Mindat The Mineralogy of Tellurium Mindat
Tellurium The Royal Society of Chemistry (RSC) Tellurium (Te) PeriodicTable PubChem: Tellurium Tellurium Human Metabolome Database (HMDB) Tellurium Food Component Database (FooDB) Tellurium Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases
Luokka:Alkuaineet