Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja ( tai De agri cultura, ”Maanviljelystä”) on 200- ja 100-lukujen taitteessa eaa. eläneen Marcus Porcius Cato vanhemman kirjoittama teos, joka antaa maanviljelykseen liittyviä käytännön ohjeita. Se on varhaisin säilynyt latinankielinen proosateos. Teoksella oli paljon vaikutusta myöhempään latinankieliseen kirjallisuuteen antiikissa ja keskiajalla.Castrén, Paavo: Lukijalle & Johdannoksi. Teoksessa Cato 2006, s. 5, 18–21.
Historia
Cato vanhempi kirjoitti teoksen noin vuonna 160 eaa. Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja on Caton ainoa kokonaan säilynyt teos ja samalla varhaisin säilynyt latinankielinen proosateos. Eräänä teoksen esikuvana on Hesiodoksen eeppinen runoelma Työt ja päivät. Teos osoittaa myös, että Cato on tuntenut aikaisempaa kreikkalaista luonnon- ja lääketieteellistä kirjallisuutta.
Teos on tarkoitettu ensisijaisesti tilanomistajille, mutta se antaa neuvoja myös tilanhoitajille. Caton neuvot koskevat lähinnä Keski- ja Etelä-Italian pieniä maatiloja, joiden pääasiallinen tulonlähde oli viinin ja oliivien viljely.
Caton teksti on jossain määrin hajanaista ja viimeistelemättömän oloista. Teoksella oli kuitenkin paljon vaikutusta myöhempään latinankieliseen kirjallisuuteen, ja muut roomalaiset kirjailijat lainaavat Catoa usein. Vaikutteita Caton yksinkertaisesta tyylistä saivat muun muassa Cicero, Marcus Terentius Varro, Lucius Junius Moderatus Columella, Sallustius, Titus Livius ja Vergilius. Teoksen vaikutus jatkui vielä keskiajallakin.
Teoksen on kääntänyt suomeksi klassillisen filologian emeritusprofessori Paavo Castrén vuonna 2006.
Sisältö
Caton teos pyrkii auttamaan maanviljelijöitä tekemään oman tilansa kannattaviksi. Kirja koostuu 162 suhteellisen lyhyestä luvusta. Esipuheessa Cato toteaa, että maanviljelys on paras keino ansaita tuloja ja että maanviljelijöitä pidetään yleensä kunnon kansalaisina.
Tämän jälkeen Cato käsittelee maatilan hankkimista, tilanomistajan ja tilanhoitajan tehtäviä ja velvollisuuksia, sekä erityyppisiä viljelyksiä ja niillä tarvittavia asioita, kuten henkilökuntaa ja varusteita.Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja I–XIII. Tämän jälkeen Cato antaa ohjeita maatalon ja tilan eri rakennusten rakentamiseksi. Maatilalla kannattaa olla tuotteille säilytystilaa, jotta tuotteet voidaan myydä silloin, kun niistä on puutetta ja hinta on korkein. Samalla hän antaa yksityiskohtaisia ohjeita muun muassa viinin- ja oliivinpuristimien kokoamisesta. Tästä hän siirtyy käsittelemään itse viljelystoimia sekä eri vuodenaikojen ja sääolojen töitä.Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja XIV–LIII.
Tämän jälkeen Cato käsittelee härkien ruokkimista sekä orjien osuuksia ruoasta ja näiden vaatettamista.Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja LIV-LX. Yleisesti Cato suosii orjien sijaan palkattua työvoimaa, koska se voidaan palkata tai erottaa suhdanteiden mukaan. Erilaisten sekalaisten ohjeiden ohella annetaan ohjeita muun muassa härkien hoitamisesta.Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja LXI–LXXIII.
Tämän jälkeen Cato siirtyy antamaan ruokaohjeita erilaisiin kakkuihin ja piiraisiin.Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja LXXIV–LXXXVI. Tätä seuraa ohjeita muun muassa suolan valkaisusta, siipikarjan lihottamisesta, tuotteiden säilömisestä, viinin valmistamisesta ja parantamisesta, koirista sekä polttopuista.Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja LXXXVII–CXXX.
Cato antaa myös ohjeita erilaisista uskonnollisista uhritoimituksista, kuten kylvöuhrista,Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja CXXXII. sadonkorjuu-uhristaCato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja CXXXIV. ja suovetauriliauhrista;Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja CXLI. parhaista ostospaikoista; sekä härkien käytöstä juhlapäivinä.Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja CXXXV–CXLI. Tämän jälkeen käsitellään jälleen tilanhoitajan ja taloudenhoitajattaren tehtäviä, kuten viljelytoimia ja erilaisten sopimusten solmimista.Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja CXLII–CLV.
Teoksen lopussa Cato antaa vielä erilaisia terveyteen liittyviä ohjeita. Hän käsittelee laajalti muun muassa kaalin hyviä ja terveellisiä ominaisuuksia. Aivan lopussa poiketaan vielä parsan kylvämiseen ja lihojen suolaamiseen.Cato: Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja CLVI–CLXII.
Lähteet
Kirjallisuutta
Suomennos
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
Muuta kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Cato: De Agricultura
Luokka:Antiikin latinankieliset kirjat