Führer (lausunta , ) oli kansallissosialistisen Saksan diktaattorina vuosina 1933–1945 hallinneen Adolf Hitlerin käyttämä titteli. Nimityksellä der Führer on yleisesti viitattu Hitleriin henkilönä.
Hitler ilmoitti jo vuonna 1921, että kansallissosialistisessa puolueessa noudatettaisiin Führerprinzipiä eli johtajaperiaatetta, jonka mukaan kaikkien jäsenten tulisi alistua johtajan tahtoon. Samaa periaatetta oli puolueen valtaannousun jälkeen tarkoitus soveltaa koko Saksaan.Führer Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.5.2013 Kansallissosialistit käyttivät vaalipropagandassaan iskulausetta ”Ein Volk, ein Reich, ein Führer” (”Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja”).
Führer und Reichskanzler Johtaja ja valtakunnankansleri () oli Hitlerin virkanimike Saksan valtionpäämiehenä elokuusta 1934 lähtien. Saksan valtakunnanpresidentti Paul von Hindenburgin kuoltua elokuussa 1934 säädettiin laki, jolla valtakunnanpresidentin ja valtakunnankanslerin tehtävät yhdistettiin johtajan ja valtakunnankanslerin viraksi, ja suoraan lain nojalla tähän virkaan nimitettiin Adolf Hitler, joka jo 30. tammikuuta 1933 oli nimitetty valtakunnankansleriksiVuosisatamme kronikka, s. 443 ja sen jälkeen lyhyessä ajassa keskittänyt itselleen käytännössä kaiken vallan. Kansallissosialistien mukaan valtakunnanpresidentin arvonimeä ei tohdittu siirtää eteenpäin, koska se yhdistyi presidentti Hindenburgin suuruuteen.
Natsien valtakaudellakin vuonna 1920 säädetty tasavaltainen perustuslaki pysyi muodollisesti voimassa, joskin eräiltä kohdin muutettuna. Vuonna 1933 säädetty valtalaki kuitenkin teki sen suurelta osin lähes merkityksettömäksi.Vuosisatamme kronikka, s. 447
Lain mukaan johtaja ja valtakunnankansleri oli valittava kansanäänestyksellä elinajaksi. Ainoan kerran tällainen kansanäänestys pidettiin 19. elokuuta 1934, jolloin samalla kertaa äänestettiin sekä valtakunnanpresidentin ja -kanslerin tehtävien yhdistämisestä että Hitlerin valinnasta tähän virkaan.Vuosisatamme kronikka, s. 462 Lakimuutos vahvistettiin kansanäänestyksessä, jossa Hitlerin perustuslaillisesti rajatonta valtaa kannatti 89,9 % äänestäneistä.
Johtajalla ja valtakunnankanslerilla oli valtakunnanpresidentin oikeudet. Hän edusti maata ulkovaltoihin nähden, nimitti ja erotti ministerit ja toimi sotavoimien ylipäällikkönä. Hän nimitti myös osavaltioissa toimineet valtakunnan käskynhaltijat (Reichstatthulter). Hänellä oli lisäksi valta hajottaa valtiopäivät, jotka tosin Hitlerin valtakaudella vain harvoin edes kokoontuivat. Valtakunnankanslerina hän myös johti politiikkaa. Vuonna 1933 säädetyn valtalain mukaan hänellä oli oikeus säätää lakeja ilman valtiopäivien myötävaikutustakin. Ministeritkin olivat vastuussa toimistaan vain Johtajalle ja valtakunnankanslerille.
Hitlerin tehtyä itsemurhan keväällä 1945 uutta johtajaa ei enää nimitetty, joskin Karl Dönitz toimi lyhyen aikaa valtakunnanpresidenttinä.
Muiden diktaattorien vastaavia arvonimiä Useat muut fasistiset johtajat käyttivät samantapaisia titteleitä, esimerkiksi Italian diktaattori Benito Mussolini tunnettiin nimellä Duce, ’johtaja’. Mussolinin esimerkki lienee innoittanut Hitleriä Führer-käsitteen käyttöönotossa. Muita vastaavia titteleitä olivat Itsenäinen Kroatian valtion johtajan Ante Pavelićin käyttämä poglavnik ja Slovakian tasavallan Jozef Tison vodca. Espanjan diktaattori Francisco Francon käyttämä arvonimi caudillo tarkoitti myös johtajaa.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Adolf Hitler Luokka:Kansallissosialismi Luokka:Saksankieliset sanat ja sanonnat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit