Jussi Viitala (s. 1940) on suomalainen biologi, eläintieteilijä ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt tutkijana Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella ja toimi Konneveden tutkimusaseman johtajana 1983–2005. Viitala oli myös Jyväskylän yliopiston dosentti. Viitala on tutkinut eläinten sosiaalista käyttäytymistä.
Akateeminen ura Viitala väitteli tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa eläintieteen alalta vuonna 1977.Jussi Viitalan väitöskirja Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 9.4.2021. Väitöskirja (Social organization in cyclic subarctic populations of the voles Clethrionomys rufocanus (Sund.) and Microtus agrestis (L.)) käsitteli kahden myyrälajin populaatioiden sosiaalista organisoitumista. Väitöskirjan aihe ohjasi Viitalan omaa tutkimusta, joka oli suuntautuva piennisäkästutkimukseen ja eritoten myyrätutkimukseen.
Viitalan valmistumisen aikoihin 1970-luvun lopussa Jyväskylän yliopisto suunnitteli oman biologisen tutkimusaseman perustamista. Kun Viitala sai yliopistosta viran tutkijana ja opettajana bio- ja ympäristötieteiden laitoksella (laitos toimi vielä tuolloin nimellä biologian laitos), hän osallistui tutkimusaseman perustamiseen. Virallisesti asema perustettiin Konnevedelle vuonna 1983Ylönen & Viitala (2015), s. 142-143 ja Viitalasta tuli sen ensimmäinen johtajaYlönen & Viitala (2015), s. 142. Viitala oli myös Jyväskylän yliopiston dosentti. Dosentuurin erikoisalaksi määriteltiin eläinekologia, erityisesti nisäkäsekologia. Tutkimustyön ohella Viitala toimi bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtajana 1990–1993 ja 1998–1999.Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen laitoksen johtajat Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. 4.8.2020. Viitattu 9.4.2021. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2005.
Tutkimustyö Viitala on tutkinut eläinten sosiaalista käyttäytymistä. Väitöstutkimuksestaan alkaen hän erikoistui myyrätutkimukseen. Hänen ansiostaan alan tutkimus käynnistyi Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla. Tutkimusjärjestelyissä oli aikanaan suuri työ. Konneveden tutkimusaseman tekninen henkilöstö joutui kaivamaan kilometreittäin peltiseinää asemaa ympäröiville pelloille ennen kuin myyräpopulaatioiden kokeellinen tutkimus voitiin aloittaa.Ylönen & Viitala (2015), s. 144 Eräs Viitalan varhaisia tutkimuksia (1981), jonka hän suoritti apulaisprofessori Veikko Huhdan ja Ritva Niemen kanssa, käsitteli myyrien karvoituksen kuviointeja.Hair growth patterns in the vole Clethrionomys rufocanus (Sund.) Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 9.4.2021.
Myyrätutkimuksen tutkimuslajina on ollut esimerkiksi metsämyyrä (Myodes glareolus). Tutkimus laajentui sittemmin evoluutio- ja käyttäytymisekologian tutkimukseksi, jota on tehnyt kaksi tutkimusryhmää. Vuonna 1998 myyrätutkimus sai uudet asianmukaiset tutkimustilat, kun Konneveden asemalle valmistui kokeellisen ekologian tutkimushalli.Ylönen & Viitala (2015), s. 145 Viitalan aloittama myyrätutkimus on jatkunut edelleen 2000-luvulla. Hänen jälkeensä myyrätutkimusta johti professori Hannu Ylönen, joka toimi myös Konneveden aseman johtajana Viitalan jälkeen.
Kirjailija Viitala on kirjoittanut eläinten käyttäytymisestä. Hänen teoksensa Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen (2004) oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.
Teokset
Lähteet Hannu Ylönen & Jussi Viitala: Tutkimusta, opetusta ja kesämökkitunnelmaa (2015), ss. 142–147. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja, keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta (2015). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. .
Viitteet
Luokka:Suomalaiset eläintieteilijät Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Vuonna 1940 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt