thumb|200px|Aleksei Kosygin 1967
Aleksei Nikolajevitš Kosygin [kɐˈsɨgʲɪn] (, 21. helmikuuta 1904 Pietari – 18. joulukuuta 1980 Moskova) oli venäläinen poliitikko ja Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja eli pääministeri 1964–1980.
Aikaisemmat vaiheet Kosygin syntyi työväenluokkaiseen perheeseen. Kosygin liittyi puna-armeijaan 15-vuotiaana vuonna 1919. Hän taisteli Venäjän sisällissodassa. Hän opiskeli Leningradin osuuskuntaopistossa ja työskenteli Siperiassa. Hän liittyi kommunistipuolueeseen vuonna 1927. 1930-luvulla hän opiskeli Leningradin tekstiili-instituutissa ja toimi insinöörinä ja viimein johti 1937–1938 tekstiilitehdasta Leningradissa.
Poliittinen ura
Stalinin suuri vaino johti puoluehallinnon virkojen vapautumisiin, ja Kosygin sai kokopäivätyön puolueessa vuonna 1938. Hänestä tuli Leningradin puolueen teollisuus- ja liikennehallinnon johtaja ja Leningradin pormestari. Hänet nimitettiin Neuvostoliiton hallituksen tekstiiliteollisuuden kansankomissaariksi vuonna 1939. Samana vuonna hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan. Vuosina 1940–1946 Kosygin oli kansankomissaarien neuvoston varapuhemiehenä vastuullaan kulutustavarateollisuus. Hän toimi Venäjän SFNT:n johdossa 1943–1946.
Toisen maailmansodan aikana Kosygin kunnostautui teollisuuslaitosten evakuoimisen järjestämisessä saksalaisten uhkaamilta alueilta ja Leningradin saarron murtamisessa. Sodan jälkeen Kosyginista tuli politbyroon ehdokasjäsen. Politbyroon täysjäsen hänestä tuli vuonna 1948. Kosygin toimi rahaministerinä vuonna 1943–1946, kevyen teollisuuden ministerinä 1953 asti ja kulutustavarateollisuusministerinä 1953–1954. Hänet nimitettiin varapääministeriksi 21. joulukuuta 1953.
Kosygin joutui luopumaan politbyroon täysjäsenyydestä lokakuussa 1952, kun politbyroo vaihtui presidiumiksi. On arveltu hänen joutuneen Stalinin epäsuosioon. Stalinin kuoleman jälkeen Kosygin pudotettiin kokonaan pois politbyroosta. Hän oli muutaman vuoden syrjässä. Nikita Hruštšovin aikana hänet nimitettiin uudelleen korkeimman neuvoston puhemiehistöön (presidiumiin) vuonna 1957, minkä jälkeen hän toimi maaliskuusta 1959 toukokuuhun 1960 Gosplanin johdossa. Kosygin valittiin uudelleen politbyroon täysjäseneksi vuonna 1960.
Pääministerinä
Kun Hruštšov syrjäytettiin, Kosyginista tuli ministerineuvoston puheenjohtaja eli pääministeri lokakuussa 1964 troikassa Brežnevin ollessa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä ja Nikolai Podgornyin ollessa korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajana, valtiopäivien puhemiehenä. Kosygin johti aluksi Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa, koska Brežnev oli siinä kokematon. Näin toimittiin jonkun aikaa, kunnes Brežnev lopetti käytännön. Kosyginin ja Brežnevin välillä vallitsi kilpailuasetelma.Kujala s. 213.
Kosyginin esitti uudistusohjelman syyskuussa 1965. Ohjelmassa oli taloudellisen ylikeskittymisen ja byrokratian purkaminen. Tavoitteena oli talouden hajauttaminen ja kulutustavaroiden tuotannon lisääminen. Edelleen kuitenkin Moskovan byrokratia päätti hinnoista, ei vapaa kilpailu. Maataloustuotantoa parannettiin antamalla vapauksia maatalouden harjoittajille, kuten lupa omistaa suurempia yksityispalstoja. Kosyginin uudistukset koskivat vain pientä osaa teollisuustuotannosta. Brežnev ei hyväksynyt Kosyginin uudistuksia ja uudistusohjelma lakkautettiin.
Brežnev arvosteli joulukuussa 1969 salaisessa puheessaan poikkeuksellisen kovasanaisesti heikkoa talouskehitystä ja vuoden 1970 taloussuunnitelmaa. Kritiikki suuntautui Kosyginia ja Nikolai Baibakovia vastaan. Baibakov oli Gosplanin johtaja ja Kosyginin alainen. Puheen takia Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdossa syntyi pinnanalainen kriisi. Sille vuodelle suunniteltu puoluekokous siirrettiin vuodelle 1971.Kujala s. 215.
Kuitenkin Kosygin säilytti asemansa pääministerinä ja politbyroossa vuoteen 1980. Saadessaan tarpeeksi valtaa hoitaa maataan, Kosygin pyrki tekemään päivittäin töitä vähintään 15 tuntia. Kesällä 1976 hän joutui onnettomuuteen ja sai samalla sairauskohtauksen, mikä heikensi hänen asemaansaKujala s. 215–216..
Erkki Tuomioja kuvaa Esa Seppäsen väitöskirjan (ks. alla) arviossaan, miten ”Kosyginia leimasi aito vaatimattomuus, asioihin paneutuminen ja uutteruus, kun taas Brežnevin hallitsevat ominaisuudet olivat mukavuudenhalu, sentimentaalisuus ja turhamaisuus”. Tuomiojan mukaan Kekkosen voi sanoa jopa ystävystyneen Kosyginin kanssa, kun taas suhde Brežneviin jäi etäisemmäksi.
Vahvasti alkoholisoitunut Kosygin sairastui ja luovutti tehtävänsä lokakuussa 1980, vain muutama viikko ennen kuolemaansa.
Lähteet
Kirjallisuutta Seppänen, Esa: Itäsuhteiden kolmiodraama Kekkonen–Breznev–Kosygin 1960–1980. Ajatus 2007. .
Luokka:Neuvostoliiton hallituksen johtajat Luokka:Neuvostoliittolaiset ministerit Luokka:Sosialistisen työn sankarit Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1980 kuolleet