Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike on Yhdysvalloissa 1940–1950-luvuilla voimistunut kansalaisoikeusliike, johon kuuluvat keskeisesti mustiin tai afroamerikkalaisiin kohdistuvan rotuerottelun ja rasismin vastustaminen.

Liikkeen juuret ulottuvat pitkälle Yhdysvaltain rotusyrjinnän, orjuuden ja Jim Crow -lakien historiaan. Keskeisimpiä kansalaisoikeusliikkeen aikana tapahtuneita muutoksia olivat muun muassa Yhdysvalloissa vuosina 1964 ja 1965 säädetyt kansalaisoikeuslait.

Tausta Ajatus kansalais- ja ihmisoikeuksista Yhdysvalloissa juontaa juurensa ainakin 1700-luvulle. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa (1776) kaikkien ihmisten (men, kirjaimellisesti ’miehet’) esitettiin olevan luotuja tasa-arvoisiksi. Orjuus oli Yhdysvalloissa laillisesti sallittua itsenäistymisen jälkeenkin vuoteen 1865, jolloin se kiellettiin (muuta kuin rangaistuksena) Yhdysvaltain perustuslain 13. lisäyksellä. Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäys (1868) paransi entisten orjien laillista asemaa, ja Yhdysvaltain perustuslain 15. lisäyksessä (1870) säädettiin miespuolisten entisten orjien äänioikeudesta.

Yhdysvaltain korkein oikeus antoi vuonna 1896 päätöksen Plessy vastaan Ferguson,Newman 2010, s. 8 jonka mukaan Louisianan osavaltion laki, joka teki mustille ja valkoisille tarkoitetut erilliset mutta yhdenvertaiset tilat rautatieliikenteessä pakollisiksi, ei ollut perustuslain vastainen. Päätös toimi juridisena pohjana osavaltioiden harjoittamalle rotuerottelulle aina vuoteen 1954 asti, jolloin korkein oikeus kumosi sen päätöksellä Brown vastaan Topekan koululautakunta. Päätöksen vahvistamaa käytäntöä kutsuttiin separate but equal (suom. erillinen mutta yhdenvertainen) -doktriiniksi. Etelävaltioissa rotuerottelu oli jatkunut 1870-luvulta saakka Jim Crow -lakien avulla.

1900-luvulla muun muassa valkoista ylivaltaa tavoitteleva Ku Klux Klan perustettiin uudelleen (1915). 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä erinäiset kansalaisoikeusliikkeet kasvattivat valtaansa. Alkunsa sai esimerkiksi panafrikkalainen liike. Booker T. Washington puhui kansalaisoikeuksista tai olojen parantamisesta, mutta ei suoraan haastanut Jim Crow -lakeja.Newman 2010, s. 9 W. E. B. Du Boisista tuli keskeinen hahmo kansalaisoikeuksien saralla ja hän oli vuonna 1909 perustamassa National Association for the Advancement of Colored People (NAACP) -järjestöä, joka toi julkisuuteen rotuerotteluun liittyviä epäkohtia sekä pyrki vaikuttamaan siihen muun muassa oikeuskanteiden avulla.Newman 2010, s. 10

1950–1960-luvuilla

Joulukuussa 1955 kansalaisoikeusaktivisti Rosa Parks kieltäytyi nousemasta ylös penkiltä ja antamasta paikkaansa valkoiselle matkustajalle matkustaessaan linja-autolla Montgomeryssä Alabamassa.Frady 2009, s. 33–34Theoharis 2025, s. 60–71 Parks pidätettiin hänen rikottuaan Jim Crow -lakeja, ja tapahtunut johti laajoihin mielenosoituksiin sekä boikottiin paikallista bussiliikennettä kohtaan.Frady 2009, s. 34–51Theoharis 2025, s. 60–131 Mielenosoituksia johti pastori Martin Luther King, Jr. Kingistä tuli myöhemmin merkittävä hahmo kansalaisoikeusliikkeessä.Frady 2009, s. 11 Boikotti kesti yli vuoden ja lopulta korkein oikeus totesi päätöksessään 1956, että rotuerottelu busseissa oli Yhdysvaltain perustuslain vastaista.Frady 2009, s. 50Theoharis 2025, s. 132–135

Syyskuussa 1957 yhdeksän afroamerikkalaista oppilasta (niin sanottu Little Rock Nine) aloitti ensimmäisen koulupäivänsä Little Rock Central High Schoolissa Little Rockissa Arkansas’issa ollen ensimmäisiä ei-valkoisia oppilaita koulussa. Mielenosoittajat ja Arkansas’n kuvernööri Orval E. Faubus ja osavaltion kansalliskaarti yrittivät estää oppilaiden aloittamisen ja rotuerottelun päättymisen koulussa.Newman 2010, s. 61–62 Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower lähetti lopulta kaupunkiin asevoimien joukkoja turvaamaan oppilaiden aloittamista koulussa.

Vuoden 1963 keväällä Martin Luther Kingin johtamana järjestettiin laajoja istumalakkoja, boikotteja, mielenosoituksia ja marsseja Birminghamissa Alabamassa.Frady 2009, s. 94–112Richardson & Luker 2014, s. 39–42 Elokuussa 1963 kansalaisoikeusliike järjesti marssin Yhdysvaltain pääkaupunkiin Washingtoniin. Noin 250 000 ihmistä osallistui marssiin National Mall-puistossa, jossa King piti kuuluisan puheensa I Have a Dream.Frady 2009, s. 114–117Richardson & Luker 2014, s. 218–220 Heinäkuussa 1964 presidentti Lyndon B. Johnson allekirjoitti kansalaisoikeuslain, joka määräsi Yhdysvaltain liittovaltion estämään rotusyrjintää työelämässä, äänestyksissä sekä julkisten tilojen käytössä.Richardson & Luker 2014, s. 80–84

Maaliskuussa 1965 osavaltion poliisit hyökkäsivät kansalaisoikeusaktivistien kimppuun marssissa Alabamassa, osallistujien ylittäessä Edmund Pettus Bridgen siltaa.Frady 2009, s. 148–152Richardson & Luker 2014, s. 407–410 Elokuussa 1965 presidentti Johnson allekirjoitti äänioikeuslain,Theoharis 2025, s. 203 joka pyrki takaamaan afroamerikkalaisten oikeudet äänestää.Richardson & Luker 2014, s. 489–492 Martin Luther King, Jr. salamurhattiin huhtikuussa 1968.Frady 2009, s. 186–195

Vaikutus 2000-luvulla Afroamerikkalaisen taustan omaava Barack Obama astui Yhdysvaltain presidentin virkaan 2009, mikä vaikutti heijastavan yhteiskunnan muutosta. Obaman presidenttikauden aikana poliisien harjoittama väkivalta mustaa väestöä kohtaan poiki useita mielenosoituksia, mikä johti lopulta Black Lives Matter -liikkeen syntyyn.

Populaarikulttuurissa Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeellä on ollut suuri vaikutus populaarikulttuuriin, kuten musiikkiin tai elokuviin.

Huomautukset

Katso myös Väkivallaton vastarinta Malcolm X Yhdysvaltain rotumellakat

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

*