Bathory oli ruotsalainen vuonna 1983 perustettu äärimetalliyhtye, jolla oli merkittävä rooli black metalin kehityksessä. Vaikka yhtyeen julkaisuja ei huomioitu suurissa musiikkilehdissä eivätkä sen albumit koskaan nousseet listoille, Bathoryllä oli huomattava vaikutus black metalin kehitykseen niin musiikin kuin lavaesiintymisen saralla. Monet lajityypin arvostetuimmista yhtyeistä – mukaan luettuna Mayhem, Burzum ja Darkthrone – ottivat siltä vaikutteita.

Yhtyeen keulakuvana toimi alusta lähtien laulaja-kitaristi Thomas ”Quorthon” Forsberg, joka myös sävelsi ja sanoitti yhtyeen kappaleet. Myöhemmin hän tyytyi sessiomuusikoihin ja alkoi lopulta soittaa yksin kaikkia soittimia, jolloin Bathory muuttui yhden miehen yhtyeeksi. Yhtye teki muutamia konserttiesiintymisiä vuosina 1983–1985 mutta lopetti Forsbergin päätöksestä.

Yhtyeen varhainen tuotanto on raakaa black metalia, joka genrelle ominaisesti käsittelee saatananpalvontaa, pahuutta sekä sotaa. 1990-luvulle tultaessa yhtye kehitti sittemmin viikinkimetalliksi mielletyn tyylin, jonka sanoitukset ammentavat pohjoismaisesta luonnosta, historiasta ja tarustosta. Muutamaa thrash metal -albumia lukuun ottamatta Bathory jatkoi raskaalla viikinkisoundillaan vuoteen 2004 asti, jolloin yhtyeen ainoa jäljellä oleva jäsen Forsberg kuoli sydänkohtaukseen 38-vuotiaana.

Aikanaan yhtyeen musiikki oli erityisen nopeaa ja raivokasta, ja sen okkulttiset sanoitukset sekä salamyhkäinen julkisuuskuva nostivat sen heti kulttisuosioon. Vaikka yhtyeen musiikkia ei suurissa musiikkilehdissä huomioitu eivätkä sen levyt koskaan nousseet myyntilistoille, myivät ne hyvin underground-julkaisuiksi ja yhtyeen merkitys äärimetallin kehitykselle on laajalti tunnustettu.

Historia

Perustaminen (1983)

pienoiskuva|Bathoryn perustajiin lukeutuva Jonas Åkerlund vuonna 2012.

Bathory perustettiin vuoden 1983 maaliskuussa Tukholmassa, Ruotsissa.Patterson 2013, s. 25–26. Aloite tuli paikallisissa punk-yhtyeissä soittaneelta 17-vuotiaalta laulaja-kitaristi Thomas Forsbergiltä, joka käytti tuolloin taiteilijanimeä Ace Shot. Myöhemmin taiteilijanimeksi valikoitui Quorthon, jonka Forsberg lainasi Pekka Siitoimen Musta Magia -teoksen ruotsinkielisestä painoksesta.Häkkinen & Iitti 2015, s. 115–116.Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 1.24–1.54. Yhtyeen basistiksi tuli Frederick Melander (”Freddan” tai ”Hanoi”) ja rumpaliksi tämän serkku Jonas Åkerlund (”Vans McBurger”). Jäsenet tapasivat, kun Åkerlund ja Melander olivat ilmoittaneet julisteilla etsivänsä laulajaa sekä kitaristia.Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.55–1.25.

Forsbergin mukaan hän keksi yhtyeen nimen vierailtuaan London Dungeonissa, missä hän törmäsi vahanäyttelyyn unkarilaisesta sarjamurhaajattaresta Erzsébet Báthorysta. Rumpali Åkerlund on kuitenkin väittänyt myöhemmin, että yhtyeen nimi lainattiin brittiläisen Venom-yhtyeen kappaleesta ”Countess Bathory”, joka käsittelee kreivittären veritekoja.Ekeroth 2008, s. 31.Johannesson & Jefferson 2011, s. 52–62. Samaa on myös väittänyt suomalaisen Oz-yhtyeen basisti Jukka Lewis, joka oli Forsbergin hyvä ystävä 1980-luvulla. Forsberg itsekin myönsi kuulleensa Venomia ennen ensimmäisen Bathory-albumin äänittämistä, ja kutsui yhtyeen toista albumia Black Metal ”yhdeksi parhaimmista”.1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0.12–0.23 Väitetysti muita yhtyeelle harkittuja nimiä olivat Nosferatu, Natas, Mephisto, Elizabeth Bathory ja Countess Bathory, mutta Forsberg myöhemmin kiisti tämän.Terrorizer’s Secret Histories - Black Metal 2009, s. 10–11. Venomin ohella muita musiikillisia esikuvia olivat metalliyhtyeet Black Sabbath ja Motörhead sekä punk-yhtyeet Sex Pistols ja Charged GBH.Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.55–1.16.1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0.12–0.19.

Yhtyeen perustamisen aikoihin Forsberg työskenteli isänsä Börje Forsbergin (”Boss”) omistamassa Tyfon Grammofon -levy-yhtiössä.Patterson 2013, s. 26–27. Vuoden 1983 lopulla yhtiö oli kokoamassa pohjoismaisista yhtyeistä koostuvaa split-albumia.Ekeroth 2008, s. 29. Yksi yhtyeistä kuitenkin vetäytyi suunnitelmista, ja Tyfon suostui ottamaan Bathoryn korvaajaksi. Split-levy Scandinavian Metal Attack julkaistiin maaliskuussa 1984.Ekeroth 2008, s. 30. Odotusten vastaisesti Bathoryn kappaleet ”Sacrifice” ja ”The Return of the Darkness and Evil” toivat paljon myönteistä palautetta.

Varhaiset vuodet ja black metal (1984–1988)

Scandinavian Metal Attackin saavuttaman suosion jälkeen Tyfon pyysi Bathoryltä täyspitkää albumia.Terrorizer’s Secret Histories - Black Metal 2009, s. 7–8. Forsbergin yhtyetoverit olivat kuitenkin muuttaneet toisaalle, joten hän värväsi paikallisista punk-yhtyeistä basisti Rickard Bergmanin sekä rumpali Stefan Larssonin.Patterson 2013, s. 27–28. Kolmikko kokoontui toukokuun 1984 alussa ensimmäistä ja viimeistä yhteisharjoitusta varten ennen varsinaista äänitystä. Kyseisenä harjoituspäivänä äänitetyt kappaleet julkaistiin myöhemmin bootlegeinä ja lopulta 1990-luvulla osana virallista Jubileum-kokoelmalevysarjaa.

Yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi Bathory äänitettiin vuoden 1984 kesäkuussa Tukholman Heavenshore-studiolla, joka oli karu, muunneltu autotalli. Levy äänitettiin ja miksattiin verrattain nopeasti, noin 36–52 tunnissa, ja se julkaistiin saman vuoden lokakuussa.Lahdenperä & Sitomaniemi 1997, s. 27. Levy julkaistiin aluksi rajoitettuna tuhannen kappaleen painoksena, joka kuitenkin myytiin loppuun nopeasti. Albumin alkeellinen äänimaailma, nopea ja aggressiivinen tyyli, saatanalliset ja raa’at sanoitukset sekä Forsbergin omaperäinen rääkyvä laulutyyli loivat pohjaa tulevalle black metal -musiikille ja takasivat yhtyeelle välittömän kulttistatuksen.Ekeroth 2008, s. 32. Albumi myi underground-julkaisuksi hyvin, ja yhtye palasi Heavenshorelle marraskuussa äänittämään EP-levyä, joka päätettiin kuitenkin lopulta hyllyttää.

Bathoryä seurasi vuoden 1985 The Return......, joka jatkoi black metalin kehittymistä omaksi genrekseen. Yhtyeen uudeksi basistiksi tuli Andreas Johansson, kun taas rumpalina jatkoi Stefan Larsson. Albumi äänitettiin tasokkaammassa Electra Studiossa, jossa yhtye oli äänittänyt esikoiskappaleensa Scandinavian Metal Attackille. Äänitykset eivät sujuneet täydellisesti; yhtye juopotteli studiossa, ja uusi basisti potkittiin yhtyeestä huumeongelmien vuoksi kesken äänitysten; laulaja-kitaristi Forsbergin soitti loput bassoraidoista.Vuoden 1987 haastattelu L'Amour-rcoktapahtumassa, kohta 9.10–9.46. The Return...... julkaistiin toukokuussa ja se menestyi edeltäjäänsä paremmin, myyden huomattavan määrän ennakkokappaleita. Levyn musiikilla oli black metalin ohella suuri vaikutus myös death metalin kehitykseen.Ekeroth 2008, s. 33.

Yhtye julkaisi toukokuussa 1987 Under the Sign of the Black Markin, jota edeltäjiensä tavoin pidetään yhtenä black metal -genren mestariteoksista.Patterson 2013, s. 32–34. Musiikki oli aiempaa kokeellisempaa syntetisaattorien, kitarasoolojen ja mahtipontisempien kappaleiden myötä.Vuoden 1987 haastattelu L'Amour-rocktapahtumassa, kohta 9.46–9.58. Tällä kertaa Forsberg soitti kaikki basso-osuudet, sillä yhtyeen kokoonpano oli aiempaa epävakaampi. Albumin rumpaliksi on merkitty Paul Lundberg, mutta tuottajana toiminut Börje Forsberg on myöhemmin väittänyt Thomas Forsbergin soittaneen rumpuosuudet. Albumi oli yhtyeen ensimmäinen, joka julkaistiin välittömästi myös Skandinavian ulkopuolella brittiläisen Under One Flagin ja yhdysvaltalaisen New Renaissance Recordsin hoitaessa levitystä ulkomailla. Levy menestyi edeltäjiensä tapaan hyvin underground-julkaisujen mittapuulla.

pienoiskuva|Blood Fire Deathin kansikuva oli yksityiskohta Peter Nicolai Arbon maalauksesta Asgårdin ratsastus (1872).

Blood Fire Death julkaistiin vuoden 1988 toukokuussa. Yhtyeen aiempien albumien tavoin siitäkin tuli suosittu black metal -piireissä, ja sitä pidetään myös viikinkimetallina tunnetun genren edelläkävijänä. Yhtye piti kiinni black metal -vaikutteista mutta alkoi samalla tehdä aiempaa pitempiä, hitaampia ja mahtipontisempia sävellyksiä.Patterson 2013, s. 34–35. Samalla ääniefektien, kuorojen ja akustisten soittimien rooli alkoi korostua. Sodan ja pahuuden ohella sanoitukset käsittelivät myös skandinaavista mytologiaa ja historiaa. Yhtyeen miehistötilanne oli nyt vakaampi, ja Forsbergin lisäksi muusikoiksi on merkitty Kothaar (bassokitara) ja Vvornth (rummut). Samoja taiteilijanimiä käyttivät eri henkilöt yhtyeen tulevilla julkaisuilla.

Musiikkityylin muutos ja viikinkimetalli (1988–1991)

pienoiskuva|Myös Hammerheartin kantta koristi skandinaaviaiheinen maalaus, Frank Dickseen Viikinkihautajaiset (1893).

Vaikka Blood Fire Death erosi sanoituksiltaan edeltäjistään, oli se muutamia folk-elementtejä lukuun ottamatta edelleen black metalia. Seuraava albumi, vuoden 1990 Hammerheart, oli aiempaa selkeämpi muutos. Sen myötä black metal -vaikutteet poistuivat yhtyeen musiikista ja kaikki sanoitukset käsittelivät nyt viikinkejä ja pohjoismaista tarustoa sekä luontoa. Musiikki muuttui nopeasta ja raa’asta black metalista kohti raskassoutuista ja hidastempoista doom metal -vaikutteista tunnelmointia, jota höystävät erilaiset ääniefektit ja akustiset kitarat. Samalla Forsbergin laulutyyli vaihtui rääkymisestä selkeään laulamiseen. Albumilla soittivat edellisen levyn tapaan Forsberg, Kothaar ja Vvronth. Tässä vaiheessa yhtye oli muuttunut Forsbergin yhden miehen studioprojektiksi toisten muusikoiden ollessa vain sessiojäseniä. Hammerheartia pidetään usein ensimmäisenä viikinkimetallialbumina, ja sitä pidetään eräänä Bathoryn parhaista albumeista, joskin Forsbergin puhdasta laulutyyliä on myös arvosteltu.

Albumin julkaisi saksalainen Noise Records ja Forsberg lähti julkaisun tiimoilta promootiomatkalle Yhdysvaltoihin yhdessä tuottajaisänsä Börjen kanssa. Albumin päättävästä ”One Rode to Asa Bay” -kappaleesta kuvattiin lisäksi yhtyeen ainoa musiikkivideo. Forsberg rahoitti musiikkivideon itse ja myös näyttelee siinä osaa. Videon tuotantoprosessi oli vaikea, eikä Forsberg ollut lopputulokseen tyytyväinen. Tästä huolimatta osa videosta esitettiin MTV:n Headbangers Ball -ohjelmassa hänen haastattelunsa ohella.

Vuoden 1991 studioalbumi Twilight of the Gods jatkoi Hammerheartin tyylin kehittämistä. Musiikki muuttui astetta melodisemmaksi ja jopa sinfonisemmaksi taustakuorojen ja eeppisten aiheiden myötä. Sanoitukset käsittelivät edelleen pohjoismaista mytologiaa ja historiaa, mutta paikoittain myös nyky-yhteiskuntaa sekä henkilökohtaisia aiheita ja filosofiaa. Albumin on yksi yhtyeen arvostetuimmista.

Twilight of the Gods oli yhtyeen ensimmäinen virallinen albumi Black Markilla, Tyfon Grammofonin alaisella metallimusiikkiin keskittyvällä levymerkillä. Vaikka osa yhtyeen aikaisemmista albumeista oli julkaistu nimellisesti Black Markin kautta, kyseessä oli vain Bathoryn julkaisuilla esiintyvä levymerkki. Black Mark perustettiin virallisesti vuonna 1991, ja se alkoi julkaisemaan Bathoryn tuotannon ohella muuta eurooppalaista metallimusiikkia.

Albumin piti jäädä yhtyeen viimeiseksi. Forsberg kuvaili sitä hyvin alakuloiseksi ja uskoi olevansa kyvytön panemaan enää parastaan. Godreah-fanzinelle hän selitti asiaa vuonna 1996:Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 2.22–2.58.

Hiljaiselon aika ja Forsbergin sooloura (1991–1994)