pienoiskuva|Fredrik II, De arte venandi cum avibus -teoksen toisella sivulla, Biblioteca Vaticana, Pal. lat 1071 Fredrik II (saks. Friedrich II); (26. joulukuuta 1194 Jesi, Ancona, Italian kuningaskunta – 13. joulukuuta 1250 Castel Fiorentino, Apulia, Sisilian kuningaskunta) oli Sisilian kuningas (1198–), Saksan, Burgundin ja Italian kuningas (1196/1212/1215–), Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuodesta 1220 lähtien ja Jerusalemin kuningas vuosina 1225–1228.
Hän kuului Hohenstaufen-sukuun. Fredrik II:n nuoruusvuosia leimasivat kiistat Saksan kuninkuudesta, myöhempiä vaiheita kiistat paavi Gregorius IX:n kanssa. Fredrik II kuului kuudennen ristiretken johtajiin. Hänet tunnetaan myös oppineisuudestaan ja laajasta kielitaidostaan.
Fredrik valittiin ensi kerran vuonna 1196 isänsä Henrik VI:n toiveesta Rooman kuninkaaksi. Saksalaisruhtinaat valitsivat hänet Nürnbergissä vuonna 1211 uudestaan kuninkaaksi. Hänet kruunattiin vuonna 1212 ja toistamiseen vuonna 1215 vastakuninkaana Saksan kuninkaaksi. Keisari Otto IV:n kuoltua vuonna 1218 Fredrikillä ei enää ollut haastajia ja myös Welfien suku tunnusti hänet kuninkaaksi.
Suku vasen|pienoiskuva|200x200px|Fredrik II:n syntymä Jesissä vuonna 1194Fredrik II syntyi vuonna 1194 isänsä Henrik VI:n Sisilian kuninkaaksi kruunausta seuranneena päivänä. Hänen äitinsä oli Sisilian kuningatar Constanza I (1154–1198) omalla oikeudellaan eli suo jure, joka oli Sisilian kuningas Roger II:n ja tämän kolmannen puolison, ranskalaisen aatelisnainen Beatrice de Rethelin ainoa lapsi. Fredrik oli heidän ainoa lapsensa. Hänen isänpuoleinen isoisänsä oli Fredrik I Barbarossa.
Saksan kuningas Joulukuussa 1195 Wormsin valtiopäivillä Henrik VI nimesi poikansa seuraajakseen Saksan kuningaskunnan valtaistuimelle. Seuraavan vuoden tammikuussa kuningas esitti Mainzin hovipäivillä ruhtinaille perintövaltakuntasuunnitelmansa. Suunnitelman mukaan vaaliruhtinaat olisivat menettäneet oikeutensa kuninkaanvaaliin ja kuninkuudesta olisi tehty perinnöllinen. Vastineeksi ruhtinaiden suosiosta heidän suoraan valtakunnan alaisista läänityksistään olisi tehty niin ikään perinnöllisiä. Aluksi ruhtinaat vastustivat suunnitelmaa, mutta hyväksyivät sen huhtikuussa Würzburgin valtiopäivillä. Samanaikaisesti Henrik neuvotteli paavi Celestinus III:n kanssa saadakseen tämän luopumaan perinteisestä oikeudestaan kruunata keisari. Paavi ei kuitenkaan suostunut tähän. Joulupäivänä 1196, kaksivuotispäivänsä aattona, Fredrik valittiin Frankfurtissa roomalais-saksalaisen kuningaskunnan kuninkaaksi. vasen|pienoiskuva|200x200px|Fredrikin äiti Constanza I antaa poikansa Spoleton herttuattaren, Konrad von Urslingenin puolison huomaan, Liber ad honorem Augusti, Peter di Eboli 1194–1197). Bern, Burgerbibliothek, Codex 120. II, fol. 138r.Henrik VI kuoli vuonna 1197 kesken ristiretkisuunnitelmien valmistelua. Tuolloin 3-vuotiasta Fredrikiä ei ikänsä perusteella tunnustettu valtakunnan hallitsijaksi. Ainoastaan eräät Pyhällä maalla oleskelevat ruhtinaat uudistivat uskollisuudenvalansa Fredrikille. Henrik VI:n veli, Filip Schwabenilainen, ei aluksi osallistunut kamppailuun kuninkuudesta, vaan halusi pitää kuninkuutta veljenpojalleen varattuna. Hän oli yrittänyt noutaa Fredrikin Italiasta Saksaan, mikä ei kuitenkaan onnistunut. Welf-sukuinen Otto IV onnistui saamaan samoihin aikoihin kannatusta kuninkaaksi. Tällöin myös Filip antoi maaliskuussa 1198 valita itsensä kuninkaaksi. Pian tämän jälkeen myös Otto valittiin kuninkaaksi: näin Saksan kuningaskunnassa oli kaksi kilpailevaa kuningasta, joista kumpikaan ei aluksi pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa. Sisilian kuningas Sisilian kuningaskunnassa Fredrikin äiti Constanza otti vallan käsiinsä, vannoi läänitysvalan paaville ja luopui poikansa oikeudesta Saksan kuninkuuteen. Näin Sisilian ja Saksan kuningaskunnat erosivat jälleen toisistaan. Toukokuussa 1198 Fredrik kruunattiin Palermossa Sisilian kuninkaaksi. Saman vuoden marraskuussa kuningatar kuoli. Testamentin määräyksen mukaisesti paavi Innocentius III määrättiin Fredrikin holhoojaksi.Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti, 1. osa , s. 521–525, WSOY 1992, Innocentius käytti vuonna 1208 säilynyttä asemaansa rajoittaakseen keisarin oikeuksia Italiassa ja vahvistaakseen paavin valta-asemaa.
Vuonna 1208 paavi Innocentius III toimi myös välittäjänä tuolloin 14-vuotiaan kuninkaan ja 25-vuotiaan Unkarin kuningatar Constanzan avioliiton solmimiseksi. Constanza oli Aragonian kuningas Alfonso II:n ja Sancha Kastilialaisen tytär sekä Unkarin kuningas Imren leski. Fredrikin tuli tässä yhteydessä vakuuttaa, että Sisilia liitettäisiin Aragoniaan, mikäli hän ei saisi miespuolista perillistä. Vuonna 1209 solmitusta avioliitosta syntyi vuonna 1211 Fredrikin ensimmäinen poika Henrik.
Saavutettuaan itsenäisyytensä Fredrik pyrki vuonna 1208 katalonialaisten ritareiden avulla saamaan jälleen haltuunsa kuninkaan maat Sisiliassa. Holhoojahallinnon kaudella paikalliset aateliset olivat ottaneet ne haltuunsa. Seurauksena oli sisilialaisaateliston kapina. Samanaikaisesti Saksassa Otto IV oli vakiinnuttanut asemansa kuninkaana Filip Saabilaisen kuoltua vuonna 1208. Paavin mielipide Saksan kuninkuuden suhteen vaihteli Oton ja Fredrikin välillä. Hänen tavoitteenaan oli kuitenkin erottaa Sisilia pysyvästi Saksan kuningaskunnasta. Hän kruunasikin Oton keisariksi vuonna 1209 tämän luvattua valtakuntien pysyvän erillisinä. Otto rikkoi kuitenkin lupauksensa ja alkoi valmistella maihinnousua Sisiliaan. Tällöin paavi Innocentius III julisti keisarin kirkonkiroukseen ja siirtyi kannattamaan entistä holhokkiaan Fredrikiä.
Keisari Filip Svaabilaisen kuoltua ja Otto IV julistettuna kirkonkiroukseen, Welf-suvun vastaiset ruhtinaat valitsivat Fredrikin Bambergissa paavin vaikutuksesta keisariksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaalissa valittiin tuleva keisari eikä tavalliseen tapaan Saksalais-roomalaisen valtakunnan kuningasta.
Fredrik hyväksyi valintansa huolimatta monien liittolaistensa vastakkaisista suosituksista. Oletettavasti hän pyrki ensi sijassa estämään Oton suunnitteleman maihinnousun Sisiliaan. Näytti epätodennäköiseltä, että Fredrik kuitenkaan kykenisi saamaan tosiasiallisesti haltuunsa Oton hallitsemaa valtakuntaa. Myös paavi Innocentius III suhtautui Fredrikin mahdollisuuksiin epäillen. Tämän vuoksi paavi Innocentius III myös halusi, että Fredrikin 1-vuotias poika Henrik VII kruunattiin helmikuussa 1212 Sisilian kuninkaaksi, ennen Fredrikin lähtöä Saksaan. Roomassa hänet otettiin juhlallisesti vastaan. Ranskalaisista lähteistä peräisin olevien rahojen avulla Fredrik jatkoi matkaansa kohti pohjoista ilman suuria joukkoja. Vasta Churista alkaen hänellä oli sotilasseurue mukanaan.
Ylitettyään Alpit hän vihdoin saapui Konstanziin Bodenseen rannalla. Kaupunki valmistautui tuolloin ottamaan Otto IV:n vastaan, eikä Fredrikiä haluttu päästää kaupunkiin. Vasta kun paavin legaatti, Barin arkkipiispa Berard luki paavin ekskommunikaatio bullan, avattiin Fredrikille kaupungin portit. Kolme tuntia myöhemmin Otto IV saapui läheisestä Überlingenistä Konstanziin, jonne häntä ei kuitenkaan päästetty. Konstanzista alkoi Fredrikin menestyksekäs eteneminen Reinin yläjuoksulla. Anteliain lupauksin ja lahjoituksin hän varmisti valtakunnan eteläosien ylimystön tuen. Loppukesästä 1212 Otto vetäytyi Kölniin keräämään lisävoimia.
Suuri joukko ruhtinaita uudisti 5. joulukuuta 1212 Frankfurtissa Fredrikin valinnan kuninkaaksi. Neljä päivää myöhemmin hänet kruunattiin Mainzin tuomiokirkossa – kuitenkin ilman aitoja kuninkaallisia insignioita eli vallan merkkejä. Jatkossa Fredrikiä pidettiin paavista riippuvaisena hallitsijana, olihan hän myös luvannut paaville palauttavansa ja säilyttävänsä kirkon oikeudet. Vastineeksi paavi lupasi tukea Fredrikin valtapyrkimyksiä alueilla, jotka olivat vielä Welf-suvun kannattajia.
Bouvinesin taistelu vuonna 1214 oli valtataistelun kannalta ratkaiseva. Tuolloin Welf-suvun ja englantilaisten sotajoukot hävisivät ranskalaisten joukkoja vastaan käymänsä taistelun. Englantilaisten ja ranskalaisten sekaantuminen tilanteeseen johtui paavi Innocentius III:n ja Englannin kuningas Juhana Maattoman välisestä kiistasta. Paavi oli antanut Ranskan kuninkaalle tehtäväksi valloittaa Englanti, minkä vuoksi Juhana liittoutui Welfien kanssa lyödäkseen Ranskan kuninkaan kanssa liittoutuneen Fredrikin joukot. Oton tappion jälkeen Fredrik jatkoi valtapiirinsä laajentamista käymällä Reinin laakson kaupunkeja vastaan. Osa näistä ei vieläkään tunnustanut Fredrikiä hallitsijaksi. Heinäkuun 23. päivänä 1215 Fredrik kruunattiin jälleen, tällä kertaa Aachenin tuomiokirkossa. Tässä yhteydessä Fredrik lupasi myös lähteä ristiretkelle alkuvuodesta 1219.
Neljännen lateraanikonsiilin yhteydessä vuonna 1215 paavi vahvisti Fredrikin valinnan keisariksi. Fredrik haki puolisonsa ja poikansa Saksaan ja otti itselleen Sisilian kuninkaan arvon. Tuolloin viisivuotias Henrik (VII) sai Svaabian herttuakunnakseen sekä Burgundin rektoraatin.
Vuonna 1219 paavi Honorius III aloitti neuvottelut Fredrikin kanssa tämän lykkäytyneestä ristiretkihankkeesta. Toimeen päätettiin ryhtyä 21. maaliskuuta 1220. Fredrik ei kuitenkaan pysynyt aikataulussa, mihin vaikuttivat pitkäksi venyneet neuvottelut Sisilian kuningaskunnan asemasta. Huhtikuussa 1220 Fredrik valitutti poikansa Henrikin Frankfurtissa ruhtinasopposition vastustuksesta huolimatta Rooman kuninkaaksi. Vastineeksi hänen täytyi myöntää Saksan piispoille joukko kuninkaalle kuuluvia etuoikeuksia (regalia). Honorius III ei kuitenkaan hyväksynyt vaalia ja kielsi Henrikiltä myös aseman Sisilian kuninkaana.
Saman vuoden elokuussa Fredrik lähti Italiaan. Keisariksi kruunauksen hän saavutti lupaamalla, että hallitsisi Sisiliaa ainoastaan perintöoikeutensa perusteella eikä osana keisarikuntaa. Kruunajaiset pidettiin 22. marraskuuta 1220 Roomassa. Fredrikin oleskellessa pitkään Italiassa valtakunnan hallinnosta huolehtivat Saksassa hänen poikansa, tämän holhoojat sekä keisarin alempaan aateliin kuuluvat, hallitsijan suojeluksesta riippuvaiset palvelusmiehet (ns. ministeriaalit).
Jo ensimmäisen Saksan-kautensa aikana Fredrik II pyrki palauttamaan valtakunnan maat kruunun haltuun. Ne olivat kutistuneet merkittävästi monivuotisten valtataisteluiden aikana. Tätä politiikkaa hän jatkoi myös myöhemmin. Hän saikin suuria alueita haltuunsa, erityisesti merkittävän eteläsaksalaisen Zähringer-aatelissuvun miesperillisten ketjun katkettua. Tällöin kuninkaan haltuun tulivat merkittävät Italian ja Saksan väliset alppisolat. Lisäksi Fredrik perusti 39 kaupunkia, erityisesti Lounais-Saksassa. Perustamalla kaupunkeja myös kirkon hallitsemille alueille hän pyrki samalla heikentämään hengelliseen säätyyn kuuluvien maanherrojen asemaa.
Sisilian kuningaskunnan uudelleenjärjestely