Orava

Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.

Aikuinen orava painaa keskimäärin noin 300 grammaa ja on häntineen noin 35 senttimetriä pitkä. Sen turkin vatsapuoli on vaalea, ja muualta se on tummempi, joskin väritys vaihtelee paljon yksilöiden ja populaatioiden välillä. Talvisin pohjoisten alueiden oravat kasvattavat vaaleanharmaan talviturkin.

Orava kiipeilee puunrungolla taitavasti. Orava on sekasyöjä, jonka suosikkiruokaa ovat kuusensiemenet ja muut siemenet. Orava ei horrosta talvella vaan asustaa lämpimässä talvipesässään ja syö kätköihin keräämiään siemeniä.

Orava tekee keväällä ja alkukesällä yhden tai kaksi poikuetta, joissa on keskimäärin viisi poikasta. Luonnossa oravat elävät korkean kuolleisuuden vuoksi tavallisesti korkeintaan 2–4-vuotiaiksi. Oravan luontaisia vihollisia ovat etenkin näätä ja kanahaukka. Liikenne aiheuttaa oravakuolemista noin puolet.

Etymologia Sana orava tulee nykykäsityksen mukaan kantauralilaisen kielen sanasta ora, joka saattoi viitata myös puuhun.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 18–19.

Anatomia ja fysiologia Koko Aikuinen orava painaa 200–400 grammaa, suurin alalaji iberianorava yli 500 grammaa. Koiras ja naaras ovat useimmissa populaatioissa samankokoisia. Pituudeltaan orava on nenästä hännäntyveen 18–24 senttimetriä. Oravalla on 14–19-senttinen tuuhea häntä, joka näyttää kärkikarvojensa johdosta viitisen senttiä pidemmältä.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 51.

Turkki pienoiskuva|Oravalla on tuuhea häntä ja talvisin tupsukorvat. Oravayksilöiden ulkonäkö vaihtelee enemmän kuin useimmilla nisäkäslajeilla, etenkin karvan värin suhteen. Suomalaiset oravat jaetaan värin perusteella tummanharmaisiin ja mustahäntäisiin kuusioraviin, punertavanruskeisiin ja punahäntäisiin mäntyoraviin sekä ruskeahäntäisiin oraviin. Lisäksi esiintyy näiden värimuotojen välimuotoja. Kuusioravia on eniten Itä-Suomessa ja mäntyoravia Lapissa. Muualla Euraasiassa oravat voivat olla esimerkiksi punertavampia tai mustempia kuin Suomessa.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 52.

Leukistisia (vaaleita) ja melanistisia (mustia) oravia esiintyy jonkin verran. Albiinot ovat harvinaisia.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 53–54. Mustaa värimuotoa tavataan erityisesti Etelä-Euroopassa ja eräillä saarilla, kuten Viron Saarenmaalla ja Hiidenmaalla.

Oravan turkin vatsapuoli on kermanvärinen tai valkea. Pään, selän ja hännän väritys vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä. Fennoskandianorava vaihtaa talveksi paksun vaaleanharmaan talviturkin. Karvanvaihdon ajankohta vaihtelee ilmaston mukaan. Hännän karva vaihtuu vain kerran vuodessa syksyisin. Talvella oravalla on myös korvatupsut, mutta kesällä sen korvat ovat pyöreät.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 55–56.

Hampaat thumb|left|170px|Oravalla on neljä vahvaa etuhammasta, jotka kasvavat ja pysyvät terävinä koko sen eliniän ajan. Oravalla on yhteensä 22 hammasta. Sillä on kaksi vahvaa etuhammasta sekä ylä- että alaleuassa. Etuhampaat ovat talttamaisia, ja kiille peittää niitä vain etupuolelta, joten ne pysyvät terävinä. Kulmahampaita oravalla ei ole. Maitohampaat vaihtuvat pysyviin hampaisiin 4–5 kuukauden iässä. Oravan etuhampaat kasvavat koko oravan eliniän ajan, mutta poskihampaat eivät. Orava käyttää etuhampaitaan käpyjen ja pähkinöiden avaamiseen ja poskihampaitaan ruoan hienontamiseen. Oravan puruvoima on sen kokoon nähden huomattavan suuri, lähes 500 kilogrammaa neliösenttimetriä kohti.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 58–59.

Liikkuminen thumb|upright|Orava pystyy laskeutumaan puunrunkoa alas ketterästi pää edellä, koska sen takajalat kiertyvät niin, että kynnet ovat suuntautuneet ylöspäin. Oravalla on vahvat jalkalihakset, ja se pystyy hyppäämään pituutta useita metrejä ja korkeuttakin puolitoista metriä. Orava on erinomainen kiipeilijä. Sen jalat kiertyvät, minkä ansiosta orava pystyy liikkumaan puunrunkoa pitkin yhtä helposti kaikkiin suuntiin niin, että varpaiden terävät kynnet ovat aina suuntautuneet ylöspäin. Orava pystyy kiipeämään paitsi puissa myös esimerkiksi kerrostalon seinää ylöspäin. Sileään pintaan se ei kuitenkaan pysty tarttumaan.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 60.

Orava käyttää häntäänsä tasapainottajana kiipeillessään ja juostessaan sekä kantopinnan kasvattajana hypätessään. Kylmällä ilmalla orava voi kietoutua häntänsä sisään. Orava myös kommunikoi häntänsä asennoilla. Esimerkiksi kiihtyessään orava heiluttaa häntäänsä nopeasti edestakaisin.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 65.

Lisääntymiselimet Oravanaaraan kohtu haarautuu emättimen jälkeen kahdeksi haaraksi, joiden päässä on kaksi munasarjaa. Rintarauhasia ja nisiä on kahdeksan.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 66.

Aistit Oravan näkökenttä on laaja, ja se näkee eri suuntiin tarkasti ja pitkälle joutumatta liikuttamaan päätään. Orava näkee kuitenkin vain kaksivärisesti, eikä se erota punaista väriä. Myös oravan hämäränäkö on ilmeisesti suhteellisen heikko. Oravan silmän linssissä on kellertävää pigmenttiä, joka vähentää auringonvalon heijastuksia, voimistaa värien kontrastia ja suojaa silmää ultraviolettisäteilyltä aurinkolasien tapaan.

Oravan hajuaisti on erinomainen. Se käyttää hajuaistiaan erottamaan syömäkelpoiset asiat syömäkelvottomista ja tunnistamaan toisensa. Suurten korviensa ansiosta orava kuulee tarkasti ja paljon korkeampia ääniä kuin ihminen. Oravan päässä ja muuallakin kehossa kasvaa tuntokarvoja, joilla se aistii lähiympäristöään.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 71–74.

Levinneisyys ja elinympäristö Orava on euraasialainen laji, jonka levinneisyysalue ulottuu Atlantin rannikolta pohjoisen Euraasian yli Tyynenmeren pohjoisrannikolle Kamtšatkan niemimaalle ja Hokkaidōn saarelle. Euroopassa oravaa esiintyy luontaisesti lähes kaikkialla paitsi Pyreneiden niemimaan lounaisosissa, Italian eteläosissa, Välimeren saarilla, Ukrainan ja Venäjän eteläosissa sekä Kuolan niemimaan pohjoisosissa. Oravaa on istutettu Britteinsaarille, Kaukasukselle, Kazakstaniin, Kirgisiaan sekä Karibialle Saint Kitts ja Nevisiin.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 31. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Italiassa amerikkalainen harmaaorava on lähes syrjäyttänyt eurooppalaisen oravan.

Oravia elää monenlaisissa metsissä aina kolmen kilometrin korkeuteen merenpinnasta.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 32. Oravia elää havumetsien lisäksi lehti- ja sekametsissä, puistoissa, puutarhoissa ja pienissäkin havumetsiköissä.

Elintavat Elinpiiri ja pesä thumb|Maahan pudonnut oravanpesä. Oravan elinpiiri vaihtelee alueellisesti huomattavan paljon muutamasta hehtaarista yli sataan hehtaariin. Oravat elävät enimmäkseen yksin. Naaras elää kuitenkin perhekunnassa muutaman kuukauden ajan vuodesta, sillä poikaset pysyvät emonsa seurana vielä vieroituksen jälkeenkin.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 78–82.

Orava rakentaa useita lähes pallon muotoisia pesiä liikkumisalueensa sisälle. Pesät sijaitsevat korkeissa puissa, yleensä kuusen tai männyn oksilla, mutta myös linnunpöntöt käyvät. Orava voi tehdä pesänsä myös rakennuksen vintille.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 101. Sisältä orava vuoraa pesät naavalla, ruoholla, sammalilla, lehdillä ja muilla täytteillä.Aamulehti, s. B18. 25.8.2010.

Talvella orava rakentaa itselleen lämpimän ja suljettavan pesän, jossa se viettää suuren osan vuorokaudesta. Orava ei horrosta tai nuku talviunta. Ruokaa se saa syksyllä keräämistään varastoista, jotka se löytää talvella muistinsa ja hajuaistinsa avulla.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 88.

Elinkaari pienoiskuva|Kaksiviikkoinen oravanpoikanen. Oravanaaraan kiima-aika on keväällä, mutta tarkka ajankohta riippuu ravintotilanteesta. Kiima kestää korkeintaan muutaman vuorokauden ajan. Naaras voi saada samana vuonna kaksi poikuetta. Ensimmäinen poikue syntyy Suomessa yleensä huhti–toukokuussa, toinen myöhemmin kesällä. Kantoaika on noin 38 vuorokautta. Poikasia syntyy nukkumapesää parantelemalla tehtyyn poikaspesään yleensä kolmesta kuuteen kappaletta. Keskimäärin pesueessa on viisi poikasta. Huonoina aikoina poikasia on vain yksi, mutta suurimmillaan poikueeseen voi kuulua jopa kymmenen poikasta.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 100.

Naaras voi saada noin 60 poikasta koko elämänsä aikana, jos se elää kuusivuotiaaksi ja saa viisi poikasta kerrallaan. Poikaskuolleisuus on kuitenkin suuri, ja vain neljäsosa poikasista saavuttaa lisääntymisiän.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 103–107.

Poikaset ovat syntyessään 8–12 gramman painoisia, karvattomia, sokeita ja kuuroja. Silmät ja korvat avautuvat noin 30 päivän ikäisinä, minkä jälkeen poikaset alkavat liikkua pesässään. Oravaemon maidon rasvapitoisuus on korkea, 12 prosenttia. Emo vieroittaa poikasensa 8–10 viikon ikäisinä.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 102. Uros ei osallistu poikasten hoitoon.

Orava tulee sukukypsäksi toisena elinvuotenaan. Tavallisimmin orava elää 2–4-vuotiaaksi, ja vain prosentti oravista saavuttaa luonnossa viiden vuoden iän. Pisimmillään orava voi elää luonnossa 6–7-vuotiaaksi ja vangittuna jopa 12-vuotiaaksi.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 104.

Ravinto Talvisin orava syö vuorokaudessa noin 35 grammaa ruokaa, kesäisin jopa 80 grammaa. Oravan ruokavalio on monipuolinen. Se syö kuusen ja männyn siemeniä, pähkinöitä, tammenterhoja, marjoja, hedelmiä, kukkia ja muita ravintokasveja. Se syö myös sieniä, hyönteisiä sekä lintujen munia ja poikasia. Joskus nälkäinen orava saattaa pyydystää myyrän tai jokin muun itseään pienemmän nisäkkään.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 109. Oravat nuolevat joskus puiden pihkaa ja mahlaa saadakseen suoloja. Kalsiumia orava saa jyrsimällä hirvensarvia. Hätäravintona orava voi syödä lehtipuiden kaarnaa.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 114–117.

thumb|Lintulaudalle kurotteleva orava. Oravat ovat hyvin taitavia nappaamaan ruokaa miltä tahansa lintujen ruokintalaitteelta.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 116. Kaupunkialueilla elävät oravat voivat kesyyntyä ja tulla jopa syömään ihmisen kädestä. Maaseudun oravat eivät tule yhtä kesyiksi.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 28–29. Joskus orava voi tulla jopa sisälle rakennuksiin ruoanhakuun.

Orava oppii poikasena emoltaan taidon kuoria havupuiden kävyt muutamassa sekunnissa päästäkseen käsiksi siemeniin. Orava suosii kuusenkäpyjä, sillä niissä on enemmän siemeniä kuin männynkävyissä ja niitä on helpompi käsitellä.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 112–113.

Oravat keräävät osan ruoastaan lukuisiin kätköihin, joita ne hyödyntävät talvisin.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 118. Oravat istuttavat vuosittain tuhansia puita vahingossa, koska ne kätkevät terhoja ja unohtavat osan niiden kätköpaikoista. Toisaalta huonoina käpyvuosina ne saattavat syödä kuusen kukintosilmuja, jolloin vuosikasvaimet putoavat maahan, joskin kuusi voi silti kyetä kukkimaan runsaasti seuraavana vuonna.

Päiväaktiivisuus thumb|Oravan jäljet lumessa. Useimmista muista jyrsijöistä poiketen orava on selvästi päiväeläin. Suomenkin nisäkäslajistossa orava on ainoa aidosti päiväaktiivinen laji.

Ääntely Oravan ääniä ovat varoitusäänet, käyttäytymistä vahvistavat äänet, valittavat äänet, reviiriäänet, paritteluäänet ja poikasvaiheen äänet. Säksättävää ääntä orava päästää pedon lähestyessä. Orava voi jähmettyä paikalleen pitkäksikin aikaa, jotta peto ei havaitse sitä liikkeestä. Pedon hyökätessä orava saattaa huutaa kovalla äänellä.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 84–86.

Orava tunnistaa närhen ja muutaman muun linnun varoitusäänet ja piiloutuu pöllövaaralta äänet kuullessaan.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 82–83.

Ekologia Vaarat Oravan saalistajia ovat linnuista kanahaukka, hiirihaukka ja suurimmat pöllöt, ja nisäkkäistä näätä, kettu, kissa, koira ja kärppä.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 135.

Liikenne aiheuttaa oravien kuolemista asutuilla alueilla noin 40–60 prosenttia.Hellstedt & Laaksonen 2022, s. 149.

Vaellukset