alt=Järvenpää Prisma shopping center in Järvenpää, Uusimaa, Finland, 2022 July|pienoiskuva|Järvenpään Prisma-keskus 2022 heinäkuussa. Keskusta remontoidaan 2024 aikana. pienoiskuva|Järvenpään toiseksi korkein asuinrakennus keskustassa kesällä 2022. Järvenpää () on kaupunki Uudenmaan maakunnassa Helsingin seutukunnassa. Kaupungin väkiluku on (), ja se on Suomen . suurin kunta. Maapinta-ala on km², jolloin asukastiheys on asukasta neliökilometriä kohti, mikä tekee Järvenpäästä Suomen neljänneksi tiheimmin asutun kunnan.https://statfin.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vamuu/statfin_vamuu_pxt_11lj.px/table/tableViewLayout1/ Naapurikunnat ovat Mäntsälä, Sipoo ja Tuusula, ja kaupunki kuuluu Helsingin metropolialueeseen yhtenä Helsingin seudun kehyskunnista.http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/region_cities/city_urban/city_maps/FI
Järvenpää oli aiemmin Tuusulaan kuulunut kylä, joka mainitaan asiakirjoissa jo 1500-luvun puolivälissä. Kartanonomistaja Bjarne Westermarckin 1900-luvun alussa käynnistämä asemanseudun kehitystyö loi pohjan itsenäistymiselle: kauppalaksi Järvenpää erotettiin Tuusulasta vuonna 1951 ja kaupungiksi se muuttui 1967. Talvisodan jälkeen kaupunkiin asutettiin suuri osa Terijoen siirtoväestä, mikä muutti väestörakennetta pysyvästi.
Väkiluku on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti 1960-luvun lopulta lähtien, ja vuonna 2017 kasvu oli Manner-Suomen nopeinta. Työpaikkarakenne on voimakkaasti palveluvaltainen (76,9 %), mutta työpaikkaomavaraisuus on vain 65,1 prosenttia: kaksi kolmasosaa työllisistä käy töissä kunnan ulkopuolella, valtaosin Helsingissä. Kaupungin kautta kulkee Suomen päärata, ja lähes koko väestö asuu Helsingin keskustaajaman alueella.
Järvenpää tuli 1900-luvun alussa laajalti tunnetuksi, kun joukko kansallisromantiikan taiteilijoita (muun muassa Jean Sibelius sekä Juhani Aho puolisonsa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa) asettui Tuusulanjärven rannalle muodostaen ainutlaatuisen taiteilijayhteisön. Kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Sibeliuksen kotimuseo Ainola, kirjailijakoti Ahola ja Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen; 1960-luvun betonibrutalismia edustava Järvenpään kirkko on suojeltu aikakautensa arkkitehtuurin edustajana.
Historia pienoiskuva|Vanha mylly Haarajoella, Keravanjoen varrella. pienoiskuva|Nykyisin museona toimiva Ahola oli kirjailija Juhani Ahon ja hänen vaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin koti vuosina 1897–1911. Järvenpää oli aikaisemmin Tuusulaan kuulunut kylä, joka alun perin käsitti myös Kellokosken. Sen taloista suurin oli aikoinaan Kyrölän ratsutila, joka 1700-luvulla laajeni Järvenpään kartanoksi. Järvenpään kautta kulki vanhastaan myös maantie Helsingistä Heinolaan. Vuonna 1862 valmistui Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan, ja alusta lähtien yksi radan väliasemista oli Järvenpäässä.
Järvenpään kartanon omisti 1900-luvun alussa maanviljelysneuvos Bjarne Westermarck. Hän aikoi tehdä siitä Suomen maatalouden kehittämiskeskuksen ja mallitilan, jossa suoritettaisiin koe- ja tutkimustoimintaa. Taloudellisista syistä hän joutui kuitenkin luopumaan suunnitelmastaan, ja päätti sen sijaan kehittää Järvenpään asemanseudusta asutuksen ja pienteollisuuden keskuksen. Tähän hän katsoi olevan hyvät mahdollisuudet, koska alue sijaitsi kohtalaisen lähellä Helsinkiä hyvien liikenneyhteyksien varrella. Westermarckin toimeksiannosta maanmittausinsinööri Wolmar Svaetich laati yhdyskunnalle asemakaavan ja antoi myös teille nimet. Kartanosta erotettiin myös pienempiä maanviljelystiloja, joista valtio osti kaksi ja perusti niille maatalousnormaalikoulun ja kotitalousopettajaopiston.
Teollista toimintaa harjoittivat 1920-luvulla Oy Mekanikus Ab, Järvenpään Rautavalimo, A. Salmen Huonekalutehdas, margariini- ja elintarviketehdas ARLA, U. B. Heinosen paitatehdas, Järvenpään Silkki- ja Villakutomo, Oy Plyysi- ja Mattotehdas, Järvenpään Höyläämö ja Puutavaraliike sekä Järvenpään saha. Pulavuosina edellä mainituista yrityksistä tekivät konkurssin Oy Mekanikus Ab, ARLA ja U. B. Heinosen paitatehdas. Vuonna 1929 Järvenpäässä oli jo noin 2 000 asukasta. Vuoteen 1933 mennessä liiketoiminta oli alkanut viritä uudelleen, ja Järvenpää oli kehittynyt kouluyhdyskunnaksi, jossa sijaitsivat kotitalousopettajaopisto, maanviljelysnormaalikoulu, emäntäkoulu, maamieskoulu, karjanhoitokoulu, yliopistoon johtava yhteiskoulu sekä kaksi kansakoulua alakansakouluineen.
Talvisodan jälkeen Järvenpäähän ja sen lähistölle asutettiin suuri osa Terijoen asukkaista. Muista luovutettujen alueiden asukkaista poiketen useimmat heistä eivät jatkosodan aikanakaan päässeet palaamaan entiselle kotiseudulleen, koska Terijoki pysyi sotatoimialueena koko sodan ajan. Toukokuussa 1941 vihittiin käyttöön Sotakylä, mistä yksitoista invalidiperhettä sai uuden kodin.
Siirtoväki käsitti sodan jälkeen noin kolmasosan Järvenpään asukkaista. Heille lunastettiin tontteja Ånäsin, Seutulan, Haarajoen ja Isokydön alueelta, kun taas Teriojalle ja Anttilaan muodostettiin rintamamiestontteja. Vuonna 1949 Järvenpäässä oli jo noin 4 000 asukasta.
Kauppalan perustaminen Kysymys Järvenpään erottamiseksi omaksi kunnakseen tai mahdollisesti kauppalaksi tuli esille jo 1920-luvulla samoihin aikoihin kun Keravakin erosi Tuusulasta. Vuonna 1923 järvenpääläiset ehdottivat erillisen Järvenpään kunnan perustamista, johon olisivat kuuluneet myös Tuomala, Nummenkylä ja Kellokoski. Bjarne Westermarck teki vuonna 1927 ehdotuksen Järvenpään kauppalan perustamisesta. Valtioneuvosto antoi asian selvittämisen sisäasiainministeriön tehtäväksi, mutta ministeriön asettama selvitysmies hylkäsi ehdotuksen.
Uudestaan asia nousi esille, kun Järvenpään asukasluku toisen maailmansodan jälkeen nopeasti kasvoi. Kun paikalliset olosuhteet suuresti poikkesivat tavallisesta maalaiskunnasta, katsottiin yhä tarpeellisemmaksi muodostaa paikkakunnasta erillinen kauppala. Huhtikuussa 1949 pidetyssä kokouksessa asukkaat päättivät toimittaa valtioneuvostolle asiaa koskevan kirjelmän. Valtioneuvosto tekikin 17. helmikuuta 1950 päätöksen Järvenpään kauppalan perustamisesta, mikä tuli voimaan vuoden 1951 alussa.
Kysymys uuden kauppalan rajoista herätti kuitenkin paljon kiistoja. Aloitteentekijöiden mielestä siihen olisi pitänyt sisällyttää Järvenpään ja Tuomalan kylät kokonaisuudessaan, osa Vanhastakylästä sekä Kellokosken tehdasyhdyskunta ja sen läheisyydestä osia Mäntsälänkin alueesta. Tällöin kauppalan pinta-ala olisi ollut 61 km² ja asukasluku lähes 8 400. Erään ehdotuksen mukaan Jokelakin olisi liitetty uuteen kauppalaan. Myös Tuusulan kunta hyväksyi kauppalan perustamisen mutta edellytti, ettei siihen pitänyt liittää maanviljelysseutuja, ja sen ulkopuolelle olisi jätettävä Kellokoski, Tuomala ja Saunakallion pohjoispuoliset alueet sekä maatalousoppilaitosten alueet. Tällöin kauppalan pinta-ala olisi ollut 28,5 km² ja asukasluku noin 6 000. Kauppalan etelärajana olisi ollut Tervanokka Tuusulanjärven rannalla, pohjoisrajana Halkiantie. Myös kellokoskelaiset vastustivat kotipaikkakuntansa liittämistä uuteen kauppalaan.
Uuden kauppalan nimeksi ehdotettiin aluksi Tuusulaa, sillä arveltiin, että jäljelle jäänyt Tuusulan maalaiskunta olisi kuitenkin ennen pitkää jaettu naapurikuntien kesken. Kun kuitenkin päädyttiin siihen, että supistuneenakin tämä kunta olisi vielä elinvoimainen, tästä luovuttiin ja kauppalan nimeksi valittiin Järvenpää.
Valtioneuvoston 17. helmikuuta 1950 tekemän päätöksen mukaan kauppalaan kuuluivat Järvenpään kylän lisäksi Kellokoski sekä osia Vanhastakylästä ja Tuomalan kylästä. Valtioneuvosto teki kuitenkin jo samana vuonna 30. kesäkuuta uuden päätöksen, jonka mukaan Kellokoski ja osa Nummenkylästä jäivät Tuusulaan kuuluviksi. Kauppalan pinta-alaksi tuli näin 41,4 km², ja asukasluvuksi vuoden 1951 alussa 8 244 henkeä. Kysymykseen kuntarajan paikasta on kuitenkin kuluneiden 50 vuoden aikana palattu uudelleen useita kertoja.
Kaupungiksi Järvenpää muuttui vuoden 1967 alussa. Tuolloin Järvenpäässä oli 14 606 asukasta. Vuoteen 1980 mennessä kaupungin väkiluku oli kasvanut noin 23 000:een ja vuonna 2015 kaupungin väkiluku oli ylittänyt jo 40 000:n asukkaan rajan.
Maantiede pienoiskuva|vasen|Järvenpään nimikkolintu on silkkiuikku. pienoiskuva|vasen|Järvenpään nimikkokasvi keltavuokko Lemmenlaaksossa. Järvenpään pinta-alasta on maata 94 % ja vettä 6 %. Kaupunki sijaitsee Tuusulanjärven pohjoispäässä. Tuusulanjärven lintujensuojelualue luontopolkuineen ja lintutorneineen aivan kaupungin keskustan tuntumassa on Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvaa luonnonsuojelualue. Myös Vanhankylänniemessä, niin ikään Tuusulanjärven rannalla, on luontopolku. Tuusulanjärvi on voimakkaasti rehevöitynyt niin maanviljelyn kuin yhdyskuntarakenteen vaikutuksesta, ja sen hoitoon on panostettu viime vuosina. Kaupungin itäosien halki virtaa Keravanjoki, jonka varrella sijaitseva Lemmenlaakson lehto on toinen Järvenpään Natura 2000 -luonnonsuojelualueista. Koko Järvenpää kuuluu Vantaanjoen valuma-alueeseen. Tuusulanjärven ja Keravanjoen vesistöalueiden välinen vedenjakaja kulkee kaupungin luoteisosien selänteiltä keskustan kautta kaakkoon.
Järvenpään maisemarakenne on etelärannikolle tyypillistä savikkotasankoa, josta kohoaa monin paikoin kalliosydämisiä moreenimäkiä. Kallioselänteet muodostavat lähes pohjois-eteläsuuntaisia jonoja. Kaupunki on rakennettu monin paikoin lievästi kumpuilevaan maastoon. Alueella on paikoin myös hiekka- ja hietamaata sekä useita murroslaaksoja.
Meren läheisyys leudontaa Järvenpään talvea, mutta vähemmän kuin rannikolla. Järvenpää kuuluu ilmastoltaan Etelä-Suomen mantereiseen osaan, jossa Suomenlahden lauhduttava vaikutus ei enää tunnu samalla tavalla kuin rannikolla. Savikon sisältämä vesi viilentää kaupungin paikallisilmastoa. Moreenimäet taas ovat savikkoa lämpimämpiä ja paahteisempia. Tuulet puhaltavat alueella pääsääntöisesti lounaasta.
Järvenpäässä on noin 100 hehtaaria puistoja ja 250 hehtaaria puistometsiä. Kaupungin suurimpia puistoja on Tuusulanjärven rannalla sijaitseva Järvenpään rantapuisto.
Luontoselvityksiä Järvenpäässä on vuoden 2020 yleiskaavan valmistelun yhteydessä tehty ruutuinventointiin perustuva kasvillisuuskartoitus (1997–2000) sekä kasvien biotooppikartoitus (2000–2001). Lemmenlaakson linnustoa on selvitetty vuonna 1996 ja kääpälajistoa vuonna 2002.http://www.jarvenpaa.fi/liitetiedostot/editori_materiaali/353.pdf Yhdistelmäkartta kasvi- ja eläinkartoitusaineistosta (pdf-tiedosto, 542 kt)http://www.jarvenpaa.fi/liitetiedostot/editori_materiaali/352.pdf Virkistys- ja viheralueverkko (pdf-tiedosto, 415 kt)http://www.jarvenpaa.fi/sivu/index.tmpl?sivu_id=1070 Vanhankyläniemen hoito- ja käyttösuunnitelma on hyväksytty 2005.
Aluerakenne Aluejako Järvenpää jakautuu 25 eri kaupunginosaan, joiden sijainnit näkyvät alla olevassa kartassa.
pienoiskuva
Keskus Loutti Saunakallio Kyrölä Kinnari Pöytäalho Pajala Sorto Jamppa Wärtsilä Nummenkylä Peltola Isokytö Pietilä Haarajoki Mylly Mikonkorpi Satumetsä Terhola Satukallio Ristinummi Lepola Terioja Vanhakylä Kaakkola
Järvenpäässä on Invalidiliiton omistama 1950-luvun alussa toteutettu Invan asuinalue, joka on rakennettu arkkitehti Esko Suhosen suunnitelmien mukaan.Keski-Uudenmaan maakuntamuseon lausunto rakennuslupaan
Postinumerot alkavat Järvenpäässä numeroilla ”044”. Järvenpään kantakaupungissa on käytössä postinumerot 04400–04440, Nummenkylän seudulla 04460 ja Haarajoella 04480.
pienoiskuva|Yksi kaupungin maamerkeistä on Pöytäalhon kaupunginosassa sijaitseva Järvenpään vesitorni. pienoiskuva|Näkymä Tuusulanjärveltä Järvenpään keskustaan vuonna 2015. pienoiskuva|Pajalan kaupunginosa 2020. Rakennuksen paikalla oli ennen viljasiiloja. pienoiskuva|Pientaloja Saunakalliossa Saunaniityn asuinalueella kevättalvella 2016.
Taajamat