Susumu Tonegawa (; 5. syyskuuta 1939 Nagoya – 11. heinäkuuta 2026) oli japanilainen tutkija, joka sai vuonna 1987 Nobelin lääketieteen palkinnon vasta-aineisiin liittyvistä tutkimuksista.
Nuoruus ja opiskelu Tonegawa syntyi 1939 Nagoyan kaupungissa. Hänellä oli sekä isoveli että pikkuveli ja -sisko. Perheen isä työskenteli tekstiiliyhtiön insninoorinä, ja perhe muutti työn takia maaseudun pikkukaupunkien välillä. Tonegawa lähetetiin teini-ikäisenä veljensä kanssa sukulaisten luo Tokioon saamaan parempaa koulutusta.
Tonegawa suoritti Tokiossa toisen asteen koulutuksensa ja pääsi 1959 Kioton yliopistoon, mistä hän suoritti 1963 alemman korkeakoulututkinnon kemiasta. Hän kiinnostui opiskelujensa aikana molekyylibiologiasta. Tonegawa jatkoi opintojaan Kioton yliopiston virustutkimuksen instituutissa, mutta hänen professorinsa Itaru Watanabe kannusti häntä hakemaan Yhdysvaltoihin edistyneempien molekyylibiologian tutkimusohjelmien pariin. Hän pääsi Kalifornian San Diegon yliopistoon, missä hän vuosina 1964–1968 opetti ja suoritti väitöstutkimustaan. Hän valmistui 1968 tohtoriksi molekyylibiologiksi.
Ura Tonegawa suoritti 1968–1970 postdoc-tutkimustaan Biologisten tieteiden Salk-instituutissa. Hän tutki siellä SV40-viruksen geenien ilmentymistä. Hän joutui kuitenkin lähtemään Yhdysvalloista viisumin vanhentumisen takia. Hän sai 1971 Fulbrightin matkastipendin ja pystyi jatkamaan tutkimuksiaan Baselin immunologian instituutissa.
Tonegawan tutkimus suuntautui Baselissa immunologiaan, vaikka hänellä ei ollut alasta ennestään juurikaan kokemusta. Hän alkoi tutkia vasta-aineiden moninaisuutta ja havaitsi kumppaneidensa kanssa, että vasta-aineiden proteiineja eivät koodaakaan yksittäiset geenit. Vasta-aineiden komponenttien geenit voivatkin muodostaa erilaisia ja lähes loputtomia yhdistelmiä. Tonegawa sai 1987 ensimmäisenä japanilaisena lääketieteen Nobel-palkinnon. Hän sai sen löydettyään V(D)J-rekombinaationa tunnetun prosessin.
Tonegawa halusi 1980-luvun alussa tutustua uusiin tutkimusaloihin. Hän kertoi myöhemmin haastattelussa, että uusien tutkimussuuntien etsiminen piti hänet työstään innostuneena. Tonegawa otti 1981 vastaan professuurin MIT:n syöpätutkimuksen keskuksesta. Hän alkoi tutkia siellä T-imusoluja.
Tonegawa valittiin 1994 MIT:n oppimisen ja muistamisen tutkimuskeskuksen ensimmäiseksi johtajaksi. Keskuksesta tuli 2002 Picower Institute for Learning and Memory, ja Tonegawa johti sitä vuoteen 2006. Hän tutki siellä hippokampuksen roolia muistojen muodostamisessa ja muistamisessa. Hän kehitti tutkimuksiaan varten hiiren, joka ei pystynyt enää tuottamaan entsyymiä nimeltä kalsineuriini. Hiirillä alkoi yllättäen tulla skitsofrenian oireita, ja myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että kalsineuriinigeeni vaikuttaa skitsforenian kehittymiseen ihmisellä. Tonegawa tunnisti tutkimuksissaan myös geenejä ja proteiineja, jotka vaikuttavat pitkäkestoiseen muistiin tallentamiseen.
Lähteet
Luokka:Japanilaiset biologit Luokka:Immunologit Luokka:Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1939 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet