Eino Vilho Pietari Roiha (12. toukokuuta 1904 Viipuri – 20. lokakuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen musiikintutkija, säveltäjä ja pianisti. Hän oli merkittävä nykymusiikin esitaistelija, ja hän väitteli tohtoriksi vuonna 1943 Jean Sibeliuksen sinfonioiden muotoanalyysista.
Henkilöhistoria Roihan vanhemmat olivat lehtori Pekka Roiha ja Sofia Augusta Airaksinen ja puoliso vuodesta 1930 musiikinopettaja Aune-Martta Linnala. Hän tuli ylioppilaaksi 1923 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1928. Helsingin konservatoriosta hän sai päästötodistuksen 1929. Hänelle opetti sävellystä Erkki Melartin.
Roiha suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon vuonna 1942 ja puolusti vuonna 1943 tiettävästi ensimmäistä Sibelius-aiheista väitöskirjaa Die Symphonien von Jean Sibelius: Eine formalanalytische Studie.Salmenhaara 1994
Roiha toimi Jyväskylän seminaarin musiikin lehtorina 1930–1935, Jyväskylän Kasvatusopillisen korkeakoulun lehtorina 1935–1938, Helsingin opettajakorkeakoulun lehtorina vuodesta 1948 ja Helsingin yliopiston musiikinopettajana vuodesta 1948 ja musiikkitieteen dosenttina vuodesta 1949. Hän oli Nykymusiikki-yhdistyksen perustajia ja toimi sen puheenjohtajana 1949–1955. Sävellyskonsertin Roiha piti Jyväskylässä 1931. Hän toimi Jyväskylän amatööriorkesterin johtajana 1931–1939 ja mieskuoro Sirkkojen johtajana 1936–1939 sekä esiintyi pianistina. Roiha oli Ylioppilaslehden musiikkikriitikko 1927–1929 ja Keskisuomalaisen 1945–1948.
Roiha julkaisi musiikkikirjallisuutta, muun muassa teoksen Koululaisen musiikkioppi (1938). Johdatus musiikkipsykologiaan vuodelta 1949 on ensimmäinen kattava suomalainen esitys musiikkipsykologiasta, ja postuumisti julkaistu On the Theory and Technique on Contemporary Music (1956) – ensimmäinen merkittävä suomalainen tutkimus modernista musiikista – soveltaa hahmopsykologiaa atonaalisen musiikin tarkasteluun.
Vuonna 2002 Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän kaupunki ja kotiseutuneuvos Kauko Sorjonen perustivat musiikkiterapiaa- ja kasvatusta edistävän Eino Roiha -säätiön. Säätiö ylläpitää Eino Roiha -instituuttia (ERI) ja Vibroakustisen terapian koulutus- ja tutkimuskeskusta (VIBRAC). Roihan tytär Leena-Maija Alho julkaisi vuonna 2010 kirjan Eino Roiha, isäni, jossa hän kertoo Eino Roihan ammatillisen ja julkisen toiminnan taustoista ja hänestä isänä.
Sävellystuotanto Roiha sävelsi orkesteri-, piano- ja viuluteoksia ja lauluja.Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 579. Otava 1966. Hänen musiikkinsa edustaa Hindemith-vaikutteista modernismia, jossa polyfonian merkitys korostuu. Roihan sävellyksiin kuuluvat muun muassa Pianosonaatti E-duuri, 1928 Viulusonaatti e-molli, 1929–1931 Vanhaklassinen sarja jousiorkesterille, 1931 Preludi suurelle orkesterille, 1935 Concertino pienelle orkesterille, 1936 Concertino pianolle ja orkesterille, 1939 Allegro jousiorkesterille, 1943 Fuuga suurelle orkesterille, 1944 Noin 10 yksinlaulua ja 20 kuorolaulua Sarja preludeja, Fantasia, Passagaglia ja fuuga Panssarimarssi (Yrjö Jylhä) Propaganda-Aseveljien sävellyskilpailuun, 1942
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuus
Aiheesta muualla
Seminaarin harjoituskoulun yliopettaja Juho Jussila sekä lehtorit Eino Roiha ja Toimi Harjama seminaarin retkellä Roninmäellä (valokuva vuodelta 1931).
Luokka:Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät Luokka:Suomalaiset pianistit Luokka:Suomalaiset musiikkipedagogit Luokka:Suomalaiset musiikkitieteilijät Luokka:Suomalaiset kuoronjohtajat Luokka:Orkesterinjohtajat Luokka:Suomalaiset musiikkikriitikot Luokka:Suomalaiset musiikkikirjailijat Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1955 kuolleet