McDonnell Douglas F-4 Phantom II on yhdysvaltalainen kaksipaikkainen, kaksimoottorinen, jokasään, pitkän kantaman yliääninen torjuntahävittäjä sekä hävittäjäpommittaja, jonka McDonnell Aircraft kehitti Yhdysvaltain laivastolle. Se otettiin käyttöön laivastossa vuonna 1961, minkä jälkeen sen ottivat käyttöön myös Yhdysvaltain merijalkaväki ja Yhdysvaltain ilmavoimat, ja muutaman vuoden kuluessa siitä tuli keskeinen osa näiden ilmavoimien kalustoa. Vuosina 1958–1981 valmistettiin yhteensä 5 195 Phantom-konetta, mikä tekee siitä historian eniten tuotetun amerikkalaisen yliäänisen sotilaslentokoneen ja kylmän sodan tunnetuimman taistelukoneen.

Phantom on suuri hävittäjä, jonka huippunopeus on yli 2,2 Mach. Se voi kantaa yli 8 200 kilogrammaa aseita yhdeksässä ulkoisessa kiinnityspisteessä, mukaan lukien ilmataisteluohjuksia, ilmasta maahan -ohjuksia ja erilaisia pommeja. Kuten jotkut muutkin sen aikakauden torjuntahävittäjät, F-4 suunniteltiin alun perin ilman sisäistä tykkiä, mutta joihinkin myöhempiin malleihin asennettiin sisäinen M61 Vulcan -kiertotykki. Vuodesta 1959 lähtien se saavutti 15 lentosuorituskykyä koskevaa maailmanennätystä, mukaan lukien absoluuttisen nopeusennätyksen ja absoluuttisen korkeusennätyksen.

F-4-konetta käytettiin laajasti Vietnamin sodan aikana, aluksi Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF), laivaston (USN) ja merijalkaväen (USMC) pääasiallisena ilmaherruushävittäjänä ja myöhemmin maataistelu- ja ilmatiedustelukoneena. Phantom oli keskeinen osa Yhdysvaltain sotilasilmailuvoimia 1980-luvulle saakka, jolloin se korvattiin asteittain nykyaikaisemmilla lentokoneilla, kuten F-15 Eaglella ja F-16 Fighting Falconilla USAF:ssa, F-14 Tomcatilla USN:ssa sekä F/A-18 Hornetilla USN:ssa ja USMC:ssa.

F-4G Phantom -konetta käytettiin tiedustelu- ja Wild Weasel -tehtävissä (vihollisen ilmatorjunnan lamauttaminen) vuoden 1991 Persianlahden sodassa, ja se poistettiin lopullisesti taistelukäytöstä vuonna 1996. F-4-konetta käyttivät myös 11 muun maan asevoimat. Israelin Phantom-koneet olivat laajasti taistelukäytössä useissa arabien ja Israelin välisissä konflikteissa, kun taas Iran käytti Irakin–Iranin sodassa suurta Phantom-laivastoaan, jonka se oli hankkinut ennen šaahin kaatumista. F-4 on edelleen aktiivisessa palveluksessa Kreikan ilmavoimissa ja Turkin ilmavoimissa. Turkin äskettäin modernisoitu F-4E Terminator -versio on tarkoitus pitää käytössä ainakin vuoteen 2030 asti.

Historia Ensilentonsa 27. toukokuuta 1958 suorittanut Phantom II oli alun perin suunniteltu Yhdysvaltain laivaston käyttöön. Ensimmäinen F4H-1 (myöhemmin F-4B) otettiin käyttöön 1961. Yhdysvaltain ilmavoimat arvioivat sitä (tyyppimerkillä F-110A Spectre) lähi-ilmatukea, torjuntaa ja vastailmatoimintaa varten ja vuonna 1962 hyväksyttiin käyttöön otettavaksi ilmavoimien versio F-4C. F-4C suoritti ensilentonsa 27. toukokuuta 1963 ja sarjatuotantotoimitukset alkoivat marraskuussa 1963. Laivaston/merijalkaväen versiot etenivät paranneltuun F-4J- versioon saakka ja aikaisemmat F-4B:t päivitettiin F-4N- ja myöhemmin F-4S-versioihin. Ilmavoimat vaihtoivat F-4C:t optimoituihin F-4D-versioihin ja edelleen vuonna 1967 F-4E:hen, jossa oli 20 mm M61 Vulcan -tykki. 116 F-4E:tä muunnettiin myöhemmin SEAD ”Wild Weasel” -rooliin F-4G-versiona. Myös tiedusteluversioita valmistettiin: RF-4C ilmavoimille, RF-4B merijalkaväelle ja vientiin RF-4E.

Phantom II:n tuotanto päättyi 1979, jolloin oli valmistettu yli 5 000 konetta. Koneita toimitettiin yli 2 800 Yhdysvaltain ilmavoimille, noin 1 200 laivastolle ja merijalkaväelle sekä loput vientiin.

Vuonna 1965 ensimmäiset Yhdysvaltain ilmavoimien Phantom II -koneet lähetettiin Vietnamiin. Alkupään versioista puuttui tykkiaseistus ja tämä yhdistettynä sen aikaisten ilmasta-ilmaan ohjusten (AIM-7 Sparrow ja AIM-9 Sidewinder) luotettavuusongelmiin, aiheutti runsaasti menetyksiä. Kun yhdysvaltalaiskoneet olivat käyttäneet ohjuksensa, ne olivat käytännössä puolustuskyvyttömiä vihollisen tykkiaseistettuja koneita vastaan. Vietnamin sodan aikana vastapuolen senaikaiset lentokonemallit, MiG-19 ja MiG-21, aiheuttivat raskaita tappioita F-4:lle niiden palatessa pommituslennoilta. Tästä syystä ilmavoimien koneisiin asennettiin 20 mm M61 Vulcan -tykki koneen nokkaan, tutkakuvun alapuolelle. Tämä myöhempi versio oli nimeltään Phantom IIE (F4-E). Viimeiset ilmavoimien Phantomit poistettiin palveluksesta joulukuussa 2004, kun 20. hävittäjälaivue lakkautettiin. Viimeiset Phantomit merijalkaväen palveluksessa olivat mallia F-4S ja ne poistettiin palvelukäytöstä 1992, kun VMFA-112-laivue siirtyi käyttämään F/A-18 Hornetia.

Laivastossa siirryttiin F-4:stä F-14 Tomcatiin 1970-luvun puolivälissä. Joitakin koneita säilyi kuitenkin käytössä Midway-luokan lentotukialuksilla, koska niiden lentokannet ja hangaarit olivat liian pieniä suuremmalle F-14- koneelle. Lopulta kaikki laivaston F-4:t korvattiin joko F-14 Tomcatillä tai F/A-18 Hornetilla. F-14 oli ketterämpi ja siinä oli tehokkaammat moottorit sekä pidemmän matkan asejärjestelmät, mutta myös parempi lähitaistelukyky.

Phantomin moottoreilla oli taipumus voimakkaaseen nokeamiseen ja savuun: tästä USA:n ilmavoimien lempinimi Smoker ("tupakoitsija tai savuttaja") ja Saksan Liittotasavallan ilmavoimien Luftwaffendiesel (ilmavoima-diesel).

Phantom muiden maiden käytössä

F-4E oli käytössä monien maiden ilmavoimissa, kuten Australian, Kreikan, Israelin, Iranin, Japanin, Espanjan, Etelä-Korean, Turkin, Saksan sekä Saksan liittotasavallan.

Uudempi AN/APG-65-tutka (sama kuin F/A-18:ssa) on asennettuna joihinkin malleihin, jotta voidaan käyttää AIM-120 AMRAAM -ilmasta-ilmaan -ohjuksia, tosin tämä muutos on tehty vain Kreikan F-4E -koneisiin. Muut F-4E:n käyttäjät ovat parannelleet koneitaan tarpeidensa mukaan, joista merkittävin on ollut Israel Aircraft Industries -yhtiön tekemä Kurnass 2000 -päivitys, joka mahdollistaa uudempien ja tarkempien laser- ja TV-ohjattujen aseiden käytön (mukaan lukien AGM-142 Have Lite -ohjukset). Samanlaisen päivityksen ovat israelilaiset tehneet myös Turkin ilmavoimien Phantomeihin. Israelin tyyppinimi F-4:lle on Kurnass (moukari).

Yhdistynyt kuningaskunta osti koneita ilmavoimien ja laivaston ilmavoimien käyttöön. Heidän versionsa pohjautuivat Yhdysvaltain laivaston F-4J-malliin, mutta olivat varustettu suuremmalla ja tehokkaammalla Rolls-Royce Spey -moottorilla lentoonlähtökyvyn parantamiseksi. Suurempi moottori paransi nopeutta matalalennossa ja kiihtyvyyttä, mutta se aiheutti aerodynaamisia ongelmia, jotka tekivät koneesta hitaammat korkealla lennettäessä ja sen kehittäminen johti pitkittyneisiin ongelmiin. RAF:n Phantomit olivat tyyppiä F-4M tai FG.1 ja FGR.2 (tiedustelu), kun taas laivaston koneiden tyyppimerkintä oli F-4K. Laivaston Phantomit oli varustettu teleskooppivartisella etulaskutelineellä, mikä mahdollisti nokan nostamisen ylemmäs katapultista lentoonlähdettäessä, mikä oli tarpeet brittiläisten lentotukialusten pienen koon takia. Osa rungosta ja varustuksesta valmistettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat osti vuonna 1984 15 F-4J-konetta käytettynä Yhdysvaltain laivastolta lisätäkseen torjuntahävittäjiensä määrää Falklandin sodan jälkeen (Phantom laivue oli sijoitettuna saarille) ennen kuin Tornado otettiin käyttöön.

Viimeiset yhdysvaltalaiset Phantomit F-4G ja RF-4C poistuivat käytöstä vuonna 1995, mutta koneita on edelleen koulutuskäytössä, kauko-ohjauskäytössä sekä palveluskäytössä muissa maissa. Isossa-Britanniassa Phantomit poistettiin käytöstä vuoden 1993 kululeikkausten myötä.

Lukuisat hävittäjälentäjät ovat tulleet Phantomilla ässiksi. Eniten ilmavoittoja on israelilaisilla lentäjillä; yhdysvaltalaisista eniten on Charles DeBellevuella, 6 kappaletta. Entinen Yhdysvaltain senaattori (R-CA), Randall "Duke" Cunningham, saavutti viisi ilmavoittoa Phantomilla Vietnamin sodassa.

Tekniset tiedot Käyttötarkoitus: Jokasään hävittäjä-pommittaja Valmistaja: McDonnell Aircraft Co., McDonnell Corporation Voimanlähde: Kaksi General Electric J79 -suihkumoottoria jälkipolttimella Työntövoima: 2 x 80 kN Pituus: 19,1 m Korkeus: 5 m Kärkiväli: 11,8 m Nopeus: yli 2 500 km/h (Mach 2,27) Suurin toimintakorkeus: 18 000 m Suurin lentoonlähtöpaino: 28 000 kg Toimintamatka: 2 900 km Aseistus: Neljä AIM-7 Sparrow- tai AIM-120 AMRAAM- (vain F-4F tai päivitetty F-4E ) ja neljä AIM-9 Sidewinder -ohjusta, AGM-65 Maverick -ohjusta, AGM-88 HARM -ohjusmahdollisuus ja yksi rungon keskellä oleva pommiripustin ja neljä siivissä olevaa pommiripustinta (8 450 kg) erityyppisiä ohjuksia, pommeja tai raketteja varten. Useimmissa F-4E- ja F-4F-koneissa on yksi 20 mm M61A1 Vulcan-tykki nokan alla (640 ammusta) ja lähes kaikissa on mahdollisuus ulkoiseen SUU-16/A- tai SUU-23/A-tykkijärjestelmään (1 200 ammusta). Hinta: USD 18,4 miljoonaa Miehistö: F-4E—kaksi (lentäjä ja aseupseeri). Otettu palveluskäyttöön: Alkuvuodesta 1961 (Yhdysvaltain laivasto)

Muunnokset thumb|300px|F-4C F4H-1F (F-4A) (laivasto/merijalkaväki) TF-4A F4H-1 (F-4B) (laivasto/merijalkaväki, 29 kappaletta lainattu ilmavoimille) QF-4B (kauko-ohjattava miehittämätön maalikone, muunnettu käytöstä poistetuista F-4B:istä) F4H-1P (RF-4B) (tiedustelu, merijalkaväki) F-110 (F-4C) EF-4C (elektroninen sodankäynti) RF-4C (tiedustelu) F-4D (paranneltu F-4C) EF-4D (elektroninen sodankäynti) F-4E (paranneltu F-4D) RF-4E (tiedustelu) YF-4E F-4EJ (Japanin vientimalli) F-4F (Saksan vientimalli F-4E) TF-4F F-4G ”Wild Weasel IV” SEAD. F-4J (laivasto/merijalkaväki) RF-4J (tiedustelu) YF-4J F-4K (Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien McDonnell Douglas Phantom FG.1) F-4M (RAF McDonnell Douglas Phantom FGR.2) F-4N (laivasto/merijalkaväki, muunneltu F-4B) F-4S (laivasto/merijalkaväki, muunnettu F-4J) F-4T (vientimalliehdotelma, ei valmistettu)

F-4:ää käyttävät tai käyttäneet yksiköt

Yhdysvaltain laivasto thumb|F-4B, VF-111 Sundowners VF-21 Freelancers PMTC (Pacific Missile Test Center) VF-302 Stallions VF-101 Grim Reapers VX-4 Evaluators VF-111 Sundowners NATC (Naval Air Training Command) VF-41 Black Aces VF-51 Screaming Eagles VF-151 Vigilantes VF-33 Starfighters (Tunnettiin myös nimellä Tarsiers) VF-102 Diamondbacks VF-11 Red Rippers VF-92 Silver Kings VF-96 Fighting Falcons VF-31 Tomcatters VF-32 Swordsmen VAQ-33 Firebirds VF-301 Devil's Disciples VF-14 Tophatters VF-84 Jolly Rogers (Ennen tunnettiin myös nimellä Vagabonds) VF-74 Bedevilers VF-103 Sluggers (Tuli VF-103 Jolly Rogers, VF-84 -laivueen lakkautuksen jälkeen vuonna 1995) VF-201 Hunters VF-202 Superheats VF-154 Black Knights VF-114 Aardvarks VF-213 Black Lions VF-142 Ghostriders VF-143 Pukin' Dogs VF-161 Chargers VF-191 Satan's Kittens VF-194 Red Lightnings VF-121 Pacemakers VF-171 Aces VX-5 Vampires VX-30 Bloodhounds VF-22N ?

Yhdysvaltain merijalkaväki thumb|F-4B, VMFA-542 Tigers, 1969 VMFA-115 Silver Eagles VMFA-112 Cowboys VMFA-122 Crusaders VMFA-212 Lancers VMFA-232 Red Devils VMFA-235 Death Angels VMFA-314 Black Knights VMF(AW)-323 Death Rattlers VMFA-334 Falcons VMFA-513 Flying Nightmares VMFA-542 Tigers VMCJ-3 VMFA-151 The Green Knights VMFA-312 Checkerboards VMFA-321 Hell's Angels VMFA-531 Grey Ghosts VMFA-541 Warlords VMFAT-201 Howks(?) VMFA-333 Fighting Shamrocks sekä tunnettu myös nimellä Trip Trey VMFA-451 Blue Devils, Warlords sekä Fightin Phillies VMFAT-101 Sharpshooters VMFA-134 Smoke VFMA-111 VMFA-251 Thunderbolts

Royal Air Force

2. Laivue 6. Laivue 14. Laivue 17. Laivue 19. Laivue 23. Laivue 29. Laivue 31. Laivue 41. Laivue 43. Laivue 54. Laivue 56. Laivue 74. Laivue 92. Laivue 111. Laivue

Laivaston ilmavoimat 892 NAS

Australian kuninkaalliset ilmavoimat