Frans Ludvig Schauman (24. syyskuuta 1810 Maaria – 28. kesäkuuta 1877 Porvoo) oli suomalainen teologian professori, piispa ja Schaumanin aatelissuvun jäsen. __NOTOC__ Henkilöhistoria Schauman määrättiin 1837 hoitamaan Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston teologisen tiedekunnan seminaaripastorin tehtäviä. Hänet nimitettiin 1847 käytännöllisen teologian ensimmäiseksi professoriksi ja 1864 Porvoon piispaksi. Hänen merkittävimpiä aikaansaannoksiaan oli vuoden 1869 kirkkolain laatiminen. Laki oli aiempaan verrattuna hyvin edistyksellinen, ja siihen tuli muun muassa uskonnonvapauden periaate,Otavan Iso tietosanakirja, osa 7 p. 1150. Otava 1966. mutta uskonnottomuus ei ollut mahdollista, vaan kansalaisen oli välttämättä kuuluttava johonkin uskontokuntaan.Kirkkolain 6 § (AsK 30/1869).
Schauman herätti valtapiirien paheksuntaa puheellaan, jonka hän piti Aleksanteri II:n kruunauksen johdosta yliopiston juhlassa. Hän vaati valtiopäivien kokoonkutsumista. Hän oli Tammikuun valiokunnan jäsen 1862 ja pappissäädyn edustaja valtiopäivillä 1863, 1867 ja 1872. Hänet kutsuttiin yliopiston rehtoriksi, mutta perustuslaillisten kannanottojen takia häntä ei nimitetty tehtävään. Hän oli vararehtori vuosina 1855–1865.
Schaumanin ja tämän puolison Fredrika Kristina Gylichin, kaupunginarkkitehti Pehr Johan Gylichin tyttären, poikia olivat virka- ja valtiopäivämies Karl Frans Johan Schauman ja pormestari, valtiopäivämies August Michael Schauman.Biografia-sampo: Frans Ludvig Schauman Viitattu 3.8.2021.
Teoksia Puhe, jonka ensimmäisiä suomalaisia lähetyssaarnaajoita wihkiessä piti piispa F. L. Schauman. Kustantaja tuntematon, 1882.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Luokka:Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Porvoon piispat 1723–1923 Luokka:Tammikuun valiokunta Luokka:Suomen suuriruhtinaskunnan pappissäädyn valtiopäivämiehet Luokka:Vuonna 1810 syntyneet Luokka:Vuonna 1877 kuolleet