Emil Johannes Simola (31. heinäkuuta 1876 Lappee – 8. lokakuuta 1954 Tikkurila, Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen tekniikan tutkija ja professori. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
Emil Simolan vanhemmat olivat talonomistaja Adam Simola ja Maria Suninen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1897 Viipurin klassisesta lyseosta ja suoritti insinööritutkinnon Polyteknillisessä opistossa vuonna 1902. Hän oli Tampereen teollisuuskoulun ja teknillisen opiston opettajana 1906–1919. Opetustehtävän ohella hän toimi suomalaisen teollisuuden palveluksessa; Finlayson & Co:n kutomon teknillisenä johtajana 1918-1919, Porin Puuvilla Oy:n kutomomestarina 1919-1920 ja Helsingin Silkkikutomon teknillisenä johtajana 1921-1922. Simola toimi Teknillisen korkeakoulun mekaanisen teknologian professorina 1919–1945 sekä aineenkoetuslaitoksen tekstiiliosaston johtajana 1930–1938 ja Teknillisen Aikakauslehden päätoimittajana 1925–1947.Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 1468. Otava 1966.
Emil Simola oli naimisissa 1910–1949 Elsa Viktorina Laipion (ent. Larin, k. 1949) ja vuodesta 1951 Dagny Adelaide Kockin kanssa.
Julkaisuja Kankaiden sidosoppi 1911 Kehruu- ja kutomateollisuus,1915 Tekstiiliteknologia. Kutomakoneet, 1925 Tekstiilikuidut, 1949
Lähteet
Luokka:Teknillisen korkeakoulun professorit Luokka:Vuonna 1876 syntyneet Luokka:Vuonna 1954 kuolleet Luokka:Suomalaiset professorit