Pavel Grigorjevitš Antokolski (, 1. heinäkuuta 1896 Pietari – 9. lokakuuta 1978 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija ja kääntäjä.
Pavel Antokolski syntyi asianajajan perheeseen. Hän opiskeli Moskovan yliopistossa oikeustiedettä ja työskenteli vuodesta 1915 lähtien Jevgeni Vahtangovin teatteristudiossa. Ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1922.
Antokolskin varhaiset, usein historiallisiin tapahtumiin pohjautuvat runot ovat luonteeltaan romanttisia. 1930-luvulla hän tuli tunnetuksi Neuvostoliiton vähemmistökansojen ja myöhemmin myös ranskalaisen runouden kääntäjänä. Antokolskin toisessa maailmansodassa kaatuneelle pojalle omistettu runoelma Syn (”Poika”, 1943) sai Stalinin palkinnon vuonna 1946. Myöhäistuotannossaan runoilija pohtii ajan merkitystä ihmiselämässä. Nykyään Antokolskia pidetään yhtenä neuvostoajan venäläisen runouden klassikoista.
Suomennettuja runoja LähdePavel Antokolski, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.10.2021, viitattu 25.11.2021
Poika: katkelma runosta, suom. Lauri Kemiläinen, antologiassa: Venäjän runotar, toim. Valentin Kiparsky ja Lauri Viljanen. Otava 1946. – Näköispainos Ntamo 2013 (Antokolski on kirjoittanut runoelman 1943 ja omistanut sen toisessa maailmansodassa kaatuneen poikansa Vladimirin muistolle.)
Antologiassa Neuvostorunoutta: kokoelma, suom. Armas Äikiä, Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike 1947 Kirje pojanpojille (Письмо внукам) Poika: 1, 3 (Syn: 1, 3) (Antokolski on kirjoittanut runoelmat 1943 ja omistanut ne toisessa maailmansodassa kaatuneen poikansa Vladimirin muistolle.)
Antologiassa Uuden runon Venäjä (Sorok russkih sovetskih poetov), toim. Toivo Flink, Petrozavodsk 1989 Karjala Runot on suomentanut Taisto Summanen Lagy Hamilton (Леди Гамильтон) Murheen neito Olen kysellyt miltähän alussa taide tuntuu Syksy, lapseni, itketkö ääneen? Vanhuksen puhe Varhaisruno
Antologiassa 20 Neuvostoliiton runoilijaa, suomentanut Armas Äikiä, Petroskoi: Valtion kustannusliike 1960 Olen terve taas... Poika: 1, 3 ja 10 (Antokolski on kirjoittanut runoelmat 1943 ja omistanut ne toisessa maailmansodassa kaatuneen poikansa Vladimirin muistolle.) Sanskulotti
Lähteet
Luokka:Neuvostoliittolaiset runoilijat Luokka:Venäläiset runoilijat Luokka:Venäläiset kääntäjät Luokka:Vuonna 1896 syntyneet Luokka:Vuonna 1978 kuolleet