thumb|200px|Pääsiäissaaren ekosysteemin tuhoutumista pidetään J. Donald Hughesin mukaan kaiken ympäristöhistorian esikuvana.Hughes 2008, s. 363 Ympäristöhistoria on tutkimusta ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta aikojen saatossa.Saikku 2008, s. 9–10 Perinteisestä historiankirjoituksesta poiketen ympäristöhistoria painottaa luonnon olosuhteiden aktiivista roolia ihmisen historiassa. Ympäristöhistorioitsijat tutkivat paitsi kuinka ihmiset ovat muokanneet ympäristöä, myös kuinka ympäristö on muokannut ihmistä. Ympäristöhistoria käsittelee myös ihmisten ajatuksia luonnosta, ja kuinka nämä ajatukset ovat ilmenneet kulttuurissa, uskonnossa, kirjallisuudessa ja taiteessa.Hughes 2008, s. 24–26
Ympäristöhistoria tieteenalana syntyi Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-luvulla ympäristöliikkeen seurauksena, ja se oli aluksi vahvasti sitoutunut ympäristöliikkeen päämääriin. Tieteenala on sittemmin laajentunut huomattavasti, eikä se aja mitään tiettyä agendaa.
Ympäristöhistorian tutkimuksen kohteille ominaisia piirteitä ovat yleensä pitkät aikajänteet,Myllyntaus 1991, s. 101 laajat maantieteelliset alueetMyllyntaus 1991, s. 103 ja ongelmakeskeisyys.Myllyntaus 1991, s. 108 Se on myös vahvasti monitieteellinen suuntaus, hyödyntäen laajasti humanistisia, yhteiskunta- ja luonnontieteitä.Myllyntaus 1991, s. 106 Ympäristöhistorialla on kolme keskeistä lähestymistapaa: materialistinen näkökulma korostaa ihmiskunnan taloudellisten ja teknisten toimien aiheuttamia muutoksia ympäristölle; kulttuuri- ja aatehistoriallinen näkökulma korostaa ihmisen luontokäsitystä; poliittinen ja yhteiskunnallinen näkökulma korostaa poliittisten prosessien merkitystä ihmisen ja luonnon suhteessa.Saikku 2008, s. 17
Lähteet
Saikku, Mikko: Globaalin ympäristöhistorian yhdysvaltalaisilla juurilla, s. 9–17
Myllyntaus, Timo, Ympäristöhistorian näkökulma, s. 93–114
Viitteet
Aiheesta muualla European Society for Environmental History Centre for World Environmental History, University of Sussex
Luokka:Historia aiheittain historia