St. Louis on kaupunki Missourin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kaupungin väkiluku oli vuoden 2013 arvion mukaan 318 416 ja suuremman metropolialueen 2,8 miljoonaa. St. Louis sijaitsee pohjoisesta virtaavan Mississippin ja lännestä työntyvän Missourijoen yhtymäkohdassa. Missourijoen eteläpuolella St. Louisin kohdalla Mississippiin laskevat myös River Des Peres- ja Meramecjoet. St. Louisin metropolialueen itäinen puoli kuuluu Illinoisin osavaltioon.
Nimi Kaupungin nimi on ranskalaista alkuperää. Englanninkieliset ääntävät kaupungin nimen [seɪntˈluːɪs] tai [seɪnt'luəs] ja ranskankieliset [sɛ̃ lwi]. Kaupunki on saanut todennäköisesti nimensä Ranskan kuninkaan Ludvig IX:n mukaan. Ranskalaiset perustivat kaupungin vuonna 1764.
St. Louisin lempinimiä ovat muun muassa Gateway City, STL, Gateway to the West, Mound City ja The Lou.
Amerikansuomessa kaupunkia on kutsuttu nimellä ”Lousi” tai ”Loussi”. Nimet ovat tuttuja esimerkiksi Hiski Salomaan lauluista.
Historia Varhaisvaiheet ja perustaminen thumb|Kaupunki perustettiin Missourijoen suulle ja Mississippijoen varrelle. St. Louisin ympäristön ensimmäisiä asukkaita olivat Mississippin kulttuurin kummunrakentajaintiaanit.Encyclopædia Britannica. Intiaanit hylkäsivät alueen keskiajan vaiheilla jättäen jälkeensä suuria kumpuja, joista St. Louis sai varhaisen kutsumanimensä Mound City.St. Louis History. Mississippin vastarannalla sijaitseekin suuri Cahokian muinaiskaupunki.
Ensimmäiset valkoiset, jotka kiinnittivät alueeseen huomiota, olivat pohjoista reittiä Mississippille vaeltaneet kanadanranskalainen tutkimusmatkailija ja kauppias Louis Jolliet sekä ranskalainen lähetyssaarnaaja ja tutkimusmatkailija Jacques Marquette 1673. Viisi vuotta myöhemmin ranskalainen tutkimusmatkailija Robert Cavelier de La Salle vaati koko jokilaaksoa Ranskalle. Vuonna 1703 paikalle perustettiin katolinen lähetysasema.
Vuonna 1763 seitsenvuotisen sodan rauhanehtojen mukaisesti Ranska luovutti Englannille Mississippin itäpuolen (nyk. Illinoisin osavaltion puolta - alue ei siis ole osa nykyistä St. Louisin kaupunkia), minkä seurauksena monet ranskalaiset muuttivat joen länsipuolelle nykyisen St. Louisin paikkeille.
Vuonna 1764 ranskalainen uudisraivaaja Pierre Laclède perusti espanjalaisten alueelle poikapuolensa René Auguste Chouteaun kanssa pienen kauppa-aseman, joka sai nimekseen St. Louis Ranskan kuninkaan Ludvig IX:n mukaan.
St. Louis luovutettiin Ranskalle 1800, mutta jo vuonna 1803 se siirtyi Yhdysvalloille Louisianan myynnin seurauksena. Maaliskuussa 1804 Thomas Jeffersonin ollessa Yhdysvaltain presidenttinä St. Louisissa vietettiin juhlallista "Kolmen lipun päivää". Ensin laskettiin Espanjan lippu ja nostettiin Ranskan lippu, joka myös laskettiin ja salkoon nostettiin Yhdysvaltain lippu.
St. Louisista tuli Louisianan territorion pääkaupunki vuonna 1805 ja Missourin territorion pääkaupunki vuonna 1812.
Ensimmäinen höyrylaiva saapui St. Louisiin vuonna 1817, ja kaupungista kehittyikin merkittävä jokisatama.
Vaikka St. Louisissa pidettiin Missourin osavaltion perustuslakikokous, niin Missourin saadessa vuonna 1821 osavaltiostatuksen ei St. Louisia kuitenkaan valittu osavaltion pääkaupungiksi. Kaupunginoikeudet St. Louis sai 1822.
Onnettomuuksia ja sisällissodan aika Kaupunkia koetteli 1849 koleraepidemia ja samana vuonna laaja tulipalo tuhosi suuren osan kaupunkia sekä osan höyrylaivastosta. Tulipalo oli saanut alkunsa höyrylaivan räjähdettyä kaupungin satamassa. Palon jäljiltä vain kaksi historiallista rakennusta säilyi St. Louisin keskustassa.
St. Louisissa nähtiin vuonna 1847 yksi Yhdysvaltain sisällissotaan johtaneista tapahtumista, kun orja Dred Scottin orjuudestaan vapauttamista käsittelevän oikeudenkäynnin epäävä päätös syvensi maassa olevaa jakoa orjuuden vastustajien ja kannattajien välillä. Kymmenen vuotta myöhemmin liittovaltion korkein oikeus epäsi Scottin vapauden perustellen päätöstään muun muassa sillä, että tummaihoiset olivat osavaltioiden kansalaisia, mutta eivät Yhdysvaltojen, joten Scott ei edes voinut nostaa syytettä liitovaltion tasolla..
Sisällissota itsessään ei koetellut St. Louisia kovin pahasti. Missouri oli kuitenkin nimellisesti orjavaltio, vaikka se pysyikin pohjoisvaltioissa. St. Louisin talous kuitenkin kärsi sisällissodasta, sillä kaupankäynti etelään tyrehtyi.
Talouden kehitys thumb|Stereokuva maailmannäyttelyn sotaosastosta St. Louis selviytyi sisällissodasta nopeasti, ja vaikka vesiliikenne rapistui, niin kaupungin saaman rautatiyhteyden ansiosta se säilytti asemansa merkittävänä liikenteen solmukohtana. Kaupunkiin kehittyi 1800-luvun puolivälin jälkeen merkittävää panimo-, tekstiili- ja metalliteollisuutta. Kaupunkia rikastuttivat muun muassa Budweiser-olut ja Purina Mills -yritys. Yhdysvalloissa julistettiin 1890-luvulla, että viimeisetkin tutkimattomat seudut on kartoitettu. Koska St. Louis oli ollut tärkeässä asemassa lännen tutkimisessa, sinne sijoitettiin vuoden 1904 maailmannäyttely. Samana vuonna kaupungissa järjestettiin kesäolympialaiset. Kaupungista tulikin käytännössä kansainvälinen suurkaupunki, ja siellä kävi maailmannäyttelyn aikana 20 miljoonaa ihmistä.
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa St. Louis oli maailman suurin oluen, uunien ja kenkien tuottaja. Monipuolisen teollisuuden ansiosta kaupunki selviytyi hyvin sota- ja myöhemmästä lama-ajasta. Kaupungin väkiluku oli ollut selvässä kasvussa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Toisen maailmansodan aikana väkiluku notkahti hieman, mutta lähti sodan jälkeen jälleen nousuun. Vuonna 1950 kaupungissa oli noin 850 000 asukasta. St. Louisissakin käynnistyi sodan jälkeen monen yhdysvaltalaisen suurkaupungin tavoin väestön muutto esikaupunkialueille ja väkiluku lähti selvään laskuun. Vuonna 2000 asukkaita oli enää kaksi viidesosaa huippulukemista ja suurin piirtein yhtä paljon kuin 1880-luvulla.
Tuhoisia tornadoja sattuu seudulla useahkosti, pahin vuonna 1896, jolloin kuoli yli 400 henkeä, loukkaantui yli tuhat ja koko infrastruktuuri vaurioitui pahasti. Muita ihmishenkiä vaatineita tornadovuosia olivat 1871, 1890, 1904, 1927 ja 195.
Mississippin tulva vuonna 1993 oli alakaupungissa huomattavan tuhoisa aiheuttaen noin 10 miljardin dollarin vahingot.
Vanhojen ongelmien rinnalle on kaupunkiin tullut vakava ilmansaasteongelma. Jo 1930-luvulla lämmitykseen käytetty pehmeä hiili toi ilmansaasteet otsikoihin – marraskuussa 1939 savu pilasi näkyvyyttä niin että liikenne vaarantui. Nykyisin teollisuus ja autot ovat pahimpia saastuttajia. Autojen pakokaasumittaukset ovatkin tulleet pakollisiksi eräissä metropolin piirikunnissa. Lisäksi lähiseudun maatalousmaan pintamultakerros on ohentunut eroosion ja viljelyn myötä sekä joki on rehevöitynyt liiallisen lannoituksen vuoksi. Torjunta-aineiden käytön aiheuttama myrkytys- ja allergiariski on suunnannut tehoviljelyä geenimuuntelun suuntaan kuten muuallakin Yhdysvaltain viljelysseuduilla. St. Louisin kemianteollisuus on joutunut ottamaan myös ympäristönäkökohtia huomioon.
St. Louis on pystynyt vastaamaan ongelmiin, joita monet muut suuremmat kaupungit ovat kärsineet muuttoaallon seurauksena. Kaupunki on pystynyt 1900-luvun lopulla houkuttelemaan monia merkittäviä yrityksiä, kehittämään koululaitosta ja modernisoimaan kaupunkikuvaa.
Talous thumb|St. Louisin maisemia Gateway Archista katsottuna Strategisesti merkittävänä solmukohtana ajatellen lännen asuttamista St. Louis kasvoi nopeasti. Varsinkin 1800-luvulla saapui runsaasti siirtoväkeä Euroopasta, erityisesti Italiasta, Venäjältä, Saksasta ja Böömistä sekä Irlannista, jossa oli kärsitty nälänhätää perunasatojen epäonnistuttua. St. Louis on yhden lempinimensä mukaan "Portti länteen", sen kautta kulki miljoonittain väkeä Kalifornian kultamaille.
Teollisuus ja pankkitoiminta Nykyään Boeingiin kuuluva McDonnellin lentokonetehdas sijaitsee St. Louisissa. Tehdas on tuottanut vain sotilaslentokoneita. Charles Lindberghin Atlantin ylilennon sponsoreista merkittävimmät olivat St.Louisin liikemiehiä, ja siksi hänen koneensa nimi oli Spirit of St. Louis. Detroitissa syntynyt Lindbergh lensi ensimmäisenä maailmassa yksin välilaskuitta Atlantin yli vuonna 1927. Fentonin esikaupunkialueella on DaimlerChrysler-yhtiön autotehdas, joka valmistaa pakettiautoja. General Motorsilla on tehdas Wentzvillessä ja Fordilla Hazelwoodissa. Kaupungissa valmistetaan myös junanvaunuja.
Kemianteollisuutta on runsaasti. Tyco-yhtymällä on edelleen toimintaa Hazelwoodin esikaupungin liepeillä. Tämä yhtymä toimi aiemmin nimellä Mallingkrodt Company, ja se rikasti uraania ensimmäisiä atomipommeja varten. Vielä suurempi, kansainvälinen Monsanto tekee yhteistyötä Washington University in St. Louisin kanssa. Yhtiö on kehittänyt muun muassa sakariinin, Agent Orange -kasvimyrkyn ja Roundup-rikkaruohomyrkyn. Kaupungin elintarviketeollisuus on menestynyt. Panimoalan yritys Anheuser-Busch on lähtöisin St. Louisista ja sen päämaja on edelleen siellä. Anheuser-Busch on alan kolmanneksi suurin yritys maailmassa.
St. Louisin pankkitoiminta on nykyään yleisamerikkalaisessa omistuksessa.
Liikenne Ensimmäinen höyrylaiva nimeltään Zebulon M. Pike saapui St. Louisin satamaan 27. heinäkuuta 1817, ja jo vuoteen 1850 mennessä kaupunki oli suurin Pittsburghista länteen. Tonniston mukaan satama oli koko Yhdysvaltain toiseksi suurin New Yorkin jälkeen. Joet ovat yhä purjehduskelpoisia myös kaupungista ylävirtaan.
Missourin osavaltion maantieliikenteen keskus on Kansas City, mutta suuria valtateitä kulkee myös St. Louisin kautta: Interstate 55 pohjois-eteläsuunnassa Chicagosta St. Louisin ja Tennesseen Memphisin kautta Mississippin Jacksoniin Interstate 70 itä-länsisuunnassa Atlantilta Baltimoresta aina Utahin Cove Fortiin; tiellä on pituutta peräti 3520 kilometriä Interstate 64 vie St. Louisista itään Virginiaan Chesapeakeen.
Teiden luokitusjärjestelmä muutettiin Yhdysvalloissa perusteellisesti vuonna 1985. Siihen asti kuuluisa Valtatie 66 Chicagosta Santa Monicaan Kaliforniaan kulki St. Louisin kautta. Valtatie on kirvoittanut paljon taidetta ja viihdettä. Alun perin Bobby Troupin vuonna 1946 säveltämä iskelmä Route 66 kertoo tästä valtaväylästä. Kappaleesta on lukuisia kuuluisia versioita, jopa Jussi Raittisen suomalaisversio.
Rautateitä St. Louisista lähtee kuuteen suuntaan. Eads Bridge, ensimmäinen rautatiesilta Mississippijoen yli, valmistui 1874. Kaupungin lentoliikenteen tarpeita hoitaa Lambert-St Louisin kansainvälinen lentokenttä, jonka kautta kulkee vuosittain yli 20 miljoonaa matkustajaa.
Väestö pienoiskuva|left|St. Louisin kaupunki ja metropolialueeseen kuuluvat piirikunnat
Kaupungin väkiluku oli vuoden 2013 arvion mukaan 318 416, ja koko metropolialueen 2,8 miljoonaa. Ydinkaupunki on pienenemässä väestön muuttaessa esikaupunkeihin – osin alhaisemman verotuksen toivossa. On huomattava, että kaupunkilaiset vuonna 1876 juuri verotukseen vedoten valitsivat itsenäisyyden suhteessa ympäröivään maatalousvaltaiseen St. Louis Countyn piirikuntaan. Alakaupunkia on ryhdytty restauroimaan 2000-luvulla, mikä näyttäisi jarruttavan muuttoliikettä kantakaupungista.
St. Louisin metropolialueeseen luetaan niin sanotun itsenäisen St. Louisin kaupungin (Independent City of St. Louis) ja St. Louisin piirikunnan lisäksi Missourin puolelta merkittävät Saint Charlesin, Jeffersonin ja Franklinin esikaupunkimaiset piirikunnat sekä asukasmäärältään vähäisemmät Lincoln ja Warren. Illinoisin puolelta metropolialueseen luetaan suuret Madison ja Saint Clair -nimiset asuinalueet sekä pienemmät Clinton, Monroe ja Jersey. Piirikuntien nimitykset kuvastavat Yhdysvaltain presidenttien nauttimaa korkeaa arvovaltaa seudulla. Väestönlaskenta arvioi valkoihoisten osuudeksi kantakaupungissa 43,8 %, afroamerikkalaisten 51,2 %, aasialaisperäisiä ja latinoja molempia lienee noin kaksi prosenttia. Lapsia laskettiin olevan 25,4 %, ja virallisen köyhyysrajan alapuolella 24,6 % väestöstä.