Unkarin taiteeseen on monissa vaiheissa vaikuttanut sen asema poliittisten tapahtumien keskipisteessä.
Unkarin kuvataiteen historia alkaa romaanisen ajan seinämaalauksista. Gotiikan ja renessanssin aikana luotiin miniatyyrejä, alttaritauluja ja kaiverruksia. Keskiajan ja varhaisrenessanssin freskoja tunnetaan yli 550 rakennuksesta, mutta turkkilaisvalloittajat tuhosivat monia kristillisaiheisia maalauksia.
thumb|Unkarilainen alttaritaulu vuodelta 1642. 1600-luvun alttarimaalaukset ja epitafit kuvaavat usein Neitsyt Mariaa, jota pyhä Tapani oli pyytänyt Unkarin suojelijaksi. Kuvanveistäjät tekivät hautamuistomerkkejä.
1700-luvun vaihteessa alkoi maallinen kuvataide yleistyä. Varakkaampi väki kokosi itselleen gallerian esi-isiensä muotokuvista. Myös asetelmista tuli suosittuja. 1700-luvun puolella painopiste siirtyi jälleen kirkkotaiteeseen, ja etenkin jesuiitat vaikuttivat kulttuurin muovautumiseen ja toivat maahan länsimaisia vaikutteita.
thumb|Pál Szinyei Merse, Keinu, 1869. Kansalliset pyrkimykset nousivat taiteessa esiin 1800-luvun puolivälissä. Kansallisromantiikkaa edusti kuvanveistäjä Miklós Izsó. Kriittisemmän realismin edustajia oli Mihály Munkácsy, ja ensimmäisiä impressionisteja oli Pál Szinyei Merse. Paljon vaikutusta oli naturalismia edustaneen Simon Hollósyn perustamalla Nagybányan taiteilijaryhmällä.
Avantgardistiset kokeilut alkoivat saada sijaa akateemiselta taiteelta 1900-luvun alussa. Uusi taide sai Unkarissa osin radikaalimpia muotoja kuin muualla, ja monet taiteilijat joutuivat muuttamaan ulkomaille 1919 jälkeen vallankumouksen epäonnistuttua. Emigranttien ansiosta kuitenkin unkarilainen moderni taide tuli näkyville laajemmin. Kansainvälisesti tunnetuimpia modernisteja ovat László Moholy-Nagy ja Victor Vasarely, sekä arkkitehti Marcel Breuer.
Lähteet
Aiheesta muualla
*