Väinö Pekka Katara (28. huhtikuuta 1882 Tyrvää – 15. joulukuuta 1971Satakuntasarja XX, Satakuntalainen osakunta) oli suomalainen kielitieteilijä.
Katara kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta vuonna 1900, valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1906 ja lisensiaatiksi vuonna 1912.Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1958, s. 67. Helsinki: Otava, 1957. Hän oli Helsingin kauppakorkeakoulun saksan kielen lehtori 1913-1937, vararehtori 1919-1937, Helsingin yliopiston saksan filologian ylimääräinen professori 1938-1953. Viimeksi mainittua virkaa hän oli hoitanut viransijaisena vuosina 1929–1937 professori Hugo Suolahden toimiessa yliopiston kanslerina. Katara julkaisi tutkimuksia erityisesti alasaksan alalta ja Suomalais-saksalaisen sanakirjan (WSOY, 1925, us. p.). Hänelle myönnettiin Goethe-mitali 1957.Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 4, p. 603 Lisäksi hän laati oppikirjojaFacta2001, WSOY 1981, 8. osa, palsta 86 Vuonna 1941 Katara kutsuttiin Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi..
Julkaisuja Die ursprünglich reduplizierenden Verba im Niederdeutschen, 1939 Das französische Lehngut in mittelniederdeutschen Denkmälern von 1300 bis 1600, 1966 Suomalais-saksalainensuursanakirja, Ingrid Schellbach-Kopran uusimana. 1974, 2. p. 1981
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kielitieteilijät Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1882 syntyneet Luokka:Vuonna 1971 kuolleet Luokka:Suomalaiset professorit